Turvallisuutta poliisin viestinnällä?

Poliisin ristiriitainen tiedottaminen turvapaikanhakijoista on ihmetyttänyt syksystä lähtien. Media on auttanut virkavaltaa ”rikosten selvittämisessä”.
JOURNALISTI
28.4.2016

Vera Miettinen
vera.miettinen@hotmail.com
Kirjoittaja on rikos- ja oikeusuutisointiin
erikoistunut vapaa toimittaja.

Ylivieskan poliisi julkaisi viime tapaninpäivänä tiedotteen törkeästä raiskauksesta, epäiltynä kaksi ulkomaalaista, ”hyvin tummaihoista” miestä. Suurin osa lehdistä teki uutisen, johon poliisin teksti päätyi lähes sellaisenaan.

Neljän päivän päästä virkavalta tiedotti, ettei mitään rikosta ollut koskaan tapahtunutkaan.

Kolme viikkoa aiemmin poliisihallitus oli lähettänyt poliisiyksiköille valtakunnallisen kirjeen turvapaikanhakijoihin liittyvästä viestinnästä. Siinä todettiin, että turvapaikkahakijastatuksen kertominen ei ole sallittua yksittäisrikosten yhteydessä. Ohjeistus katsottiin tarpeelliseksi, koska poliisin tiedottaminen oli ollut ristiriitaista. Organisaatiota syytettiin syksyn aikana niin rasismista kuin salailustakin.

 

Yksittäisrikoksen tiedottamisesta vastaa aina jutun tutkinnanjohtaja, ja päätökset tehdään lakiin sekä poliisin johdon määräyksiin pohjautuen.

Miten on siis mahdollista, että edelleen – ohjeistuksista huolimatta – turvapaikanhakijastatuksesta kerrotaan julkisuuteen?

Periaatteessa näin ei olekaan. Poliisi tiedottaa ulkomaalaisista, ei turvapaikanhakijoista. Tämä johtuu laista. Vaikka turvapaikkastatus on salaista tietoa, etninen tausta ei ole. Ulkomaalainen-sanan käyttö on sallittua silloin, jos se auttaa rikoksen selvittämisessä.

Lain, määräysten ja ohjeistuksien noudattaminen on kuitenkin tulkinnanvaraista, ja kuten poliisihallituksen viestintäpäällikkö Marko Luotonen sanoo, yhteneväisten viestintäperiaatteiden toteutuminen on haaste. Tutkinnanjohtajia on satoja, ja siksi myös erilaisia tiedottamisintressejä on satoja.

”Lakia kyllä noudatetaan, mutta samalla tiedotteissa käytetään kiertoilmaisuja. Näin lukija ymmärtää, mistä oikeasti on kyse. Kansan kuuluu tietää mitä täällä tapahtuu”, eräs tutkinnanjohtaja Koillis-Suomesta toteaa.

 

Myönnetään, että poliisin viestintä on ollut haastavassa tilanteessa. Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta, kun osa kansasta on sitä mieltä, että rajat pitää panna kiinni, ja osa sitä mieltä, että kyllä tänne mahtuu. Näin toteaa poliisihallituksen viestintäpäällikkö.

Miellyttämisen ei kuitenkaan pitäisi olla oleellista. Poliisin perustehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen ja turvallisuuden ylläpitäminen, ei poliisin suosion kasvattaminen.

Toki poliisi pyrkii viestinnällään vastaamaan kansan vaihteleviin odotuksiin, jotka ovat osittain ristiriitaisia. Erityisesti tutkinnanjohtajien pitäisi tiedostaa, että suomalaiset eivät tarvitse tietoa turvapaikanhakijoiden tekemistä yksittäisrikoksista. Ei suoraa eikä kiertoilmaistua. Sen sijaan turvapaikanhakijoihin liittyvistä rikostilastoista voi ja pitääkin tiedottaa – suunnitelmallisesti – aiheesta syntyvän järkevän keskustelun edesauttamiseksi.

 

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen uuden vuoden jälkeen brittilehdessä esittämät lausunnot eivät olleet kovin suunnitelmallisia. Muun muassa Naisasialiitto Unioni ihmetteli, miksi Koskimäki väitti seksuaalisia ahdisteluja uudeksi ilmiöksi. Artikkelin jälkeen Koskimäki istui neljä päivää puhelimen ääressä vastailemassa suomalaistoimittajien kysymyksiin. Hän pysyi edelleen kannassaan.

Nyt Koskimäki sanoo, että brittilehti ”veti mutkia suoriksi”, ja että osasyyllisiä kohuun olivat ”asioita toisistaan irrottelevat yleistoimittajat”.

Koskimäen ja toimittajien välinen yhteistyö on aiemmin sujunut hyvin. Hän sanoo, että nyt journalisteilla oli kuitenkin paljon tunteita ja ideologiaa mukana. Hänen kommenttinsa ymmärrettiin kuulemma tahallisesti väärin.

Kohun jälkeen Helsingin poliisilaitoksen viestintäyksikkö analysoi tapahtumat tarkkaan. Lopputuloksena todettiin, että tiedotustilaisuus olisi pitänyt järjestää, koska silloin väärinymmärrykset olisi voitu oikoa saman tien. Se myös opittiin, että poliisille selkeät asiat täytyy jatkossa avata toimittajille tarkemmin.

 

Hämeen poliisilaitoksen turvapaikkahakijaviestinnästä vastaava tutkinnanjohtaja Martti Hirvonen nimeää poliisin viestinnän epäonnistumiset: varautuminen ja suunnitelmallisuus puuttuivat, eikä organisaatiossa heti tajuttu, kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.

Totta. Poliisihallituksella meni neljä kuukautta ennen kuin valtakunnallinen ohjeistus turvapaikanhakijoita koskevasta viestinnästä julkistettiin.

Toisaalta ei kukaan muukaan viranomainen – tai media – osannut varautua, Hirvonen puolustautuu.

Ylivieskan perättömäksi osoittautuneen raiskausrikoksen tutkinnanjohtaja ei sen sijaan peräänny tiedottamisvalinnoissaan. Hän myöntää, että sanavalinta ”hyvin tummaihoinen” oli outo, mutta sitä kuitenkin käytettiin, koska epäillyt haluttiin saada kiinni.

 

Toimittajien vastuu turvapaikkauutisoinnissa tulee tässä: Journalistin ohje suhtautua haastateltavan kommentteihin kriittisesti pätee myös viranomaisiin. Yksittäisrikoksen epäillyn etnisen taustan kertominen ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä tieto, eikä se hyvin todennäköisesti auta rikoksen selvittämisessä.

Organisaationa poliisiin voi pääsääntöisesti luottaa, mutta kuten apulaispoliisipäällikkö Koskimäki toteaa toimittajista, myös tutkinnanjohtajilla on ollut viestinnässään mukana ideologista painotusta. ”Hyvin tummaihoinen” -ilmaisu ei edesauta rikoksen selvittämisessä, vaikka raiskaus olisikin oikeasti tapahtunut.

Tässä tapauksessa uutisointi edesauttoi ainoastaan kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välistä vastakkainasettelua. Artikkeleiden jälkeen paikallisten mielestä kaikki ylivieskalaiset afrikkalaiset eli ”hyvin tummaihoiset” olivat syyllistyneet törkeään raiskaukseen. Tämä tuli ilmi sosiaalisessa mediassa kiusaamisen ja uhkailun muodossa.

Sekään ei auttanut, kun lehdet – valemediaa lukuun ottamatta – uutisoivat, ettei mitään rikosta ollut oikeasti tapahtunut.

Kantasuomalaisten rajut reaktiot turvapaikanhakijoista ovat tietenkin yksilöiden omaa valintaa, mutta toimittajien ja poliisien on syytä katsoa hetken peiliin. Tässä asiassa omille ideologioille ei ole tilaa.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta