Turvallisuutta poliisin viestinnällä?

Poliisin ristiriitainen tiedottaminen turvapaikanhakijoista on ihmetyttänyt syksystä lähtien. Media on auttanut virkavaltaa ”rikosten selvittämisessä”.
JOURNALISTI
28.4.2016

Vera Miettinen
vera.miettinen@hotmail.com
Kirjoittaja on rikos- ja oikeusuutisointiin
erikoistunut vapaa toimittaja.

Ylivieskan poliisi julkaisi viime tapaninpäivänä tiedotteen törkeästä raiskauksesta, epäiltynä kaksi ulkomaalaista, ”hyvin tummaihoista” miestä. Suurin osa lehdistä teki uutisen, johon poliisin teksti päätyi lähes sellaisenaan.

Neljän päivän päästä virkavalta tiedotti, ettei mitään rikosta ollut koskaan tapahtunutkaan.

Kolme viikkoa aiemmin poliisihallitus oli lähettänyt poliisiyksiköille valtakunnallisen kirjeen turvapaikanhakijoihin liittyvästä viestinnästä. Siinä todettiin, että turvapaikkahakijastatuksen kertominen ei ole sallittua yksittäisrikosten yhteydessä. Ohjeistus katsottiin tarpeelliseksi, koska poliisin tiedottaminen oli ollut ristiriitaista. Organisaatiota syytettiin syksyn aikana niin rasismista kuin salailustakin.

 

Yksittäisrikoksen tiedottamisesta vastaa aina jutun tutkinnanjohtaja, ja päätökset tehdään lakiin sekä poliisin johdon määräyksiin pohjautuen.

Miten on siis mahdollista, että edelleen – ohjeistuksista huolimatta – turvapaikanhakijastatuksesta kerrotaan julkisuuteen?

Periaatteessa näin ei olekaan. Poliisi tiedottaa ulkomaalaisista, ei turvapaikanhakijoista. Tämä johtuu laista. Vaikka turvapaikkastatus on salaista tietoa, etninen tausta ei ole. Ulkomaalainen-sanan käyttö on sallittua silloin, jos se auttaa rikoksen selvittämisessä.

Lain, määräysten ja ohjeistuksien noudattaminen on kuitenkin tulkinnanvaraista, ja kuten poliisihallituksen viestintäpäällikkö Marko Luotonen sanoo, yhteneväisten viestintäperiaatteiden toteutuminen on haaste. Tutkinnanjohtajia on satoja, ja siksi myös erilaisia tiedottamisintressejä on satoja.

”Lakia kyllä noudatetaan, mutta samalla tiedotteissa käytetään kiertoilmaisuja. Näin lukija ymmärtää, mistä oikeasti on kyse. Kansan kuuluu tietää mitä täällä tapahtuu”, eräs tutkinnanjohtaja Koillis-Suomesta toteaa.

 

Myönnetään, että poliisin viestintä on ollut haastavassa tilanteessa. Kaikkien miellyttäminen on mahdotonta, kun osa kansasta on sitä mieltä, että rajat pitää panna kiinni, ja osa sitä mieltä, että kyllä tänne mahtuu. Näin toteaa poliisihallituksen viestintäpäällikkö.

Miellyttämisen ei kuitenkaan pitäisi olla oleellista. Poliisin perustehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen ja turvallisuuden ylläpitäminen, ei poliisin suosion kasvattaminen.

Toki poliisi pyrkii viestinnällään vastaamaan kansan vaihteleviin odotuksiin, jotka ovat osittain ristiriitaisia. Erityisesti tutkinnanjohtajien pitäisi tiedostaa, että suomalaiset eivät tarvitse tietoa turvapaikanhakijoiden tekemistä yksittäisrikoksista. Ei suoraa eikä kiertoilmaistua. Sen sijaan turvapaikanhakijoihin liittyvistä rikostilastoista voi ja pitääkin tiedottaa – suunnitelmallisesti – aiheesta syntyvän järkevän keskustelun edesauttamiseksi.

 

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäen uuden vuoden jälkeen brittilehdessä esittämät lausunnot eivät olleet kovin suunnitelmallisia. Muun muassa Naisasialiitto Unioni ihmetteli, miksi Koskimäki väitti seksuaalisia ahdisteluja uudeksi ilmiöksi. Artikkelin jälkeen Koskimäki istui neljä päivää puhelimen ääressä vastailemassa suomalaistoimittajien kysymyksiin. Hän pysyi edelleen kannassaan.

Nyt Koskimäki sanoo, että brittilehti ”veti mutkia suoriksi”, ja että osasyyllisiä kohuun olivat ”asioita toisistaan irrottelevat yleistoimittajat”.

Koskimäen ja toimittajien välinen yhteistyö on aiemmin sujunut hyvin. Hän sanoo, että nyt journalisteilla oli kuitenkin paljon tunteita ja ideologiaa mukana. Hänen kommenttinsa ymmärrettiin kuulemma tahallisesti väärin.

Kohun jälkeen Helsingin poliisilaitoksen viestintäyksikkö analysoi tapahtumat tarkkaan. Lopputuloksena todettiin, että tiedotustilaisuus olisi pitänyt järjestää, koska silloin väärinymmärrykset olisi voitu oikoa saman tien. Se myös opittiin, että poliisille selkeät asiat täytyy jatkossa avata toimittajille tarkemmin.

 

Hämeen poliisilaitoksen turvapaikkahakijaviestinnästä vastaava tutkinnanjohtaja Martti Hirvonen nimeää poliisin viestinnän epäonnistumiset: varautuminen ja suunnitelmallisuus puuttuivat, eikä organisaatiossa heti tajuttu, kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.

Totta. Poliisihallituksella meni neljä kuukautta ennen kuin valtakunnallinen ohjeistus turvapaikanhakijoita koskevasta viestinnästä julkistettiin.

Toisaalta ei kukaan muukaan viranomainen – tai media – osannut varautua, Hirvonen puolustautuu.

Ylivieskan perättömäksi osoittautuneen raiskausrikoksen tutkinnanjohtaja ei sen sijaan peräänny tiedottamisvalinnoissaan. Hän myöntää, että sanavalinta ”hyvin tummaihoinen” oli outo, mutta sitä kuitenkin käytettiin, koska epäillyt haluttiin saada kiinni.

 

Toimittajien vastuu turvapaikkauutisoinnissa tulee tässä: Journalistin ohje suhtautua haastateltavan kommentteihin kriittisesti pätee myös viranomaisiin. Yksittäisrikoksen epäillyn etnisen taustan kertominen ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä tieto, eikä se hyvin todennäköisesti auta rikoksen selvittämisessä.

Organisaationa poliisiin voi pääsääntöisesti luottaa, mutta kuten apulaispoliisipäällikkö Koskimäki toteaa toimittajista, myös tutkinnanjohtajilla on ollut viestinnässään mukana ideologista painotusta. ”Hyvin tummaihoinen” -ilmaisu ei edesauta rikoksen selvittämisessä, vaikka raiskaus olisikin oikeasti tapahtunut.

Tässä tapauksessa uutisointi edesauttoi ainoastaan kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välistä vastakkainasettelua. Artikkeleiden jälkeen paikallisten mielestä kaikki ylivieskalaiset afrikkalaiset eli ”hyvin tummaihoiset” olivat syyllistyneet törkeään raiskaukseen. Tämä tuli ilmi sosiaalisessa mediassa kiusaamisen ja uhkailun muodossa.

Sekään ei auttanut, kun lehdet – valemediaa lukuun ottamatta – uutisoivat, ettei mitään rikosta ollut oikeasti tapahtunut.

Kantasuomalaisten rajut reaktiot turvapaikanhakijoista ovat tietenkin yksilöiden omaa valintaa, mutta toimittajien ja poliisien on syytä katsoa hetken peiliin. Tässä asiassa omille ideologioille ei ole tilaa.



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta