Googlen kaksiteräinen miekka

JOURNALISTI
17.3.2016

Marja Heinonen
marja.heinonen@ilonam.com
Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja viestintäalan yrittäjä.

Monet ovat innoissaan, epäilijät kauhuissaan. Onko Googlesta tulossa kauan kaivattu median pelastaja? Vai onko se liikkeellä ketunhäntä kainalossaan?

Google ilmoitti viime vuoden lopulla jakavansa erityisestä rahastostaan 150 miljoonaa euroa eurooppalaisen digitaalisen uutisjournalismin kehittämiseen.

Rahasto on osa Googlen vuosi sitten huhtikuussa käynnistämää Digital News Initiative -hanketta, joka tähtää eurooppalaisten kustantajien tukemiseen ja Googlen maineen puhdistamiseen niiden silmissä. Alun perin siinä oli mukana kahdeksan isoa kustantajaa, muun muassa uusia journalistisia avauksia verkossa etunenässä kokeillut brittiyhtiö The Guardian ja yksi Italian vanhimmista sanomalehdistä, La Stampa. Tällä hetkellä hankkeeseen on liittynyt jo yli 120 toimijaa. DNI-hanke sisältää rahaston lisäksi tuotekehitystä, koulutusta ja tutkimusta.

Yhteistyö median kanssa ei ole Googlelle uusi asia. USA:ssa sillä on ollut yhteistyötä sadoissa mediahankkeissa jo paljon ennen eurooppalaista avausta. Tunnettuja kumppaneita ovat muun muassa The New York Times, The Washington Post ja AP.

Google on tehnyt monta avausta median suuntaan. Viime kesänä perustettu News Labs aikoo varustaa toimittajat tämän ajan tiedokeruu- ja raportointivälineillä. Työkalupakkiin kuuluvat muun muassa Googlen Earth, Youtube ja Maps, joiden käyttöä Google opastaa journalisteille muun muassa Twitterin ja Youtuben kautta.

Google myös tekee räätälöityä yhteistyötä kustantajien ja media-alan startupien kanssa. Ytimessä on Googlen teknologisen osaamisen ja innovatiivisen ajattelun yhdistäminen journalistiseen osaamiseen. Tästä tuloksina ovat syntyneet muun muassa The Guardianin Englannin asunnottomien visualisointi ja The New York Timesin karttakuvaus vakuuttamattomien määrästä eri puolilla Yhdysvaltoja.

 

Googlen intressejä Euroopassa ja ylipäätään journalismin edistämisessä voidaan arvailla. Jo vuonna 2008 eli ennen aktiivista journalismikytkentää Googlen toinen perustaja Larry Page totesi, että hän on pohtinut paljon journalismin tulevaisuutta. Page arvioi, että asiat, jotka tuottavat voittoja ja kävijöitä nettisivustoille eivät välttämättä ole niitä, jotka tuottavat lisäarvoa maailmalle. Kuulostaa hyvältä journalistisista perusteista lähtevältä ajattelulta, eikö vain?

Googlen entinen toimitusjohtaja, pian Pentagonin neuvonantajana aloittava Eric Schmidt puhui pari vuotta myöhemmin hyvin samansuuntaisesti. Hän totesi uutistoimittajille puhuessaan ”meidän kaikkien” olevan samassa veneessä. Hän kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että korkealaatuisen journalismin säilyminen on olennainen osa toimivaa demokratiaa.

Uusi eurooppalainen yhteistyö ei ole kuitenkaan lähtenyt liikkeelle pelkästä hyvän tekemisen halusta. Google on avoimesti myöntänyt, että se on tehnyt virheitä eurooppalaisessa uutiskentässä ja haluaa nyt paikata tekemisiään. Juuri nämä virheet synnyttävät monissa epäluuloa. Google on tehnyt hakukoneoptimoinnista mieluisaa itselleen – räikeimmillään sen omien tuotteiden näkyvyyttä edistävää – ja kerännyt voittoja jakelemalla mediatalojen sisältöjä pitäen syntyneet muhkeat mainostulot itsellään. Tästä toiminnasta se on ollut napit vastakkain sekä eurooppalaisten medioiden että viranomaisten kanssa.

 

Vielä viime kuussa uutisoitiin, miten saksalainen VG Media – noin 200 julkaisijan yhteenliittymä – on haastamassa Googlen oikeuteen, koska se ei ole valmis maksamaan medioille jutuista syntyvistä tuloista. Kuherruskuukausi Googlen ja median kesken Euroopassa ei siis vielä ole päässyt edes alkuun.

On ymmärrettävää, että mediat haluaisivat itselleen mainostulot, jotka tulevat niiden tekemien juttujen esittämisestä mediassa. Toisaalta niille on tärkeää saada näkyvyyttä. Google tuo tätä. Näkyvyys avaa mahdollisuuksia kehittää muita ansaintatapoja sisältöjen rinnalle. Amerikkalainen media-asiantuntija Jeff Jarvis on todennut, että uutiset sinänsä eivät koskaan ole olleet kannattavaa toimintaa. Ne tarvitsevat aina jotain muuta tuekseen.

Hakukoneilu sekä mainonnan kohdistaminen sen sijaan kannattavat. Google nousi helmikuussa maailman arvokkaimmaksi yhtiöksi. Sen emoyhtiö Alphabet julkisti osavuosikatsauksen, jonka mukaan liikevaihto kasvoi vuoden viimeisellä neljänneksellä 19 prosenttia 17,3 miljardiin dollariin. Jo pitkään jatkunut suunta ylöspäin on täysin päinvastainen kuin mediatalojen tuloskehitys.

Googlen periaate on ollut yhtiön perustamisesta lähtien ”vapauttaa informaatio” eli luoda tapoja välittää mahdollisimman paljon erilaisia sisältöjä mahdollisimman vapaasti ja laajalti. Hienoa ja hyviä journalistisia ajatuksia myötäilevää puhetta tämäkin. Vapaa journalismi on hieno ajatuksena, mutta onko Googlesta sen airueksi?

 

Leikitäänpä ajatusleikkiä. Toimittaja tekee juttua tärkeästä aiheesta ja haluaa taustoittaa sitä. Todennäköisesti hän lähtee googlaamalla hakemaan lisätietoa. Hyvä toimittaja tiedostaa, että haku tuottaa hakualgoritmin – eli Googlen – valitsemat listaukset, ei absoluuttista tärkeysjärjestystä sisällöille.

Käsi sydämelle. Milloin viimeksi kyseenalaistit Google-hakusi tuloksen? Millaista vapaata journalismia syntyy niin kauan kuin Google pitää algoritminsa omana tietonaan ja pyrkii niiden kautta vaikuttamaan hakutuloksiin?

Parhaimmillaan Google-yhteistyö ravistelee mediatalojen luutuneita ajattelutapoja. Esimerkiksi jo totuuden kaltaiseksi uskomukseksi on noussut lause ”Sisällöistä ei voi periä maksua”. Hedelmällisempää olisi kysyä Google-tyyliin: ”Miten saamme ihmiset maksamaan hyvistä sisällöistä?” Myös googlemainen tehokas tapa kehittää asioita eli jatkuva kokeileminen ja epäonnistumisen hyväksyminen on monelle vakiintuneelle medialle vierasta.

Mediahankkeissaan Google puhuu usein tarinankerronnan ja hyvien sisältöjen puolesta. Mediatalotkin voisivat kääntää katseensa journalismiin ja sisältöihin asiakkaan tarpeiden ja niiden heilahtelujen pohtimisen sijaan. Toki riskinä Googlen kanssa on tarinankerronnan ymmärtäminen yksisilmäisesti erilaisten teknisten apuvälineiden hyväksikäyttönä.

 

Google ei ole syyllinen printtimedian ja journalismin alamäkeen. Se alkoi jo paljon ennen hakukonefirman perustamista ja jatkui siitä huolimatta. Googlelle elinvoimainen ja laadukas media on elintärkeä. Jos ei ole upeaa journalismia, hakukoneella ei ole mihin linkata. Lisäksi niillä on on yhteinen tavoite – keksiä uusi bisnesmalli, joka takaa ammattimaisen, korkealaatuisen uutistoiminnan.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta