Googlen kaksiteräinen miekka

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Heinonen
marja.heinonen@ilonam.com
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja viestintäalan yrittäjä.

Monet ovat innoissaan, epäilijät kauhuissaan. Onko Googlesta tulossa kauan kaivattu median pelastaja? Vai onko se liikkeellä ketunhäntä kainalossaan?

Google ilmoitti viime vuoden lopulla jakavansa erityisestä rahastostaan 150 miljoonaa euroa eurooppalaisen digitaalisen uutisjournalismin kehittämiseen.

Rahasto on osa Googlen vuosi sitten huhtikuussa käynnistämää Digital News Initiative -hanketta, joka tähtää eurooppalaisten kustantajien tukemiseen ja Googlen maineen puhdistamiseen niiden silmissä. Alun perin siinä oli mukana kahdeksan isoa kustantajaa, muun muassa uusia journalistisia avauksia verkossa etunenässä kokeillut brittiyhtiö The Guardian ja yksi Italian vanhimmista sanomalehdistä, La Stampa. Tällä hetkellä hankkeeseen on liittynyt jo yli 120 toimijaa. DNI-hanke sisältää rahaston lisäksi tuotekehitystä, koulutusta ja tutkimusta.

Yhteistyö median kanssa ei ole Googlelle uusi asia. USA:ssa sillä on ollut yhteistyötä sadoissa mediahankkeissa jo paljon ennen eurooppalaista avausta. Tunnettuja kumppaneita ovat muun muassa The New York Times, The Washington Post ja AP.

Google on tehnyt monta avausta median suuntaan. Viime kesänä perustettu News Labs aikoo varustaa toimittajat tämän ajan tiedokeruu- ja raportointivälineillä. Työkalupakkiin kuuluvat muun muassa Googlen Earth, Youtube ja Maps, joiden käyttöä Google opastaa journalisteille muun muassa Twitterin ja Youtuben kautta.

Google myös tekee räätälöityä yhteistyötä kustantajien ja media-alan startupien kanssa. Ytimessä on Googlen teknologisen osaamisen ja innovatiivisen ajattelun yhdistäminen journalistiseen osaamiseen. Tästä tuloksina ovat syntyneet muun muassa The Guardianin Englannin asunnottomien visualisointi ja The New York Timesin karttakuvaus vakuuttamattomien määrästä eri puolilla Yhdysvaltoja.

 

Googlen intressejä Euroopassa ja ylipäätään journalismin edistämisessä voidaan arvailla. Jo vuonna 2008 eli ennen aktiivista journalismikytkentää Googlen toinen perustaja Larry Page totesi, että hän on pohtinut paljon journalismin tulevaisuutta. Page arvioi, että asiat, jotka tuottavat voittoja ja kävijöitä nettisivustoille eivät välttämättä ole niitä, jotka tuottavat lisäarvoa maailmalle. Kuulostaa hyvältä journalistisista perusteista lähtevältä ajattelulta, eikö vain?

Googlen entinen toimitusjohtaja, pian Pentagonin neuvonantajana aloittava Eric Schmidt puhui pari vuotta myöhemmin hyvin samansuuntaisesti. Hän totesi uutistoimittajille puhuessaan ”meidän kaikkien” olevan samassa veneessä. Hän kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että korkealaatuisen journalismin säilyminen on olennainen osa toimivaa demokratiaa.

Uusi eurooppalainen yhteistyö ei ole kuitenkaan lähtenyt liikkeelle pelkästä hyvän tekemisen halusta. Google on avoimesti myöntänyt, että se on tehnyt virheitä eurooppalaisessa uutiskentässä ja haluaa nyt paikata tekemisiään. Juuri nämä virheet synnyttävät monissa epäluuloa. Google on tehnyt hakukoneoptimoinnista mieluisaa itselleen – räikeimmillään sen omien tuotteiden näkyvyyttä edistävää – ja kerännyt voittoja jakelemalla mediatalojen sisältöjä pitäen syntyneet muhkeat mainostulot itsellään. Tästä toiminnasta se on ollut napit vastakkain sekä eurooppalaisten medioiden että viranomaisten kanssa.

 

Vielä viime kuussa uutisoitiin, miten saksalainen VG Media – noin 200 julkaisijan yhteenliittymä – on haastamassa Googlen oikeuteen, koska se ei ole valmis maksamaan medioille jutuista syntyvistä tuloista. Kuherruskuukausi Googlen ja median kesken Euroopassa ei siis vielä ole päässyt edes alkuun.

On ymmärrettävää, että mediat haluaisivat itselleen mainostulot, jotka tulevat niiden tekemien juttujen esittämisestä mediassa. Toisaalta niille on tärkeää saada näkyvyyttä. Google tuo tätä. Näkyvyys avaa mahdollisuuksia kehittää muita ansaintatapoja sisältöjen rinnalle. Amerikkalainen media-asiantuntija Jeff Jarvis on todennut, että uutiset sinänsä eivät koskaan ole olleet kannattavaa toimintaa. Ne tarvitsevat aina jotain muuta tuekseen.

Hakukoneilu sekä mainonnan kohdistaminen sen sijaan kannattavat. Google nousi helmikuussa maailman arvokkaimmaksi yhtiöksi. Sen emoyhtiö Alphabet julkisti osavuosikatsauksen, jonka mukaan liikevaihto kasvoi vuoden viimeisellä neljänneksellä 19 prosenttia 17,3 miljardiin dollariin. Jo pitkään jatkunut suunta ylöspäin on täysin päinvastainen kuin mediatalojen tuloskehitys.

Googlen periaate on ollut yhtiön perustamisesta lähtien ”vapauttaa informaatio” eli luoda tapoja välittää mahdollisimman paljon erilaisia sisältöjä mahdollisimman vapaasti ja laajalti. Hienoa ja hyviä journalistisia ajatuksia myötäilevää puhetta tämäkin. Vapaa journalismi on hieno ajatuksena, mutta onko Googlesta sen airueksi?

 

Leikitäänpä ajatusleikkiä. Toimittaja tekee juttua tärkeästä aiheesta ja haluaa taustoittaa sitä. Todennäköisesti hän lähtee googlaamalla hakemaan lisätietoa. Hyvä toimittaja tiedostaa, että haku tuottaa hakualgoritmin – eli Googlen – valitsemat listaukset, ei absoluuttista tärkeysjärjestystä sisällöille.

Käsi sydämelle. Milloin viimeksi kyseenalaistit Google-hakusi tuloksen? Millaista vapaata journalismia syntyy niin kauan kuin Google pitää algoritminsa omana tietonaan ja pyrkii niiden kautta vaikuttamaan hakutuloksiin?

Parhaimmillaan Google-yhteistyö ravistelee mediatalojen luutuneita ajattelutapoja. Esimerkiksi jo totuuden kaltaiseksi uskomukseksi on noussut lause ”Sisällöistä ei voi periä maksua”. Hedelmällisempää olisi kysyä Google-tyyliin: ”Miten saamme ihmiset maksamaan hyvistä sisällöistä?” Myös googlemainen tehokas tapa kehittää asioita eli jatkuva kokeileminen ja epäonnistumisen hyväksyminen on monelle vakiintuneelle medialle vierasta.

Mediahankkeissaan Google puhuu usein tarinankerronnan ja hyvien sisältöjen puolesta. Mediatalotkin voisivat kääntää katseensa journalismiin ja sisältöihin asiakkaan tarpeiden ja niiden heilahtelujen pohtimisen sijaan. Toki riskinä Googlen kanssa on tarinankerronnan ymmärtäminen yksisilmäisesti erilaisten teknisten apuvälineiden hyväksikäyttönä.

 

Google ei ole syyllinen printtimedian ja journalismin alamäkeen. Se alkoi jo paljon ennen hakukonefirman perustamista ja jatkui siitä huolimatta. Googlelle elinvoimainen ja laadukas media on elintärkeä. Jos ei ole upeaa journalismia, hakukoneella ei ole mihin linkata. Lisäksi niillä on on yhteinen tavoite – keksiä uusi bisnesmalli, joka takaa ammattimaisen, korkealaatuisen uutistoiminnan.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta