Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kannustaa toimittajia tekemään rikosilmoituksia saamistaan uhkauksista. ”Joku sieltä uhkailijoiden fiksuimmasta päästä saattaa pidättäytyä, kun kirkastuu että uhkailu on rangaistavaa ja siitä voi saada sakot.”

Linjanvetäjä

Varatuomari Matti Nissinen, 59

Valtakunnansyyttäjä 2010 –

Johtava kihlakunnansyyttäjä, Itä-Suomi 2007 – 2010

Valtionsyyttäjä, 1997 – 2007

Johtava kihlakunnansyyttäjä, Kouvola, 1996 – 1997

JOURNALISTI
28.4.2016

Manu Marttinen, teksti
Aleksi Poutanen, kuva

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen halua luoda syyttäjäkunnalle yhtenäisen linjan toimittajiin kohdistuvien uhkausten oikeuskäsittelyyn. Hän toivoo sanavapausrikosten käsittelyyn juridiikan rinnalle lisää etiikkaa.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai 24. helmikuuta sähköpostia asian-ajaja Markku Fredmanilta. Ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiin erikoistunut Fredman kyseli, mitä sananvapausrikosten erikoissyyttäjä aikoo tehdä toimittajiin kohdistuneiden uhkaustapausten selvittämiseksi.

Taustalla oli Uuden Suomen toimittajan tekemä rikosilmoitus, jonka esitutkinta tyssäsi viime joulukuussa Helsingin syyttäjäviraston syyttäjän tekemään esitutkinnan rajoittamispäätökseen.

Päätös hätkähdytti paitsi asianomaisia myös journalistipiirejä laajasti. Uuden Suomen toimittaja kanteli päätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon. Myös Julkisen sanan neuvosto otti tapaukseen kantaa toivoen, että poliisi ja syyttäjä suhtautuisivat aktiivisemmin sananvapautta uhkaaviin rikoksiin.

 

Matti Nissinen juttelee rauhalliseen tyyliinsä Helsingin virastotalossa sijaitsevassa työhuoneessaan. Hän kertoo saaneensa niin paljon hyviä vasta-argumentteja, että halusi tutkia tapauksen uudelleen.

”Tämä tapaus ansaitsee tulla paremmin punnituksi. Tässä ovat vastakkain kaksi sananvapauden elementtiä: sananvapaus ja sananvastuu. Nyt kuullaan ja kuulustellaan epäillyt ja asianomistaja ja paneudutaan kunnolla siihen, onko perusteita jättää syyttämättä vai pitääkö syyttää ja viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi”, Nissinen sanoo.

Nissinen ei itse ota tapaukseen suoraa kantaa, vaan jatkotoimet siirtyivät kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorfin harkittavaksi. Wendorf kertoo, että linjauksia on luvassa ”lähiviikkojen aikana”.

Nissisen viesti on kuitenkin selvä: toimittajien kohdistuva uhkailu on vakava asia, joka pitää tutkia perusteellisemmin kuin nyt on tehty.

”Jos jollakulla toisella syyttäjällä on nyt vastaava tapaus käsittelyssä, niin fiksu syyttäjä ei rajoita sitä, vaan katsoo asiaa vähän tarkemmin.”

Nissinen korostaa, että jos päätökseen ei olisi nyt puututtu, toimittajien uhkailijoille olisi lähtenyt väärä viesti. Esitutkinnan rajoittaminen ehdittiin sosiaalisessa mediassa tulkita niin, että toimittajille on lupa lähettää mitä tahansa viestejä, joita toimittajalla on työnsä takia velvollisuus sietää.

Nissinen kritisoikin voimakkaasti Helsingin syyttäjänviraston ratkaisua juuri sen perusteluista, joiden mukaan toimittaja olisi ammattinsa takia velvollinen sietämään arvostelua enemmän kuin jonkun toisen ammatin edustaja.

”Jos syyttäjä puhuu sietämisvelvollisuudesta, pitää olla aika syvällisesti mietitty, että miten niin pitää sietää. Syvällisemmän har-kinnan tarpeesta on juuri nyt kysymys.”

Hän haluaa saada syyttäjäkunnan ymmärtämään laajasti toimittajiin kohdistuvan uhkailun vakavuuden ja yhteiskunnallisen merkityksen. Yhteiskunnallisten epäkohtien esiin nostaminen vaatii nimenomaan median aktiivisuutta.

”Esimerkiksi monet korruptiotapaukset ovat tulleet esiin ja lähteneet liikkeelle median aktiivisuudesta”, Nissinen sanoo.

 

Jokainen syyttäjä ja tuomioistuin ratkaisee jatkossakin tapaukset itsenäisesti, mutta Nissinen haluaa koko syyttäjäkunnalle yhtenäisen linjan – sellaisen, jota Helsingin syyttäjänvirasto ei omalla ratkaisullaan tullut määrittäneeksi.

”Meillä on velvollisuus luoda linja, jota on syytä noudattaa. Syyttäjiä on 350, mutta meillä ei voi olla 350 erilaista linjaa suhtautumisessa tällaisiin tapauksiin.”

Linjaa Nissinen ei ryhdy tarkemmin määrittelemään, mutta yleisesti hän toivoo ”juridiikkaan lisää etiikkaa”.

”Minä haluan, että syyttäjät tiedostavat työssään eettisen näkökulman. Kysymys on oikeasta ja väärästä, ja se on ihan eri asia kuin kysymys laillisesta ja laittomasta.”

”Tässä tapauksessa on kyse perusoikeuksien punninnasta. Siinä on otettava huomioon sekä sananvapaus – joka on myös toimittajilla – että oikeus työhön. Se on haastavaa juridiikkaa, joka aina pohjautuu siihen, mikä on oikein ja väärin.”

 

Nissisen mukaan toimittajiin kohdistuneita uhkauksia pitää tarkastella nimenomaan ilmiönä – ei kysymyksenä siitä, pitääkö toimittajan sietää itseensä kohdistuvaa uhkailua.

”Se ei ole yhteiskunnallisen edun mukaista, jos tämä ilmiönä johtaa siihen, että toimittajat eivät lopulta pysty tekemään työtään ja lopulta pidättäytyvät joidenkin asioiden käsittelystä.

Nissinen haluaa puolustaa toimittajan asemaa yhteiskunnallisena toimijana. Hän ei kuitenkaan halua lakiin kirjattua erityisasemaa toimittajille, vaikka ammattinsa takia he altistuvat säännöllisesti kriittiselle palautteelle tai uhkailulle. Toimittajan täytyy saada tehdä työtänsä ilman pelkoa joutumisesta rikokseen uhriksi.

”Työtä täytyy saada tehdä sillä tavalla rauhassa, että kunniaa ei loukata eikä laittomasti uhata.”

Nissinen vertaa toimittajien uhkailua siihen, että kansa ottaisi tavakseen heitellä rakennusmiehiä kivillä.

”Tuntuisi hullulta, jos ohikulkijoilla olisi tapana heitellä kivillä telineillä olevia rakennustyömiehiä. Olisiko työmiehillä velvollisuus sietää sitä?”

Varatuomari Matti Nissinen, 59

Valtakunnansyyttäjä 2010 –

Johtava kihlakunnansyyttäjä, Itä-Suomi 2007 – 2010

Valtionsyyttäjä, 1997 – 2007

Johtava kihlakunnansyyttäjä, Kouvola, 1996 – 1997



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta