Haastattelun pelisäännöt

Journalistin ohjeet 17 – 18

Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

Myös Journalistin ohje 19 käsittelee haastattelua. Lisäksi JSN on vuonna 1981 antanut haastatteluista periaatelausuman jutun tarkistamista koskevien periaatteiden selkiyttämiseksi.

JOURNALISTI
7.4.2016

Nina Erho, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Mitä yksityisempi aihe, sitä silkkisemmin hansikkain haastateltavaa pitää kohdella.

Julkisen sanan neuvosto on alkuvuonna antanut kaksi langettava jutuista, joissa luennoitsijoiden arkaluontoiset kertomukset oli kirjoitettu haastatteluksi.Vasabladetille langettava tuli luennoitsijan omaisen yksityisyyden suojan rikkomisesta. Kouvolan Sanomat rikkoi luennoitsijan yksityisyyden suojaa, tiedonhankinnan avoimuutta ja haastattelun pelisääntöjä.

JSN:n pääsihteeri Ilkka Vänttinen sanoo, että langettavia tulee harvoin pelkästä haastattelusta tai haastateltavan asemasta. Ne liittyvät usein Journalistin ohjeiden muihin kohtiin, kuten samanaikaiseen kuulemiseen, yksityisyyden suojaan tai epäasiallisiin tiedonhankintakeinoihin.

Haastattelun pelisääntöjen henki on, että ne on kerrottava haastateltavalle sitä perusteellisemmin, mitä tottumattomampi tämä on ja mitä yksityisempiä asioita käsitellään.

”Yleensä julkisissa tilaisuuksissa sanottua pitää voida siteerata. Rankoista asioista toipuvan ’kokemusasiantuntijan’ tarinan muuttaminen valehaastatteluksi voi kuitenkin rikkoa journalismin pelisääntöjä”, sanoo neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström.

 

Haastatteluohjeiden rikkomusten ”klassikot” ovat 1990-luvun lopulta, kun Iltalehti ja MTV3 julkaisivat osia kansanedustaja Arja Alhon ja Ylen toimittaja Timo Harakan nauhoitetusta puhelinkeskustelusta kertomatta siitä Alholle. Tiedonhankinnan tavasta langettavaa ei tullut, koska hankitut tiedot olivat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth tasapainoilee haastattelemisen ja tiedonhankinnan välillä lähtemällä usein liikkeelle jälkimmäisestä. Jos keskustelu osoittautuu niin kiinnostavaksi, että siteeraaminen tuntuu perustellulta, hän kysyy saatujen tietojen käyttämiseen lupaa ja noudattaa saamansa vastausta.

”Teemme työllemme hallaa, jos syntyy kuva, että medialle ei voi sanoa mitään ilman, että se on heti julkisuudessa. Jos kyse on asiasta, jossa haastateltava itse on joutumassa ikävään valoon, silloin kerron haastattelusta heti alussa.”

Reinbothista on hyödyllistä, että toimittajat saavat enemmän tietoa kuin voivat julkaista, mutta jos hän saisi taustatilaisuudesta tietoa merkittävästä yhteiskunnallisesta epäkohdasta, se tuntuisi pakolliselta julkaista.

”Mutta syyn pitäisi olla todella hyvä, koska sen voi tehdä vain kerran.”

 

Lausuntoja tarkistuttaessaan Reinboth lähtee siitä, että mitä yksityisempi asia, sitä suurempi oikeus haastateltavalla on päättää sen julkisuudesta. Sellaisia korjauksia hän ei juttuihin tee, joiden seurauksena yleisö saisi asioista väärän kuvan.

Vaikeitakin asioita käsittelevillä henkilöhaastatteluilla pelaavassa naistenlehdessä yksityisyyden suojan pohtiminen on arkirutiinia, sanoo Me Naisten päätoimittaja Johanna Lahti.

”Käymme etiikkaan liittyvät asiat läpi jo jutun suunnitteluvaiheessa. Omista tunteistaan ihmiset voivat yleensä puhua vaikeissakin asioissa yksityisyyden suojaa vaarantamatta.”

Haastateltaville toimitus kertoo haastattelua pyytäessään, millaista juttua ollaan tekemässä, ja kokemattomille kerrotaan myös oikeudesta tarkastaa lausuma.

”Ei-julkkiksille ja ensikertalaisille tulee joskus yllätyksenä, ettei jutun sisältöä pääse muokkaamaan mielensä mukaan tai ettei jo annettua haastattelua voi perua kuin painavista syistä. Väärinymmärrykset ja virheet korjaamme tarkistusvaiheessa, toisinaan muitakin sanamuotoja, mutta journalistinen päätösvalta pysyy toimituksessa.”

Journalistin ohjeet 17 – 18

Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

Myös Journalistin ohje 19 käsittelee haastattelua. Lisäksi JSN on vuonna 1981 antanut haastatteluista periaatelausuman jutun tarkistamista koskevien periaatteiden selkiyttämiseksi.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta