Huono otsikko ei kerää klikkejä

Otsikko on usein verkkojutun ainoa käyntikortti. Jos se ei houkuttele, juttu ei saa lukijoita ja menee hukkaan, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
JOURNALISTI
7.4.2016

Anna-Sofia Nieminen
sohvi.nieminen@gmail.com
Kirjoittaja on Improbaturin päätoimittaja ja vapaa toimittaja, joka kuului alkuvuodesta 2015 ilmestyneen Uusi Inari -verkkolehden toimitukseen.

”Paluumuuttajia ja kaupunkilaisia”. ”Paikallislehtimies”. Kun selailen jälkikäteen Uusi Inari -verkkopaikallislehteä, aika paljon harmittaa toimituksemme tapa otsikoida. Otsikot ovat enimmäkseen tylsiä ja vähän outoja.

On seassa parempiakin yrityksiä. ”Hakijat esittelyssä – kuka istuu kunnanjohtajan tuoliin syyskuussa?” on ihan hyvä, koska se kertoo jutun oleellisen sisällön.

Se ei kuitenkaan yllä samaan kuin suosikkiotsikoijani Nyt.fi: ”Nyt puhuvat naiset, joiden kanssa Sipilä ja Stubb poseerasivat koulutusleikkauksia vastaan – ja sitten leikkasivat koulutuksesta”. Kiinnostuin!

Hyvä verkko-otsikko houkuttelee klikkaamaan ilman, että se on kryptinen tai katteeton. Otsikko kertoo jutun olennaisen sisällön, ja lisäksi siinä mahtuu vaikkapa tuomaan esiin ristiriidan tai kertomaan jotain yllättävää. Otsikko on painokas ja oivaltava.

Ei siis näin: ”Haluatko tehdä töitä tehokkaammin? Tämä 2 sekunnin kikka auttaa”, ja jutussa kikaksi paljastuu ryhdin suoristaminen tai seisomaan nouseminen. Pahimmillaan otsikko johtaa harhaan. Kas näin: ”Maistuuko Juha Miedolle mämmijäätelö?”, ja sitten sitä ei kerrotakaan jutussa.

Tällainen klikkien kalastelu on mautonta. Suurempi ongelma on kuitenkin laatujournalismin otsikoiminen huonosti.

Jostain syystä verkossa käytetään usein samankaltaisia otsikoita kuin printissä. Ne ovat lyhyitä, eivätkä välttämättä kovin kuvaavia. Printissä tällainen on ymmärrettävää, koska tila on rajallinen. Printissä lukijaa voidaan onneksi houkutella myös esimerkiksi ingressillä, tekstinostoilla ja kuvilla.

Verkossa puolestaan olisi tilaa ja syytäkin kertoa otsikossa enemmän. Otsikko on usein verkkojutun ainoa käyntikortti. Siksi otsikon pitää houkutella klikkaamaan. Jos se ei houkuttele, juttu ei saa lukijoita ja menee hukkaan.

Lukijoiden houkuttelu pitää kuitenkin tehdä rehellisesti, jutun omilla ansioilla. Se vaatii tarpeeksi hyvää sisältöä.

Miksi me emme sitten Uudessa Inarissa tehneet parempia otsikoita, vaikka viilasimme juttuja välillä ihan loputtomiin? Sitä en osaa jälkikäteen oikein selittää. Ehkä olimme niin tottuneita printtimäiseen otsikointityyliin. Ehkä emme vain pysähtyneet ajattelemaan asiaa. Tai sitten annoimme liikaa painoarvoa sille, että lyhyet otsikot ovat kauniita.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta