”Hakkaan sinut paskaksi”

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.

JOURNALISTI
17.3.2016

Manu Marttinen, teksti
UG Jartsa, kuvitus

Joka kuudes journalisti on joutunut työnsä takia uhkailun kohteeksi. Osa on kokenut myös fyysistä väkivaltaa työnsä takia. Journalistin uhkailukyselyn mukaan selvästi eniten uhkauksia ja vihaviestejä tulee maahanmuuton käsittelystä.

”Ei suoraa uhkausta ’tapan sinut’, mutta uhattiin tuhota elämä”.

Näin kuvailee eräs journalisti saamaansa uhkausviestiä Journalistin kyselyssä, jossa Suomen Journalistiliiton työikäisiltä jäseniltä kysyttiin kokemuksia uhkailusta ja vihaviesteistä.

Kyselyyn vastasi noin 1 400 journalistia. Vastaajista 16 prosenttia eli noin joka kuudes kertoo saaneensa parin viime vuoden aikana viestejä, jotka ovat sisältäneet uhkailua.

Uhkaukset kohdistuivat tasapuolisesti molemmille sukupuolille. Uhkauksia saaneista noin 17 prosenttia on freelancereita.

Pieneen osaan uhkauksia saaneista vastaajista on myös käyty työtilanteessa fyysisesti käsiksi. Kyselyn avoimien vastausten perusteella kyse on esimerkiksi tuuppimisesta, tönimisestä, kameraan tarttumisesta, mutta myös lyömisestä.

”Osapuoli iski nyrkillä kasvoihin, hammas lohkesi, turvotusta ja aristusta, kieli jäi hampaiden väliin”, eräs vastaaja kertoo.

 

Yleisin uhkausmuoto on väkivallalla uhkaaminen. Uhkauksia saaneista naisista 14 prosenttia on uhattu seksuaalisella väkivallalla. Miehiä ei ole uhattu seksuaalisella väkivallalla.

”Suoria tappouhkauksia on tullut. Toki myös väkivallalla uhkaamisia. Seksuaalisella väkivallalla lähinnä uhkailtu perhettä. Vaimoa ja tyttäriä”, eräs vastaaja kertoo.

”Puheluissa on muun muassa todettu, että ’jos tulet vastaan kadulla, niin hakkaan sinut paskaksi’”, toinen vastaaja sanoo.

Suoria tappouhkauksia oli saanut noin viisi prosenttia sekä miehistä että naisista. Oman tai perheen terveyden vahingoittamisella oli uhattu noin seitsemää prosenttia uhkauksia saaneista miehistä ja noin neljää prosenttia naisista.

”Lähettäjistä yksi kertoi, missä esikoulussa lapseni ovat. Toinen kertoi, että minun pitäisi joutua pahoinpidellyksi. Kolmas sanoi, että kirjoitukseni osoittavat että kärsin mielisairaudesta.”

Avoimista vastauksista nousivat esiin myös epämääräisillä seurauksilla ja maineen pilaamisella uhkailu, perättömien tietojen levittäminen, hautapaikan hankkiminen, haukkuminen, solvaaminen, huorittelu sekä uhkaukset tilausperuutuksista, oikeusseuraamuksista tai työsuhteen päättymisestä.

Vastaajien mukaan useista viesteistä saattoi kuitenkin päätellä, että henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkaa ei välttämättä ole, vaikka viestin sisältö olisikin uhkaava.

”On uhattu hankkia potkut ja epäsuorasti uhattu seksuaalisella väkivallalla sanomalla, että tollanen suvakkihuora pitää lähettää mokkamunien kanssa testaamaan SPR:n kenttäpatjoja.”


Suurin osa uhkausviesteistä tulee sähköpostitse, puhelimitse tai kasvokkain, mutta usein eri kanavia käyttäen. Yleisiä ovat myös pikaviestit, sosiaalisen median ja rasististen vihasivustojen, kuten MV-lehden kommenttipalstoilla sekä Facebookissa ja Twitterissä julkaistut uhkaukset.

Lähes aina uhkaus tai törkyviesti tulee sähköisenä, mutta kirjeitä ja pakettejakin lähetetään.

”Sain postitse hevosen tai muun eläimen kakkaa paketissa, saatekirjeessä uhattiin tuhota elämäni ja urani.”

Eri aihealueista ylivoimaisesti eniten uhkausviestejä aiheuttaa monikulttuurisuus- ja maahanmuuttoasioiden käsittely. Noin 40 prosenttia vastaajista ilmoitti uhkauksen liittyneen maahanmuuttoon.

Mikään muu yksittäinen aihe ei noussut yhtä selvästi esiin. Talousrikollisuus ja muutenkin rikoksista sekä politiikasta uutisoiminen mainittiin useissa avoimissa vastauksissa.

Avoimien vastausten perusteella uhkausviestejä voi saada lähes minkä aiheen käsittelystä tahansa. Esiin nousivat esimerkiksi Venäjä, kannabis, rapujuhlat, rokotteet, ilmastonmuutos, ratsastus, Talvivaara, työttömyys, äärioikeisto, sudet, ruotsin kieli, Israel, Palestiina, seksi, tekijänoikeudet, elintarviketuotanto ja niin edelleen.


Työnantajat saavat vastaajilta pääosin hyvää palautetta tavastaan reagoida uhkaustilanteisiin. Uhkauksia saaneista noin kolmannes (miehet 26 ja naiset 32 prosenttia) kertoo, että työnantaja on ottanut asian hoitaakseen ja antanut uhatuille tukensa.

Noin 18 prosenttia miehistä ja 12,8 prosenttia naisista vastasi, että työnantaja ei ole reagoinut mitenkään, vaikka asiasta on ilmoitettu. Naisista viidesosa ja miehistä vajaa kolmannes ei ole kertonut uhkailusta työnantajalle ollenkaan.

Poliisin puoleen työnantajat eivät ole juurikaan kääntyneet. Vain pari prosenttia uhkauksista on päätynyt poliisille.

Vastaajien enemmistö (yli 70 prosenttia) arvioi, että työnantaja suhtautuu turvallisuusasioihin yleisesti neutraalisti tai myönteisesti. Noin viidennes vastasi, että työnantajan suhtautuminen on epämääräistä tai välinpitämätöntä.

 

Kyselyssä kysyttiin myös, mikä on hyvä tapa varautua uhkausviesteihin. Enemmistö kaikista kyselyyn vastanneista (miehet 44, naiset 53 prosenttia) on sitä mieltä, että on työnantajan vastuulla huolehtia työntekijän työturvallisuudesta. Noin viidesosan mukaan tapauk-set pitää ilmoittaa itse poliisille tai olla välittämättä asiasta.

Muista varautumiskeinoista mainintoja saivat myös esimerkiksi yhteystietojen salaaminen, kahden matkapuhelimen käyttö, riitaisan otsikointityylin välttäminen, avoin keskustelu aiheesta työpaikalla ja tiiviimpi yhteistyö poliisin kanssa.

Noin seitsemän prosentin kannatuksen kaikilta saa myös tulenaroista aiheista nimettömästi kirjoittaminen. Kirjoittamatta jättämistä ei kannattanut uhkauksia saaneista yksikään vastaaja.

”Ei missään nimessä pidä jättää kirjoittamasta vaikeista aiheista. Se olisi uhkaajan voitto.”

Lue lisää: Journalistiliiton tiedote: ”Pelon lietsomisen on loputtava”

Artikeln på svenska: "Jag skall hacka skiten ur dig"

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta