Vakava ongelma

JOURNALISTI
17.3.2016

Markku Lappalainen, teksti

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Työtään tekevien journalistien uhkaileminen on yleistä. Tämä käy ilmi Journalistin tekemästä kyselystä, joka osoitettiin kaikille aktiivityössä oleville Journalistiliiton jäsenille. Runsaat 15 prosenttia vastaajista ilmoitti joutuneensa työnsä vuoksi uhkailun kohteeksi. Näistä noin kolmannesta uhattiin väkivallalla.

Uhkailun syistä yksi oli ylitse muiden: monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoasioihin liittyvä journalistinen työ on uhkailun taustalla lähes kahdessa tapauksessa viidestä. Aiheiden kirjo on laaja: susista rokotteisiin, hevosista ravitsemussuosituksiin, ruotsinkielisyydestä saamelaisasioihin – vihaviestejä lähetetään melkein mistä tahansa ärsykkeestä.

Uhkailu on toistaiseksi jäänyt enimmäkseen verbaaliselle tasolle sekä eleiden, ilmeiden ja käyttäytymisen kautta näyttäytyviksi mielenilmauksiksi. Käsiksi on käyty joka kymmenenteen niistä, jotka ovat ylipäänsä kokeneet tulleensa uhatuiksi.

Ongelma on todellinen, vaikka myönteisenä seikkana on todettava, että todella vakavia tapauksia on toistaiseksi ollut vähän – sellaisia, joissa julmimmat uhkaukset olisi pantu toimeen.

Monet vihaviestit edustavat ajattelemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä, aikamme kansanvitsausta, jonka mukaan sananvapauden nimissä saa päästää suustaan mitä tahansa: ikään kuin sähköpostin, somen ja erilaisten verkkofoorumien välityksellä voisi laillisesti kiusata ketä tahansa. Vihaviestit ovat epäasiallista käytöstä. Uhkailu taas on rikos, jota ei voi oikeuttaa sananvapauteen vetoamalla.

Journalistin kyselyn vastauksissa on koko joukko hyviä ajatuksia siitä, miten voimme yrittää ehkäistä uhkauksien toimeenpanoa. Työpaikoille pitää luoda selkeät ohjeet ja toimintamallit ongelmatilanteiden varalle, poliisin ja muiden viranomaisten on otettava tosissaan vakavat tapaukset.

Myös Journalistiliitto ja muut ammatilliset yhteisöt voisivat luoda omia tukijärjestelmiä varsinkin freelancereille, joilla ei ole työnantajaa ja työyhteisöä tukena vaikeissa tilanteissa.

Uhkailuun pitäisi puuttua myös politiikan tasolla. On arvioitava, antaako lainsäädäntö riittävästi työkaluja puuttua tiedonvälitystä ja muuta yhteiskunnallista toimintaa häiritseviin uhkauksiin vai riittävätkö uudet tulkinnalliset linjaukset, joita valtakunnansyyttäjänvirasto on STT:n haastatteleman valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen mukaan tekemässä.

Mikä on uhkailua?

Julkisen sanan neuvosto hyväksyi kokouksessaan 9. maaliskuuta lausuman toimittajiin kohdistuvasta uhkailusta. Neuvosto kehottaa poliisia ja syyttäjiä ottamaan vakavasti sananvapautta vaarantavan uhkailun.

JSN:n on huolissaan nimenomaan toimittajiin ja heidän perheisiinsä kohdistuvien vihaviestien yleistymisestä. Suoraa ja epäsuoraa uhkailua ei voi tulkita normaaliksi kritiikiksi, joka toimittajan pitää työnsä julkisen luonteen vuoksi ottaa vastaan.

Uhkailu ja epäasiallinen palaute voivat – kuten JSN toteaa – johtaa itsesensuuriin, joka vaarantaa sananvapauden, yhteiskunnallisen keskustelun ja demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen.

Linjaus on pätevä: Toimittajan työ ja sen tulokset ovat julkisia. Niitä sopii arvostella, mutta toimittajan henkilöön ja hänen lähipiiriinsä kohdistuvat uhkaukset pitää ottaa vakavasti.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta