”Hakkaan sinut paskaksi”

Joka kuudes journalisti on joutunut työnsä takia uhkailun kohteeksi. Osa on kokenut myös fyysistä väkivaltaa työnsä takia. Journalistin uhkailukyselyn mukaan selvästi eniten uhkauksia ja vihaviestejä tulee maahanmuuton käsittelystä.

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.

JOURNALISTI
17.3.2016

Manu Marttinen, teksti
UG Jartsa, kuvitus

”Ei suoraa uhkausta ’tapan sinut’, mutta uhattiin tuhota elämä”.

Näin kuvailee eräs journalisti saamaansa uhkausviestiä Journalistin kyselyssä, jossa Suomen Journalistiliiton työikäisiltä jäseniltä kysyttiin kokemuksia uhkailusta ja vihaviesteistä.

Kyselyyn vastasi noin 1 400 journalistia. Vastaajista 16 prosenttia eli noin joka kuudes kertoo saaneensa parin viime vuoden aikana viestejä, jotka ovat sisältäneet uhkailua.

Uhkaukset kohdistuivat tasapuolisesti molemmille sukupuolille. Uhkauksia saaneista noin 17 prosenttia on freelancereita.

Pieneen osaan uhkauksia saaneista vastaajista on myös käyty työtilanteessa fyysisesti käsiksi. Kyselyn avoimien vastausten perusteella kyse on esimerkiksi tuuppimisesta, tönimisestä, kameraan tarttumisesta, mutta myös lyömisestä.

”Osapuoli iski nyrkillä kasvoihin, hammas lohkesi, turvotusta ja aristusta, kieli jäi hampaiden väliin”, eräs vastaaja kertoo.

 

Yleisin uhkausmuoto on väkivallalla uhkaaminen. Uhkauksia saaneista naisista 14 prosenttia on uhattu seksuaalisella väkivallalla. Miehiä ei ole uhattu seksuaalisella väkivallalla.

”Suoria tappouhkauksia on tullut. Toki myös väkivallalla uhkaamisia. Seksuaalisella väkivallalla lähinnä uhkailtu perhettä. Vaimoa ja tyttäriä”, eräs vastaaja kertoo.

”Puheluissa on muun muassa todettu, että ’jos tulet vastaan kadulla, niin hakkaan sinut paskaksi’”, toinen vastaaja sanoo.

Suoria tappouhkauksia oli saanut noin viisi prosenttia sekä miehistä että naisista. Oman tai perheen terveyden vahingoittamisella oli uhattu noin seitsemää prosenttia uhkauksia saaneista miehistä ja noin neljää prosenttia naisista.

”Lähettäjistä yksi kertoi, missä esikoulussa lapseni ovat. Toinen kertoi, että minun pitäisi joutua pahoinpidellyksi. Kolmas sanoi, että kirjoitukseni osoittavat että kärsin mielisairaudesta.”

Avoimista vastauksista nousivat esiin myös epämääräisillä seurauksilla ja maineen pilaamisella uhkailu, perättömien tietojen levittäminen, hautapaikan hankkiminen, haukkuminen, solvaaminen, huorittelu sekä uhkaukset tilausperuutuksista, oikeusseuraamuksista tai työsuhteen päättymisestä.

Vastaajien mukaan useista viesteistä saattoi kuitenkin päätellä, että henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkaa ei välttämättä ole, vaikka viestin sisältö olisikin uhkaava.

”On uhattu hankkia potkut ja epäsuorasti uhattu seksuaalisella väkivallalla sanomalla, että tollanen suvakkihuora pitää lähettää mokkamunien kanssa testaamaan SPR:n kenttäpatjoja.”


Suurin osa uhkausviesteistä tulee sähköpostitse, puhelimitse tai kasvokkain, mutta usein eri kanavia käyttäen. Yleisiä ovat myös pikaviestit, sosiaalisen median ja rasististen vihasivustojen, kuten MV-lehden kommenttipalstoilla sekä Facebookissa ja Twitterissä julkaistut uhkaukset.

Lähes aina uhkaus tai törkyviesti tulee sähköisenä, mutta kirjeitä ja pakettejakin lähetetään.

”Sain postitse hevosen tai muun eläimen kakkaa paketissa, saatekirjeessä uhattiin tuhota elämäni ja urani.”

Eri aihealueista ylivoimaisesti eniten uhkausviestejä aiheuttaa monikulttuurisuus- ja maahanmuuttoasioiden käsittely. Noin 40 prosenttia vastaajista ilmoitti uhkauksen liittyneen maahanmuuttoon.

Mikään muu yksittäinen aihe ei noussut yhtä selvästi esiin. Talousrikollisuus ja muutenkin rikoksista sekä politiikasta uutisoiminen mainittiin useissa avoimissa vastauksissa.

Avoimien vastausten perusteella uhkausviestejä voi saada lähes minkä aiheen käsittelystä tahansa. Esiin nousivat esimerkiksi Venäjä, kannabis, rapujuhlat, rokotteet, ilmastonmuutos, ratsastus, Talvivaara, työttömyys, äärioikeisto, sudet, ruotsin kieli, Israel, Palestiina, seksi, tekijänoikeudet, elintarviketuotanto ja niin edelleen.


Työnantajat saavat vastaajilta pääosin hyvää palautetta tavastaan reagoida uhkaustilanteisiin. Uhkauksia saaneista noin kolmannes (miehet 26 ja naiset 32 prosenttia) kertoo, että työnantaja on ottanut asian hoitaakseen ja antanut uhatuille tukensa.

Noin 18 prosenttia miehistä ja 12,8 prosenttia naisista vastasi, että työnantaja ei ole reagoinut mitenkään, vaikka asiasta on ilmoitettu. Naisista viidesosa ja miehistä vajaa kolmannes ei ole kertonut uhkailusta työnantajalle ollenkaan.

Poliisin puoleen työnantajat eivät ole juurikaan kääntyneet. Vain pari prosenttia uhkauksista on päätynyt poliisille.

Vastaajien enemmistö (yli 70 prosenttia) arvioi, että työnantaja suhtautuu turvallisuusasioihin yleisesti neutraalisti tai myönteisesti. Noin viidennes vastasi, että työnantajan suhtautuminen on epämääräistä tai välinpitämätöntä.

 

Kyselyssä kysyttiin myös, mikä on hyvä tapa varautua uhkausviesteihin. Enemmistö kaikista kyselyyn vastanneista (miehet 44, naiset 53 prosenttia) on sitä mieltä, että on työnantajan vastuulla huolehtia työntekijän työturvallisuudesta. Noin viidesosan mukaan tapauk-set pitää ilmoittaa itse poliisille tai olla välittämättä asiasta.

Muista varautumiskeinoista mainintoja saivat myös esimerkiksi yhteystietojen salaaminen, kahden matkapuhelimen käyttö, riitaisan otsikointityylin välttäminen, avoin keskustelu aiheesta työpaikalla ja tiiviimpi yhteistyö poliisin kanssa.

Noin seitsemän prosentin kannatuksen kaikilta saa myös tulenaroista aiheista nimettömästi kirjoittaminen. Kirjoittamatta jättämistä ei kannattanut uhkauksia saaneista yksikään vastaaja.

”Ei missään nimessä pidä jättää kirjoittamasta vaikeista aiheista. Se olisi uhkaajan voitto.”

Lue lisää: Journalistiliiton tiedote: ”Pelon lietsomisen on loputtava”

Artikeln på svenska: "Jag skall hacka skiten ur dig"

Journalistin uhkailukysely

Kysely toteutettiin 4. – 7. 3. 2016.

Kyselyyn vastasi 1 398 Suomen Journalistiliiton jäsentä.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli työsuhteessa olevia toimittajia ja noin 60 prosenttia naisia.

Uhkausviestejä oli saanut noin 16 prosenttia vastaajista. (Naiset 15,7 ja miehet 16,3).

Uhkauksia saaneista naisista 7,9 ja miehistä 6,7 prosenttia kertoo, että heihin on käyty myös fyysisesti käsiksi.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta