Suuri mahdollisuus

Katson suuresti ylöspäin Salgadoon ja Cartier-Bressoniin, Savekseen ja Heikuraan. Mutta yksinäinen, pysähtynyt kuva paperilla on saanut rinnalleen muita kerrontakeinoja, kirjoittaa Kari Kuukka.

Multimedia, monimedia, transmedia… Olen vuoden ajan päätyökseni tutkinut tätä aihepiiriä ja opetan myös alaa. Tässä muutamia mietteitäni siitä, mitä kuvajournalistin vuosimallia 2020 kannattaisi osata – tai ainakin kuumeisesti opiskella.

Puhutaan median murroksesta, mutta perusasiat eivät ole poistuneet. Perinteinen valokuvaus ja sen historia, keinot, tekniikka, työtavat ja työnkulut täytyy olla sisäistetty.

Kännykän räpläämisellä ja Instagram-filttereillä on hyvin vähän tekemistä kuvajournalismin kanssa.

Uskon myös, ettei jatkossa kukaan voi kuvitella elävänsä vain pysähtynyttä kuvaa tehden. Poikkeuksia tähän varmasti löytyy, mutta itse opiskelisin välittömästi videokerronnan ja -leikkaamisen perusteita.

Äänittäminen ja äänenkäsittelyn alkeet ovat myös kuvaajan perustaitoja. Vähän epätarkan kuvan saa (ehkä) anteeksi, huonoa ääntä ei koskaan.

Keskeisessä roolissa on akronyymi HTML5 – ei CMYK. Elämme maailmassa, jossa jo 60 prosenttia uutisista katsotaan älypuhelimesta. ”Tabloidi vs. broadsheet” on siellä triviaali kysymys. Parempi pohtia, miten kuvaat ja teet vaikuttavaa sisältöä sivulle, joka on 320 pikseliä leveä ja 10 000 pikseliä pitkä.

Sähköinen julkaisu vaatii ymmärrystä omista mahdollisuuksistaan ja rajoistaan. Yksi sisältö toimii ebookina, toinen upotuksena ja kolmas WebAppina. Keskeistä on ymmärrys web-kerronnan mahdollisuuksista myös asiakkaan alustan ulkopuolella, ja ennen kaikkea mobiilissa.

3D-mallinnus ja erilaiset VR-ratkaisut tekevät tuloaan. Näin ollen opiskelisin jo nyt 3D:n, panoraamakuvauksen ja virtuaaliobjektien perusteet. Sinänsä 3D-videoon – tiedättehän, ne hassut puna-vihreät lasit elokuvateatterissa – en kovasti usko, vaikka Google toisin inttääkin.

HTML5-animointi, vektorigrafiikka, responsiivinen web… Vaikkei itse näitä tekisikään, mahdollisuudet kannattaa tuntea. Hienot sisällöt tehdään aina ryhmätyönä – ja asiantunteva osanotto keskusteluun voi kantaa hedelmää.

Olen valokuvaaja, rakastan valokuvaa. Katson suuresti ylöspäin Salgadoon ja Cartier-Bressoniin, Savekseen ja Heikuraan. Mutta yksinäinen, pysähtynyt kuva paperilla on saanut rinnalleen muita kerrontakeinoja.

Näen siinä ennen kaikkea suuren mahdollisuuden.

28.4.2016
Facebook

Kari Kuukka
kari@docimages.fi
Kirjoittaja on kuvaaja, opettaja ja multimediatuottaja.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta