Väärin oikaistu!

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Iso virhe, pieni oikaisu. Ei näin. Journalistin ohje 20 vaatii suhteuttamaan korjauksen huomioarvon virheen vakavuuteen.

Kolmentuhannen merkin juttu, sadan merkin oikaisu. Jos tässä Journalistin ohjetta 20 käsittelevässä jutussa olisi virhe, se oikaistaisiin otsikottomana pätkänä sivun alareunassa.

Onko se oikein vain väärin?

”Jos kyseessä on detalji, riittää perinteinen oikaisu. Jos virheitä on useita tai koko uutinen on väärin, se pitää korjata uudella uutisella”, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström sanoo.

Journalistin ohjeet ovat vuodesta 2014 asti edellyttäneet, että korjauksen huomioarvo on suhteessa virheen vakavuuteen.

Uutta kohtaa JSN on käsitellyt toistaiseksi vain kerran. Helsingin Sanomat sai marraskuussa 2015 langettavan päätöksen jutusta, jonka puolen sivun karttakuvituksessa Suomi oli merkitty kommunistien valtaamaksi toisen maailmansodan lopussa. Kartan virhe oikaistiin lehdessä sanallisesti. Verkossa julkaistiin korjattu kartta ja hieman pidempi oikaisu.

Neuvostolle tämä ei riittänyt: päätöksen mukaan korjattu kartta olisi pitänyt julkaista myös lehdessä kokonaan tai osittain.

Kanteluvastauksessaan Helsingin Sanomat ilmoitti, että oikaisu tehtiin silloisen käytännön mukaan. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että ennakkotapauksen myötä käytäntöä on päivitetty.

Suoraan hän ei vastaa siihen, julkaistaanko jokainen virheellinen karttakuva tai graafi jatkossa uusiksi lehdessä. Kutakin oikaisua tarkastellaan suhteessa virheen merkittävyyteen.

Journalistin ohjeet ja JSN:n julkilausumat ovat meidän ohjenuorat oikaisujen tekemisessä”, Niemi toteaa.

 

Virheen korjaus on ollut viime vuosina yksi kantelijoiden neljästä suosikista. Siihen vedottiin pääasiallisena perusteena noin 40 kantelussa vuosina 2014 ja 2015.

Alkuvuonna 2016 kanteluita virheen korjauksesta on tullut JSN:n pääsihteerin Ilkka Vänttisen mukaan tusina. Muita yleisiä kantelun aiheita ovat piilomainonta, yksityisyyden suoja ja oma kannanotto.

Virheen korjaamiseen liittyviä langettavia päätöksiä JSN jakoi viime vuonna 16 kappaletta.

Osa langettavista voitaisiin välttää Elina Grundströmin mukaan sillä, etteivät oikaisupyynnöt jäisi toimituksissa huomaamatta.

Joskus asiallisen oikaisupyynnön nielee toimituksen yleispalaute-osoite. Joskus oikaisupyyntö on piilotettu pitkään purnausviestiin, jota toimittaja ei jaksa lukea loppuun. Seuraavaksi yhteyttä ottaakin JSN.

JO20 kehottaa tekemään yleisölle selväksi oikaisuperiaatteet, mutta niin tekee harva viestin. Grundström myöntää, että tämä osuus ohjetta on enemmän ”toiveosastolla”.

”Se on kuitenkin asia, jota yleisö tällä hetkellä kaipaisi.”

 

Radiossa ja televisiossa oikaisuja tulee vastaan lehtiä harvemmin. Yle Uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan se johtuu välineiden luonteesta: haastateltavia siteerataan omalla äänellään ja eksaktisti niin kuin he ovat haastattelussa sanoneet.

”Se traditio on siirtynyt myös verkkoon”, Jääskeläinen kertoo.

Toisaalta televisiouutisen tyylilaji on lehtiartikkelia yleistävämpi. Muutaman minuutin insertissä on vähemmän yksityiskohtia, joita oikoa.

JSN:n Grundströmin mielestä sähköiset välineet ovat perinteisesti suhtautuneet oikaisuihin lehtiä nihkeämmin. Nykyisin uutislähetyksessä korjataan virheitä osin saman lähetyksen aikana, hän kiittelee.

Eniten taitoa vaatii tarttua asiavirheisiin suorassa lähetyksessä tehtävissä haastatteluissa. Niissä ollaan tiukkojen jatkokysymysten ja hyvän taustatyön varassa.

”Hankala aihe vaatii hankalan toimittajan”, Grundström sanoo.

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta