Talvisessa pakkassäässä kiven kitka on kova. Helsingin Koivusaaren siirtolohkare on Taloussanomien Antti Karjalaisen ja monen muun helsinkiläiskiipeilijän suosikkipaikkoja.

Kiven kimpussa

Antti Karjalainen

34-vuotias Taloussanomien digijulkaisija. Ollut Taloussanomissa vuodesta 2009 lähtien.

Työskennellyt aiemmin freelancetoimittajana ja Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -julkaisun toimittajana. Yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena sosiologia.

Tällä hetkellä hoitovapaalla kahden pienen lapsen kanssa. Palaa Taloussanomien deskiin ensi syksynä.

Ei voisi kuvitella koskaan lopettavansa kiipeilyä. Tulevana kesänä on tarkoitus nostaa kiipeilytasoa ja kiivetä monta uutta reittiä. Osallistuu muutaman kerran vuodessa avoimiin kiipeilykilpailuihin.

JOURNALISTI
17.3.2016

Tarja Vilén, teksti
Mikael Uponen, kuva

Kiipeily sopii kaikille, mutta vain hulluimmat suuntaavat talven pakkaskelissä ulos jääkylmälle siirtolohkareelle. Yksi heistä on Taloussanomien Antti Karjalainen.

Helsingin Koivusaaren rannalta löytyy iso, viisi metriä korkea siirtolohkare. On maaliskuu ja kaunis kolmen asteen pakkaskeli. Aurinko laskee jo, kun Antti Karjalainen vasta lämmittelee ja valmistautuu kiipeämään kivelle. Yrityksessä on uusi reitti, yksi lohkareen vaikeimmista.

”Onhan tämä erikoista äheltämistä. Pitää olla vahva ja teknisesti hyvä. Pienikin jalan siirto reitillä voi vaikuttaa siihen, että pääsee eteenpäin. On hieno tunne, kun on työstänyt reittiä pitkään ja pääsee sen. Riemu kestää noin viisi minuuttia ja sitten tulee tyhjyys. Sen jälkeen aloitetaan uusi projekti. Tykkään siitä, että on tavoite.”

Tavoitteellisuus viehättää myös nopeatahtisessa työssä Taloussanomien uutisdeskissä, jonne Karjalainen palaa digijulkaisijaksi, kun hoitovapaa päättyy syksyllä.

”Kiipeilystä on hyötyä työn kannalta. Reitin selvittäminen vaatii täydellistä keskittymistä ja hyvää stressinsietokykyä. Sama on kovassa uutistilanteessa. On pakko rauhoittua siihen, eikä härvätä mitään. Pystyn sulkemaan ympäristön pois, kun tilanne vaatii nopeaa toimintaa.”

Karjalaisen mielestä kiipeily ei ole helppoa tai edes kivaa kaiken aikaa, mutta ei sen kuulukaan olla.

”Kun kiikut viiden metrin korkeudessa ja alhaalla on vain pieni patja suojana, niin kyllä pelottaa. Et todellakaan halua sieltä tippua, vaan taistelet loppuun saakka.”

 

Kun kiipeillään matalilla kallioilla tai kivenlohkareilla ilman köyttä, puhutaan boulderoinnista. Karjalainen aloitti lajin kahdeksan vuotta sitten asuessaan Saksassa. Suurimpana motivaationa oli silloin saada kavereita, mutta laji vei mennessään.

”Kun palasin Suomeen, kiipeilyfoorumeilla kirjoitettiin, että Pasilaan tulee Suomen ensimmäinen kaupallinen boulderluola. Kun seiniä vielä rakennettiin, olin jo siellä kiipeilemässä. Vähitellen kävi selväksi, että tässä on rakentumassa jotain aivan uutta ja isoa. Parin vuoden päästä laji räjähti käsiin ja teki Suomessa todellisen läpimurron.”

Harrastajamäärän arvioidaan tänä päivänä olevan Suomessa jopa 50 000. Sisällä treenataan usein vain kauden ulkopuolella. Karjalaiselle pääasia on ulkokiipeily.

”En olisi ikinä tullut käyneeksi niin monessa hienossa paikassa, jos ei olisi kiipeilyä. Toivon vain, että voin kiivetä aina. Se on kiva ajatus, että voisi vanhana pappana olla vielä kiipeämässä jotain kallioseinää.”

Tällä kertaa uusi reitti ei antaudu Karjalaiselle. Ensi kerralla se menee varmasti.

Antti Karjalainen

34-vuotias Taloussanomien digijulkaisija. Ollut Taloussanomissa vuodesta 2009 lähtien.

Työskennellyt aiemmin freelancetoimittajana ja Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -julkaisun toimittajana. Yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena sosiologia.

Tällä hetkellä hoitovapaalla kahden pienen lapsen kanssa. Palaa Taloussanomien deskiin ensi syksynä.

Ei voisi kuvitella koskaan lopettavansa kiipeilyä. Tulevana kesänä on tarkoitus nostaa kiipeilytasoa ja kiivetä monta uutta reittiä. Osallistuu muutaman kerran vuodessa avoimiin kiipeilykilpailuihin.



6 2019
Arkisto
Ylessä työskentelevät Seurin veljekset löysivät toisensa aikuisuuden kynnyksellä. Ville (oik.) vei Ollin alaikäisenä Helsingin baareihin.” kuva: Jaakko Martikainen

Miltä tuntuu, kun haastateltavat kuvittelevat jatkuvasti puhuvansa veljelle?

Tai kun joutuu kilpailemaan perheenjäsenen kanssa saman alan työpaikoista? Toimittajina työskentelevät sisarusparit avasivat perhe- ja työsuhteitaan.

Jos työnantaja ei ole uskollinen, ei työntekijänkään tarvitse olla

”Työntekijän ei ole järkevää sitoutua tai joustaa enempää kuin työpaikka on valmis sitoutumaan ja joustamaan”, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Ylelle vinoilu loppuu sinun vahtivuorollasi, Johanna Lahti?

Johanna Lahti aloittaa marraskuussa Ilta-Sanomien uutena vastaavana päätoimittajana. ”Kiroiluni on asettunut sellaiselle tasolle, että minut voi päästää huoletta myös kalustettuihin huoneisiin.”

Lukijat maksavat luottamuksesta, epäpuhtaasta journalismista ja fermentointikursseista

Journalismia on aina rahoitettu muullakin kuin hardcore-uutisilla. Journalistien on vain vaikea myöntää sitä, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Näin syntyvät media-alan työehtosopimukset

Paljonko saat palkkaa, kuinka pitkä lomasi on ja joudutko tekemään kiky-tunteja? Muun muassa nämä kysymykset ratkaistaan syksyn ja talven tes-neuvotteluissa. Näin neuvotteluvalmistelut etenevät.

Maryan Abdulkarim on muun muassa kolumnisti, käsikirjoittaja, kirjailija ja taiteilija. ”Tätä urapolkua en osannut suunnitella, vaan asiat ovat seuranneet toisiaan. Kun joku pyytää mukaan johonkin, mietin aina, olenko riittävän hyvä tähän. Mutta kun epäilyistään huolimatta lähtee mukaan, huomaa, että okei – minusta on myös tähän.”

Miksi vähemmistön asiat näyttäytyvät enemmistön kiusana, kysyy Maryan Abdulkarim

”Sysäys ajatusteni sanallistamiseen oli Helsingin Sanomien juttu, jossa lukija kysyi, miksi suihku ja vessanpönttö sijoitetaan kylpyhuoneessa vierekkäin niin, että sukat kastuvat, ja arkkitehti vastasi, että esteettömyysmääräysten takia.”

Pari klikkausta voittaa pään raapimisen

”Arvailu ja kritiikitön googlailu ovat journalismissa edelleen turhan yleisiä menetelmiä varsinkin kiireessä. Ilahduttavan moni toimittaja on kuitenkin vähitellen löytänyt luotettavat verkkopalvelut”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Emojier som journalistik

”Uppdateringen är mångas första kontakt med den journalistik som följer och att fånga läsarens uppmärksamhet är i det här fallet att färga den”, skriver Dan Lolax.

Huolellinen töistä sopiminen helpottaa asiakkaan ja freelancerin elämää

Vaikka ulkoistettaessa työstä halutaan eroon, työn suunnittelu ei saisi päättyä ostajan päässä siihen, kun päätös ulkoistamisesta tehdään, kirjoittaa Hanna Kokkonen.

Raskaus ei ole syy olla jatkamatta määräaikaisuutta

”Raskauden tai äitiyden takia voi tulla helposti syrjityksi huomaamattaan. Aina työnantajakaan ei ymmärrä tekevänsä väärin”, kirjoittaa Journalistiliiton lakimies Rami Lindström.

Tommy Pohjola on kokenut penkoja

Tommy Pohjola aloittaa Journalistin määräaikaisena toimittajana 2. syyskuuta.

Alaston paparazzi nappasi uutiskuvan

”Vielä vettä tippuen kaivoin kameran laukusta, vaihdoin zoomin ja otin matalan tähtäysasennon kylmälle ikkunalaudalle”, kirjoittaa Jukka Järvelä.

Intohimoinen tekniikkatoimittaja

Kuolleita: Toimittaja Tero Lehto 25. 5. 1978 Espoo – 3. 7. 2019 Helsinki

Kotiseutu- ja paikallislehtimies

Kuolleita: paikallislehtimies Kurt Ratia 28. 9. 1943 Lahti – 11. 3. 2019 Hyvinkää

Intohimona radio

Kuolleita: toimittaja Heikki Peltonen 27. 6. 1947 Uusikaupunki – 3. 7. 2019 Merikarvia

Toimittajasta jäi muisto itärajalle

Kuolleita: toimittaja Urho Kinnunen 28. 6. 1930 Ilomantsi – 18. 6. 2019 Ilomantsi

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta