Väärin oikaistu!

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Iso virhe, pieni oikaisu. Ei näin. Journalistin ohje 20 vaatii suhteuttamaan korjauksen huomioarvon virheen vakavuuteen.

Kolmentuhannen merkin juttu, sadan merkin oikaisu. Jos tässä Journalistin ohjetta 20 käsittelevässä jutussa olisi virhe, se oikaistaisiin otsikottomana pätkänä sivun alareunassa.

Onko se oikein vain väärin?

”Jos kyseessä on detalji, riittää perinteinen oikaisu. Jos virheitä on useita tai koko uutinen on väärin, se pitää korjata uudella uutisella”, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström sanoo.

Journalistin ohjeet ovat vuodesta 2014 asti edellyttäneet, että korjauksen huomioarvo on suhteessa virheen vakavuuteen.

Uutta kohtaa JSN on käsitellyt toistaiseksi vain kerran. Helsingin Sanomat sai marraskuussa 2015 langettavan päätöksen jutusta, jonka puolen sivun karttakuvituksessa Suomi oli merkitty kommunistien valtaamaksi toisen maailmansodan lopussa. Kartan virhe oikaistiin lehdessä sanallisesti. Verkossa julkaistiin korjattu kartta ja hieman pidempi oikaisu.

Neuvostolle tämä ei riittänyt: päätöksen mukaan korjattu kartta olisi pitänyt julkaista myös lehdessä kokonaan tai osittain.

Kanteluvastauksessaan Helsingin Sanomat ilmoitti, että oikaisu tehtiin silloisen käytännön mukaan. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että ennakkotapauksen myötä käytäntöä on päivitetty.

Suoraan hän ei vastaa siihen, julkaistaanko jokainen virheellinen karttakuva tai graafi jatkossa uusiksi lehdessä. Kutakin oikaisua tarkastellaan suhteessa virheen merkittävyyteen.

Journalistin ohjeet ja JSN:n julkilausumat ovat meidän ohjenuorat oikaisujen tekemisessä”, Niemi toteaa.

 

Virheen korjaus on ollut viime vuosina yksi kantelijoiden neljästä suosikista. Siihen vedottiin pääasiallisena perusteena noin 40 kantelussa vuosina 2014 ja 2015.

Alkuvuonna 2016 kanteluita virheen korjauksesta on tullut JSN:n pääsihteerin Ilkka Vänttisen mukaan tusina. Muita yleisiä kantelun aiheita ovat piilomainonta, yksityisyyden suoja ja oma kannanotto.

Virheen korjaamiseen liittyviä langettavia päätöksiä JSN jakoi viime vuonna 16 kappaletta.

Osa langettavista voitaisiin välttää Elina Grundströmin mukaan sillä, etteivät oikaisupyynnöt jäisi toimituksissa huomaamatta.

Joskus asiallisen oikaisupyynnön nielee toimituksen yleispalaute-osoite. Joskus oikaisupyyntö on piilotettu pitkään purnausviestiin, jota toimittaja ei jaksa lukea loppuun. Seuraavaksi yhteyttä ottaakin JSN.

JO20 kehottaa tekemään yleisölle selväksi oikaisuperiaatteet, mutta niin tekee harva viestin. Grundström myöntää, että tämä osuus ohjetta on enemmän ”toiveosastolla”.

”Se on kuitenkin asia, jota yleisö tällä hetkellä kaipaisi.”

 

Radiossa ja televisiossa oikaisuja tulee vastaan lehtiä harvemmin. Yle Uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan se johtuu välineiden luonteesta: haastateltavia siteerataan omalla äänellään ja eksaktisti niin kuin he ovat haastattelussa sanoneet.

”Se traditio on siirtynyt myös verkkoon”, Jääskeläinen kertoo.

Toisaalta televisiouutisen tyylilaji on lehtiartikkelia yleistävämpi. Muutaman minuutin insertissä on vähemmän yksityiskohtia, joita oikoa.

JSN:n Grundströmin mielestä sähköiset välineet ovat perinteisesti suhtautuneet oikaisuihin lehtiä nihkeämmin. Nykyisin uutislähetyksessä korjataan virheitä osin saman lähetyksen aikana, hän kiittelee.

Eniten taitoa vaatii tarttua asiavirheisiin suorassa lähetyksessä tehtävissä haastatteluissa. Niissä ollaan tiukkojen jatkokysymysten ja hyvän taustatyön varassa.

”Hankala aihe vaatii hankalan toimittajan”, Grundström sanoo.

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta