Väärin oikaistu!

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Iso virhe, pieni oikaisu. Ei näin. Journalistin ohje 20 vaatii suhteuttamaan korjauksen huomioarvon virheen vakavuuteen.

Kolmentuhannen merkin juttu, sadan merkin oikaisu. Jos tässä Journalistin ohjetta 20 käsittelevässä jutussa olisi virhe, se oikaistaisiin otsikottomana pätkänä sivun alareunassa.

Onko se oikein vain väärin?

”Jos kyseessä on detalji, riittää perinteinen oikaisu. Jos virheitä on useita tai koko uutinen on väärin, se pitää korjata uudella uutisella”, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström sanoo.

Journalistin ohjeet ovat vuodesta 2014 asti edellyttäneet, että korjauksen huomioarvo on suhteessa virheen vakavuuteen.

Uutta kohtaa JSN on käsitellyt toistaiseksi vain kerran. Helsingin Sanomat sai marraskuussa 2015 langettavan päätöksen jutusta, jonka puolen sivun karttakuvituksessa Suomi oli merkitty kommunistien valtaamaksi toisen maailmansodan lopussa. Kartan virhe oikaistiin lehdessä sanallisesti. Verkossa julkaistiin korjattu kartta ja hieman pidempi oikaisu.

Neuvostolle tämä ei riittänyt: päätöksen mukaan korjattu kartta olisi pitänyt julkaista myös lehdessä kokonaan tai osittain.

Kanteluvastauksessaan Helsingin Sanomat ilmoitti, että oikaisu tehtiin silloisen käytännön mukaan. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että ennakkotapauksen myötä käytäntöä on päivitetty.

Suoraan hän ei vastaa siihen, julkaistaanko jokainen virheellinen karttakuva tai graafi jatkossa uusiksi lehdessä. Kutakin oikaisua tarkastellaan suhteessa virheen merkittävyyteen.

Journalistin ohjeet ja JSN:n julkilausumat ovat meidän ohjenuorat oikaisujen tekemisessä”, Niemi toteaa.

 

Virheen korjaus on ollut viime vuosina yksi kantelijoiden neljästä suosikista. Siihen vedottiin pääasiallisena perusteena noin 40 kantelussa vuosina 2014 ja 2015.

Alkuvuonna 2016 kanteluita virheen korjauksesta on tullut JSN:n pääsihteerin Ilkka Vänttisen mukaan tusina. Muita yleisiä kantelun aiheita ovat piilomainonta, yksityisyyden suoja ja oma kannanotto.

Virheen korjaamiseen liittyviä langettavia päätöksiä JSN jakoi viime vuonna 16 kappaletta.

Osa langettavista voitaisiin välttää Elina Grundströmin mukaan sillä, etteivät oikaisupyynnöt jäisi toimituksissa huomaamatta.

Joskus asiallisen oikaisupyynnön nielee toimituksen yleispalaute-osoite. Joskus oikaisupyyntö on piilotettu pitkään purnausviestiin, jota toimittaja ei jaksa lukea loppuun. Seuraavaksi yhteyttä ottaakin JSN.

JO20 kehottaa tekemään yleisölle selväksi oikaisuperiaatteet, mutta niin tekee harva viestin. Grundström myöntää, että tämä osuus ohjetta on enemmän ”toiveosastolla”.

”Se on kuitenkin asia, jota yleisö tällä hetkellä kaipaisi.”

 

Radiossa ja televisiossa oikaisuja tulee vastaan lehtiä harvemmin. Yle Uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan se johtuu välineiden luonteesta: haastateltavia siteerataan omalla äänellään ja eksaktisti niin kuin he ovat haastattelussa sanoneet.

”Se traditio on siirtynyt myös verkkoon”, Jääskeläinen kertoo.

Toisaalta televisiouutisen tyylilaji on lehtiartikkelia yleistävämpi. Muutaman minuutin insertissä on vähemmän yksityiskohtia, joita oikoa.

JSN:n Grundströmin mielestä sähköiset välineet ovat perinteisesti suhtautuneet oikaisuihin lehtiä nihkeämmin. Nykyisin uutislähetyksessä korjataan virheitä osin saman lähetyksen aikana, hän kiittelee.

Eniten taitoa vaatii tarttua asiavirheisiin suorassa lähetyksessä tehtävissä haastatteluissa. Niissä ollaan tiukkojen jatkokysymysten ja hyvän taustatyön varassa.

”Hankala aihe vaatii hankalan toimittajan”, Grundström sanoo.

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta