Talvisessa pakkassäässä kiven kitka on kova. Helsingin Koivusaaren siirtolohkare on Taloussanomien Antti Karjalaisen ja monen muun helsinkiläiskiipeilijän suosikkipaikkoja.

Kiven kimpussa

Antti Karjalainen

34-vuotias Taloussanomien digijulkaisija. Ollut Taloussanomissa vuodesta 2009 lähtien.

Työskennellyt aiemmin freelancetoimittajana ja Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -julkaisun toimittajana. Yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena sosiologia.

Tällä hetkellä hoitovapaalla kahden pienen lapsen kanssa. Palaa Taloussanomien deskiin ensi syksynä.

Ei voisi kuvitella koskaan lopettavansa kiipeilyä. Tulevana kesänä on tarkoitus nostaa kiipeilytasoa ja kiivetä monta uutta reittiä. Osallistuu muutaman kerran vuodessa avoimiin kiipeilykilpailuihin.

JOURNALISTI
17.3.2016

Tarja Vilén, teksti
Mikael Uponen, kuva

Kiipeily sopii kaikille, mutta vain hulluimmat suuntaavat talven pakkaskelissä ulos jääkylmälle siirtolohkareelle. Yksi heistä on Taloussanomien Antti Karjalainen.

Helsingin Koivusaaren rannalta löytyy iso, viisi metriä korkea siirtolohkare. On maaliskuu ja kaunis kolmen asteen pakkaskeli. Aurinko laskee jo, kun Antti Karjalainen vasta lämmittelee ja valmistautuu kiipeämään kivelle. Yrityksessä on uusi reitti, yksi lohkareen vaikeimmista.

”Onhan tämä erikoista äheltämistä. Pitää olla vahva ja teknisesti hyvä. Pienikin jalan siirto reitillä voi vaikuttaa siihen, että pääsee eteenpäin. On hieno tunne, kun on työstänyt reittiä pitkään ja pääsee sen. Riemu kestää noin viisi minuuttia ja sitten tulee tyhjyys. Sen jälkeen aloitetaan uusi projekti. Tykkään siitä, että on tavoite.”

Tavoitteellisuus viehättää myös nopeatahtisessa työssä Taloussanomien uutisdeskissä, jonne Karjalainen palaa digijulkaisijaksi, kun hoitovapaa päättyy syksyllä.

”Kiipeilystä on hyötyä työn kannalta. Reitin selvittäminen vaatii täydellistä keskittymistä ja hyvää stressinsietokykyä. Sama on kovassa uutistilanteessa. On pakko rauhoittua siihen, eikä härvätä mitään. Pystyn sulkemaan ympäristön pois, kun tilanne vaatii nopeaa toimintaa.”

Karjalaisen mielestä kiipeily ei ole helppoa tai edes kivaa kaiken aikaa, mutta ei sen kuulukaan olla.

”Kun kiikut viiden metrin korkeudessa ja alhaalla on vain pieni patja suojana, niin kyllä pelottaa. Et todellakaan halua sieltä tippua, vaan taistelet loppuun saakka.”

 

Kun kiipeillään matalilla kallioilla tai kivenlohkareilla ilman köyttä, puhutaan boulderoinnista. Karjalainen aloitti lajin kahdeksan vuotta sitten asuessaan Saksassa. Suurimpana motivaationa oli silloin saada kavereita, mutta laji vei mennessään.

”Kun palasin Suomeen, kiipeilyfoorumeilla kirjoitettiin, että Pasilaan tulee Suomen ensimmäinen kaupallinen boulderluola. Kun seiniä vielä rakennettiin, olin jo siellä kiipeilemässä. Vähitellen kävi selväksi, että tässä on rakentumassa jotain aivan uutta ja isoa. Parin vuoden päästä laji räjähti käsiin ja teki Suomessa todellisen läpimurron.”

Harrastajamäärän arvioidaan tänä päivänä olevan Suomessa jopa 50 000. Sisällä treenataan usein vain kauden ulkopuolella. Karjalaiselle pääasia on ulkokiipeily.

”En olisi ikinä tullut käyneeksi niin monessa hienossa paikassa, jos ei olisi kiipeilyä. Toivon vain, että voin kiivetä aina. Se on kiva ajatus, että voisi vanhana pappana olla vielä kiipeämässä jotain kallioseinää.”

Tällä kertaa uusi reitti ei antaudu Karjalaiselle. Ensi kerralla se menee varmasti.

Antti Karjalainen

34-vuotias Taloussanomien digijulkaisija. Ollut Taloussanomissa vuodesta 2009 lähtien.

Työskennellyt aiemmin freelancetoimittajana ja Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -julkaisun toimittajana. Yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena sosiologia.

Tällä hetkellä hoitovapaalla kahden pienen lapsen kanssa. Palaa Taloussanomien deskiin ensi syksynä.

Ei voisi kuvitella koskaan lopettavansa kiipeilyä. Tulevana kesänä on tarkoitus nostaa kiipeilytasoa ja kiivetä monta uutta reittiä. Osallistuu muutaman kerran vuodessa avoimiin kiipeilykilpailuihin.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta