Väärin oikaistu!

Iso virhe, pieni oikaisu. Ei näin. Journalistin ohje 20 vaatii suhteuttamaan korjauksen huomioarvon virheen vakavuuteen.

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Honkonen, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kolmentuhannen merkin juttu, sadan merkin oikaisu. Jos tässä Journalistin ohjetta 20 käsittelevässä jutussa olisi virhe, se oikaistaisiin otsikottomana pätkänä sivun alareunassa.

Onko se oikein vain väärin?

”Jos kyseessä on detalji, riittää perinteinen oikaisu. Jos virheitä on useita tai koko uutinen on väärin, se pitää korjata uudella uutisella”, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström sanoo.

Journalistin ohjeet ovat vuodesta 2014 asti edellyttäneet, että korjauksen huomioarvo on suhteessa virheen vakavuuteen.

Uutta kohtaa JSN on käsitellyt toistaiseksi vain kerran. Helsingin Sanomat sai marraskuussa 2015 langettavan päätöksen jutusta, jonka puolen sivun karttakuvituksessa Suomi oli merkitty kommunistien valtaamaksi toisen maailmansodan lopussa. Kartan virhe oikaistiin lehdessä sanallisesti. Verkossa julkaistiin korjattu kartta ja hieman pidempi oikaisu.

Neuvostolle tämä ei riittänyt: päätöksen mukaan korjattu kartta olisi pitänyt julkaista myös lehdessä kokonaan tai osittain.

Kanteluvastauksessaan Helsingin Sanomat ilmoitti, että oikaisu tehtiin silloisen käytännön mukaan. Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että ennakkotapauksen myötä käytäntöä on päivitetty.

Suoraan hän ei vastaa siihen, julkaistaanko jokainen virheellinen karttakuva tai graafi jatkossa uusiksi lehdessä. Kutakin oikaisua tarkastellaan suhteessa virheen merkittävyyteen.

Journalistin ohjeet ja JSN:n julkilausumat ovat meidän ohjenuorat oikaisujen tekemisessä”, Niemi toteaa.

 

Virheen korjaus on ollut viime vuosina yksi kantelijoiden neljästä suosikista. Siihen vedottiin pääasiallisena perusteena noin 40 kantelussa vuosina 2014 ja 2015.

Alkuvuonna 2016 kanteluita virheen korjauksesta on tullut JSN:n pääsihteerin Ilkka Vänttisen mukaan tusina. Muita yleisiä kantelun aiheita ovat piilomainonta, yksityisyyden suoja ja oma kannanotto.

Virheen korjaamiseen liittyviä langettavia päätöksiä JSN jakoi viime vuonna 16 kappaletta.

Osa langettavista voitaisiin välttää Elina Grundströmin mukaan sillä, etteivät oikaisupyynnöt jäisi toimituksissa huomaamatta.

Joskus asiallisen oikaisupyynnön nielee toimituksen yleispalaute-osoite. Joskus oikaisupyyntö on piilotettu pitkään purnausviestiin, jota toimittaja ei jaksa lukea loppuun. Seuraavaksi yhteyttä ottaakin JSN.

JO20 kehottaa tekemään yleisölle selväksi oikaisuperiaatteet, mutta niin tekee harva viestin. Grundström myöntää, että tämä osuus ohjetta on enemmän ”toiveosastolla”.

”Se on kuitenkin asia, jota yleisö tällä hetkellä kaipaisi.”

 

Radiossa ja televisiossa oikaisuja tulee vastaan lehtiä harvemmin. Yle Uutisten vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen mukaan se johtuu välineiden luonteesta: haastateltavia siteerataan omalla äänellään ja eksaktisti niin kuin he ovat haastattelussa sanoneet.

”Se traditio on siirtynyt myös verkkoon”, Jääskeläinen kertoo.

Toisaalta televisiouutisen tyylilaji on lehtiartikkelia yleistävämpi. Muutaman minuutin insertissä on vähemmän yksityiskohtia, joita oikoa.

JSN:n Grundströmin mielestä sähköiset välineet ovat perinteisesti suhtautuneet oikaisuihin lehtiä nihkeämmin. Nykyisin uutislähetyksessä korjataan virheitä osin saman lähetyksen aikana, hän kiittelee.

Eniten taitoa vaatii tarttua asiavirheisiin suorassa lähetyksessä tehtävissä haastatteluissa. Niissä ollaan tiukkojen jatkokysymysten ja hyvän taustatyön varassa.

”Hankala aihe vaatii hankalan toimittajan”, Grundström sanoo.

Journalistin ohje 20

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta