Tiedon välittäjä

Tampereen yliopiston seuraavaksi journalistiikan vierailijaprofessoriksi valittu Hanna Nikkanen haluaa tiedon kulkevan toimittajasukupolvelta toiselle.

Hanna Nikkanen

35-vuotias toimittaja ja tietokirjailija. Long Playn perustajajäsen. Valtiotieteiden kandidaatti.

Saanut muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2011 ja Bonnierin journalistipalkinnon 2012.

Valittiin Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessoriksi kaikkien aikojen nuorimpana. Aloittaa tehtävässä elokuun alussa.

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Honkonen, teksti
Liisa Huima, kuva

Suomalaisessa mediakeskustelussa on niin paljon pielessä, ettei Hanna Nikkanen oikein tiedä, mistä aloittaa: Sisällöistä vai taloudesta? Siitä, miten rasismia käsitellään? Siitä, mitä annettavaa toimittajakuplan ulkopuolisilla olisi? Vai siitä, mistä ei puhuta tarpeeksi?

Tampereen yliopiston tuleva journalistiikan vierailijaprofessori epäilee, että taistelunsa kannattaa valita tarkkaan. Esimerkiksi eräänlaisten onnettomuustutkintojen tekeminen epäonnistuneista jutuista voisi olla kiinnostavaa, mutta:

”Pieni maa, pienet piirit. Täällä aika herkästi loukkaannutaan, jos kollegan töitä arvostellaan”, Nikkanen sanoo.

Rauhassa tehdyistä analyyseistä olisi hänen mielestään enemmän hyötyä kuin kiivaasta ja pinnallisesta nokittelusta.

Esimerkiksi A2: Turvattomuus-illasta käytiin pari päivää kovilla kierroksilla. Sitten aihe lopahti. Olisiko ollut hyödyllisempää keskustella laajemmin, miten toimituksen tekemät valinnat vaikuttivat tai mikä keskustelutyypin paikka yhteiskunnassa on?

”En tietenkään usko, että roolini on tehdä isoja julkisia purkuja jokaisesta A2-illasta”, Nikkanen pohtii tulevaa tehtäväänsä.

”Minulla voisi kuitenkin olla mahdollisuus käydä asiasta keskustelua, joka ei ole tiivistetty 140 merkkiin.”

 

Lausuntoautomaatiksi Nikkanen ei ole Tampereelle menossa. Ensisijaisesti hän haluaa opettaa: keskustella opiskelijoiden kanssa niistä arvaamattomistakin suunnista, joihin ala kehittyy.

Tulevaan professuuriin kuuluvat myös uudet ansaintamallit. Tamperetta hän kiittää siitä, ettei siellä opiskelijoita ole peloteltu hengiltä.

”Opetus ei lähde siitä, että ala kuolee ja teistä tulee chattijuontajia”, Nikkanen sanoo.

Parhaimmillaan se, ettei kaikkia pakoteta yrittäjiksi, voi johtaa Nikkasen mielestä uusien ideoiden syntyyn.

Hän toivoo, että mahdollisimman moni voisi aloittaa uransa perinteisissä toimituksissa. Vaikka Nikkanen itse aikanaan valitsi vapaan toimittajan työn vanhojen mediajättiläisten sijasta, aikaa esimerkiksi STT:n ulkomaantoimituksessa hän ei vaihtaisi mihinkään. Siellä oli mahdollista kohentaa yleissivistystä, saada tarvittavat toistot kirjoitustaidon kerryttämiseksi sekä ammentaa vanhempien kollegojen hiljaista tietoa, hän sanoo. Aikaa oli myös etiikkapohdintoihin.

Miten sitten varmistetaan, että tieto kulkee toimittajasukupolvelta toiselle? Valmista vastausta vierailijaprofessorilla ei vielä siihen ole.

”Ainakin jatketaan kunnianhimoisen journalismin opettamista sisältö edellä. Ei tehdä yliopistoista yrityshautomoja.”

Lue lisää: Vierailijaprofessori uskoo toimittajien omistamien julkaisujen kasvuun (24.2.2016)

Hanna Nikkanen

35-vuotias toimittaja ja tietokirjailija. Long Playn perustajajäsen. Valtiotieteiden kandidaatti.

Saanut muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2011 ja Bonnierin journalistipalkinnon 2012.

Valittiin Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessoriksi kaikkien aikojen nuorimpana. Aloittaa tehtävässä elokuun alussa.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta