Sikafarmarista toimittajaksi

Maaseutumedia

Entisen sikafarmarin ja freelancetoimittajan Hannu Koiviston, 56, vuonna 2014 perustama verkkolehti.

Aiheita muun muassa maatalouden tukipolitiikka, maatilojen kannattavuus ja eläinten hyvinvointi.

Koivisto on kirjoittanut maaseudusta eri lehtiin 1990-luvulta.

Koiviston artikkeli maataloustuottajan puolison kuolemasta oli Maataloustoimittajat ry:n palkitsema vuoden paras juttu vuonna 2014.

JOURNALISTI
7.4.2016

Kirsi Haapamatti, teksti
Juha Harju, kuvat

Kirsi Haapamatti on freelancetoimittaja, joka kirjoittaa maaseudusta ja maataloudesta, ja entinen eläinsuojelujärjestön jäsen.

Entinen sikatilallinen Hannu Koivisto perusti verkkolehden puolustaakseen maaseudun elinkeinoja.

Maanviljelijä ja karjankasvattaja Hannu Koivistosta tuli sikatilojen julkinen puolustaja vuonna 2009, kun eläinsuojelijoiden salakuvausvideot tulivat näyttävästi julki televisiossa.

Koivisto istui television keskusteluohjelmissa kertomassa näkemyksiään, antoi haastatteluita ja päästi Ylen kamerat sikalaansa.

”Kun ensimmäiset videot tulivat julkisuuteen, olin aivan varma että minunkin sikalassani on käyty. Heräilin öisin ja kuljin taskulampun kanssa tarkastelemassa paikkoja. Nyt kuitenkin uskon, ettei tilallani olla käyty. Silloin ajatus mahdollisista tunkeutujista kyllä ahdisti.”

Vuonna 2011 Koivisto itse päätti lopettaa siankasvatuksen. Hän väsyi tilanpitoon ja sen valtavaan työmäärään, taloudelliseen kannattamattomuuteen – ja sikatuottajien parjaamiseen mediassa. Lopetuspäätöksestä tuli valtakunnallinen uutinen. Viimeistään tässä vaiheessa hänen kasvonsa tulivat jokaiselle maataloustuottajalle tutuiksi.

Hän päätti keskittyä freelancetoimittajan töihin, joita hän oli tehnyt jo vuosia oman työn ohella.

Maaseutumedia.fi -sivuston hän avasi vuonna 2014.

”Olin jo nähnyt, että freelancerina juttukauppa on tulossa tiensä päähän. Toimeksiannot vähenivät. Olin myös miettinyt, että olisipa kiva kirjoittaa tärkeistä aiheista ilman julkaisijan asettamia rajoituksia. Isoilla lehdillä, Helsingin Sanomilla ja Maaseudun Tulevaisuudella, on omat sidoksensa. Halusin aidosti vapaan median.”

 

Maaseutumedia on yhden miehen nettilehti. Sivustoa lukiessa tulee mieleen, onko kyseessä kuitenkin blogi. Lukijalle on selvää, että Koivisto on valinnut puolensa. Hän kirjoittaa provosoivasti ja suomii usein esimerkiksi Maatalousvirastoa ja erityisesti eläinsuojelijoita.

Kirjoitus Sikakuva kahdella tapaa, jossa Koivisto näyttää sanoin ja kuvin eläinsuojelijoiden vääristelevän eläintilojen todellisuutta, on kerännyt sivulle kymmeniä kommentteja. Hän on kirjoittanut myös muita artikkeleita, joissa eläinsuojelujärjestöjen tekemiset tuomitaan valheellisiksi.

Koivisto sanoo järjestöjen levittävän propagandaa ja väittää salakuvaajien tuoneen sikatilalle tarttuvan taudin. Väitteet eivät aina noudata journalistia periaatteita, ja joskus Koivisto on muuttanutkin tekstejään kritiikin jälkeen. Useimmiten hän kuitenkin pysyy kannassaan.

”Teen joka päivä töitä sen asian kanssa, että en antaisi omien mielipiteitteni näkyä jutuissa. Eläinsuojelujutuissa se on minulle erityisen vaikeaa. Myönnän, että sympatiani ovat tilallisten puolella.”

Koivistolla ei ole omakohtaista kokemusta salakuvauksista, mutta jälkensä ne ovat häneen jättäneet.

 

Eläinsuojelijoita Koivisto soimaa eläinten inhimillistämisestä ja tuottajien tarkoitushakuisesta mustamaalaamisesta. Itse hän käyttää samoja aseita, mutta toisiin tarkoituksiin. Hänen teksteissään sika on hupaisa tyttösika ja pulleat eläimet massuttavat velliä. Sanavalinnoilla on merkitystä mielikuvien luojina.

”Onko noin? Kiitos palautteesta, kiinnitän tähän jatkossa huomiota”, Koivisto vastaa ja vaikuttaa yllättyneeltä. Samansuuntaista kritiikkiä hän tosin on saanut aikaisemminkin.

”Kritisoida saa. Kestän sen kyllä.”

Hirtehisestä tyylistä huolimatta Maaseutumedian artikkelit ovat asiantuntevia. Kaikesta näkee, että Koivisto tuntee maaseudun, maatalousalan ja sen erikoissanaston, tukiaiskiemurat ja lainsäädännön koukerot. Esimerkiksi artikkelit tukisäännöistä avaavat tuottajien silmiä Maatalousviraston tai MTK:n antamien kapulakielisten silpputietojen sijaan.

Sivustolla käy parhaimmillaan 200 000 lukijaa kuukaudessa. Viime vuonna Koivisto lanseerasi sivulle maksullisen klubin, jonka jäsenmaksun taakse osa jutuista on pantu. Pääosa Maaseutumedian tulovirroista on yritysyhteistyön peruja. Koivisto kirjoittaa jutun yrityksestä tai sen tuotteesta ja saa siitä maksun.

Mikael Pentikäinen sanoi minulle kerran, että tuollaisiin juttuihin on merkittävä, että kyseessä on mainos. Olen eri mieltä. Lukijat eivät ole tyhmiä. Jutun lopussa olevat linkit kertovat, että kyse on yhteistyöjutusta.”

Kielteistä palautetta on joskus tullut lukijoiltakin. Sen vuoksi Koivisto sanoo ottavansa nyt tavaksi, että merkitsee yhteistyöjutut selkeämmin.

Maaseutumedia perustuu vuorovaikutukseen. Useimpien tekstien perässä onkin runsaasti kommentteja. Koivisto vastaa niihin kaikkiin. Maaseutumedia on aktiivinen myös Facebookissa, Instagram-tilin avaaminen on työn alla.

”Ilman keskustelua ei olisi juttujakaan. Se, että joskus kirjoitan provosoivasti, ei ole tarkoitushakuista. Se vain on minun tyylini. Kirjoitan totuudellisesti, mutta toivon että huumoria olisi teksteissä mukana. Johtotähtenä on, että kirjoitan maaseudusta ihminen edellä”, hän muotoilee.

”Kirjoitan mielelläni maatalouden lisäksi esimerkiksi arkkitehtuurista ja kulttuurista. Luetuimmat juttuni liittyvät tukipolitiikkaan ja eläinsuojeluasioihin, mutta toivon että lehti tavoittaisi lukijat monipuolisella tarjonnalla.”

 

Maaseutumedia

Entisen sikafarmarin ja freelancetoimittajan Hannu Koiviston, 56, vuonna 2014 perustama verkkolehti.

Aiheita muun muassa maatalouden tukipolitiikka, maatilojen kannattavuus ja eläinten hyvinvointi.

Koivisto on kirjoittanut maaseudusta eri lehtiin 1990-luvulta.

Koiviston artikkeli maataloustuottajan puolison kuolemasta oli Maataloustoimittajat ry:n palkitsema vuoden paras juttu vuonna 2014.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta