Lukijaa kuunnellen. KSF Median kustantaja ja toimitusjohtaja Barbro Teir kertoo, että parin ensimmäisen kuukauden ajan verkkosivuilla on lähes samat uutissisällöt kuin maksullisessa sovelluksessa. Päätöksiä eriyttämisestä tehdään lukijoiden käyttäytymisen perusteella. Maksullisen HBL 365 -mobiilisovelluksen alusta on sama kuin Helsingin Sanomilla.

Joko maksumuurit murtuvat?

Maksumuurisanastoa

Freemium: Osa sisällöstä ilmaista, osa maksullista. Tilaajille tarkoitettu sisältö usein merkitty esimerkiksi lukon kuvalla.

Mittaroitu: Antaa lukea tietyn määrän ennen maksun pyytämistä. Yhdysvalloissa ylivoimaisesti suosituin malli. Kuvataan usein myös pehmeäksi tai huokoiseksi.

Kova muuri: Kaikki sisältö vain tilaajille. Käytössä esimerkiksi brittilehti The Timesilla.

JOURNALISTI
17.3.2016

Johanna Vehkoo, teksti
Aleksi Poutanen, kuva

KSF Media luopui muurista verkkosivuilla, mutta pystytti sen mobiilisovellukseen. Yleisin malli Suomessa on Freemium, vaikka maailmalla suositaan mittarimallia.

Suomen Lehdistö uutisoi helmikuussa 2015, että jokainen päivälehti aikoi pystyttää maksumuurin. Vuotta myöhemmin voi jo haistella ainakin loivaa suunnanmuutosta: tulevaisuudessa muurit pehmenevät tai siirtyvät sovelluksiin.

Tämän vuoden helmikuun alussa suomenruotsalainen mediayhtiö KSF Media ilmoitti purkavansa maksumuurin verkkosivuiltaan ja lanseeraavansa uuden mobiilisovelluksen. Uudessa HBL 365 -sovelluksessa maksumuuri on kovinta lajia. Yhtäkään juttua ei pääse tilaamatta lukemaan.

Hufvudstadsbladetin, Västra Nylandin ja Östnylandin lukijan täytyy edelleen rekisteröityä voidakseen lukea juttuja. Täysin esteetöntä pääsy ei siis ole. KSF Media haluaa vastineeksi tietää jotakin lukijoistaan.

KSF Median toimitusjohtaja Barbro Teir kertoo, että Hbl:n digistrategia perustuu neljän erilaisen kohderyhmän palvelemiseen.

Ensimmäinen ryhmä, ”paperinrakastajat”, lukee paljon, mutta ei lainkaan digitaalisesti. Toisena tulevat ”konservatiiviset digitaaliset”, jotka lukevat yhä paljon paperilta, mutta satunnaisesti myös sähköistä lehteä, esimerkiksi lomamatkoillaan. Näköislehti on täsmätuote heille. Kolmas ryhmä on ”modernit digitaaliset”, joille paperi ei enää ole tärkeä. He ovat valmiita maksamaan digitilauksista. Neljäntenä ryhmänä KSF Media tutki vuonna 1985 tai sen jälkeen syntyneitä ”digitaalisia natiiveja”.

”Me olemme tehneet todella paljon testejä heidän kanssaan, ja he eivät vain maksa digisisällöistä, vaikka mikä olisi”, Barbro Teir kertoo.

Muurin takana sovelluksessa ovat esimerkiksi näköislehdet sekä digitaalinen aamupainos Morgon ja iltapäivästä ilmestyvä Kväll, samoin elämäntapajutut ja osa videoista. Siellä voi lukea myös brittiläisen Financial Timesin ja ruotsalaisen Svenska Dagbladetin uutisia.

Muuri tuli Hufvudstadsbladetiin syksyllä 2013. Teirin mukaan kävijämäärät laskivat muurin vuoksi 20 prosenttia. Nyt lehti haluaa houkutella saitille mahdollisimman suuren määrän lukijoita, vaikka Teir myöntääkin, että suomenruotsalaisen lehden kasvun rajat tulevat melko nopeasti vastaan.

”Tämä on riskinotto, olemme siitä kyllä tietoisia. Moni mediayhtiö menee ihan toiseen suuntaan, mutta teemme päätöksiä sen perusteella, mitä oma lukijakuntamme haluaa.”

 

Journalisti testasi 6  –  7 kertaa viikossa ilmestyvien lehtien verkkosivustojen maksumuurit. Näitä lehtiä on 29.

Freemium-malli on edelleen Suomessa suosituin. Sitä käyttää 14 lehteä, kun taas mittarimalli on käytössä vain viidellä. Kymmenellä ei ole muuria ollenkaan, mutta näilläkin lehdillä on tarjolla maksullinen digitaalinen näköislehti.

Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien kaikki oma juttutuotanto on muurin takana. Ilmaiseksi saa lähinnä STT:n uutisia.

”Kun saitti oli ilmainen, lukijoita kiusattiin verkossa sanomalla, että lue lisää paperilehdestä. Nykyään uutiset tehdään verkko edellä, printtiin ei säästetä mitään”, päätoimittaja Perttu Kauppinen sanoo.

”Ongelmana on oikeastaan vain se, miten saada printtitilaajat aktivoitua verkkoon käyttämään lukuoikeuttaan.”

Myös Kauppinen uskoo, että mobiililaitteista tulee ensisijainen kanava uutisten kuluttamiselle, jolloin verkkosivuston tehtäväksi jää kävijämäärien maksimoiminen. Siksi Hbl:n malli kiinnostaa.

 

Yhtenä suunnannäyttäjistä voi pitää Aamulehteä, joka siirtyi kovasta freemium-muurista mittarimalliin verkkosivu-uudistuksen yhteydessä helmikuussa. Uusi malli on samanlainen kuin Helsingin Sanomilla: vierailija saa lukea muutaman jutun viikossa ennen kuin häntä maanitellaan tilaamaan.

”Mittarimalli on siitä hyvä, että trafiikki pysyy korkeana. Ilmoittajat saavat yleisöä ja lukijat, jotka eivät vieraile niin usein, näkevät mitä on tarjolla. Ei tarvitse ostaa sikaa säkissä”, sanoo päätoimittaja Jussi Tuulensuu.

Vain maksaville asiakkaille ovat tarjolla näköislehti, mobiilisovellus, arkisto ja iltapäivän digipainos Hetki.

Muurittomista lehdistä suurin on Kaleva. Lehden verkkopäätoimittaja Niiles Nousuniemi kertoo, että Kaleva tyytyy edelleen seuraamaan, millaisia ratkaisuja toiset tekevät.

”Ei ole tehty kategorista päätöstä, että maksumuuri läpsäytetään tai ei läpsäytetä.”

Kaleva julkistaa kevään aikana uuden mobiilisovelluksen, mutta sekin on suunniteltu mainosrahoitteiseksi. Sitä voidaan myöhemmin säätää myös maksulliseksi Hbl:n malliin.

 

Maksumuurit ovat Suomessa yhä uusi juttu, eikä niistä vielä synny kovin merkittäviä tuloja. Sanomalehtien liiton jäsenlehtien vuoden 2014 tilaustuotot olivat hieman yli 515 miljoonaa euroa, josta digitaalisen myynnin osuus oli 3,2 prosenttia eli noin 16,6 miljoonaa. Vuoden 2015 luvut valmistuvat myöhemmin keväällä.

Ainakin se on nyt huomattu, ettei ole olemassa yhtä ainoaa jokaiselle sanomalehdelle sopivaa mallia. Esimerkiksi Lapin Kansan kovaa muuria voi perustella sillä, että pitkien välimatkojen Lapissa moni lukee pelkkää digiä jo nyt. Kilpailua ei juuri ole.

Vanha totuus pätee yhä: silloin kun on jotain uniikkia myytävää, siitä kannattaa pyytää hyvä hinta. Esimerkiksi laadukkaina talouslehtinä tunnetuille Financial Timesille ja Wall Street Journalille maksumuuri on tuottoisa bisnes.

Yleissanomalehdille tällaisen korvaamattoman sisällön tuottaminen on vaikeaa. Yleensä kilpailuvalttia on etsitty paikallisuudesta.

Maksumuurisanastoa

Freemium: Osa sisällöstä ilmaista, osa maksullista. Tilaajille tarkoitettu sisältö usein merkitty esimerkiksi lukon kuvalla.

Mittaroitu: Antaa lukea tietyn määrän ennen maksun pyytämistä. Yhdysvalloissa ylivoimaisesti suosituin malli. Kuvataan usein myös pehmeäksi tai huokoiseksi.

Kova muuri: Kaikki sisältö vain tilaajille. Käytössä esimerkiksi brittilehti The Timesilla.



3 2021
Arkisto

Vaalikoneet vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Millaista valtaa käyttävät koneiden tekijät?

Vaalikone ei ole lelu, vaan journalistinen tuote. Esimerkiksi Ylen vaalikoneen takana on kymmeniä tekijöitä, kymmeniä sivuja väitteitä ja yli puolen vuoden työ. Miten vaalikone rakennetaan reilusti? Miten siitä pitäisi kertoa käyttäjille?

Journalistiliitto on aina vaatinut mahdottomia

Loma, viisipäiväinen työviikko tai työehtosopimukset tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta ennen kuin riittävä määrä ihmisiä alkoi vaatia niitä. ”Ei riitä, että jäämme vain puolustamaan saavutettuja etuja”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Ilahduit, kun viisi alaistasi lähti kilpailevaan lehteen, Arno Ahosniemi

Kauppalehden vastaava päätoimittaja esittää olevansa ikäistään vanhempi mies, joka odottaa turhaan työtarjousta Etelärannasta.

Koskelan surman uutisoinnissa jäi kertomatta, kuka leikkasi lapsilta

”Helsingistä piirtyy uutisten kautta omituinen kuva kaupunkina, jossa jokin mystinen luonnonvoima kasvattaa luokkakokoja ja näkymätön käsi silppuaa erityisopetuksen kelvottomaan kuntoon”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Historian ensimmäinen toimittajien työehtosopimus on ­allekirjoitettu! Edessä työnantajan Åke Heiniö ja Arvi V. Mäkinen sekä työntekijöitä edustanut Jyrki Juuti, takana Pauli Strandén ja Esko Muinonen vuonna 1967. Kuva: Uuskuva. SJL. KA.

Satavuotias Journalistiliitto aloitti pienenä herrakerhona ja kasvoi vahvaksi ammattiliitoksi

Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan - työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.

Konflikten tar kontextens plats

”Nyhetsmedier kan inte bortförklara sitt ansvar för förvirringen genom att peka finger mot myndigheter och politiker”, skriver Dan Lolax.

Auttaisiko työvälinepooli, jos etätyö jää pysyväksi?

Ergonomisen työskentelyn järjestäminen ei ole yksin työntekijän vastuulla – ei työpaikalla eikä kotona työskennellessä, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Tuomas Aalto.

Virus muuntuu, mutta sitä ei muunneta

”Joskus kieleen vakiintuu yhdyssanoja, jotka tarkoittavat keskenään samaa, vaikka niiden osat ovat eri järjestyksessä ja toinen on muutenkin saattanut vaikuttaa toista epäloogisemmalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Pikkukengillä potku omaan takapuoleen

Kiitos siististä sisätyöstä, ajatteli Heikki Kuutti hyisenä pakkaspäivänä. Sitten uutispäällikkö sai juttuidean.

Journalistien työttömyyskassa Finka sulautuu osaksi uutta jättikassaa

Uudesta kassasta tulee Suomen kolmanneksi suurin työttömyyskassa. Kolmen kassan yhdistyminen tuo liitolle säästöjä ja lisää kassan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Näin tekijänoikeusrahat kiertävät

Tekijänoikeusjärjestö Kopioston kautta kulkee vuosittain noin 50 miljoonaa euroa, jotka se jakaa eteenpäin tekijänoikeuksien haltijoille.

Nitrodiskotaiteilija on poissa

Taittaja-graafikko Hannu Marttinen 12. 9. 1945 Helsinki – 10. 2. 2021 Hämeenlinna

Pienestä naisesta jäi iso jälki

Toimittaja Leena Seretin 11. 11. 1959 Kemi – 28. 1. 2021 Sipoo

Päätoimittaja puolusti koskiluontoa ja periaatteitaan

Päätoimittaja Seppo Vento 13. 6. 1930 Vesanto – 9. 2. 2021 Joensuu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta