Poikien näköinen aika

Vuoden essee
Kaisa Rautaheimo, Helsingin Sanomat: Pojat

Tuomariston perustelut: Intiimi ja runollinen kuvaus yhteiskunnallisesta ilmiöstä, pysähtyneestä välitilasta ja näkymättömyyden tunteesta. Vaikka kuvissa tapahtuu paljon, on tunnelma niissä piinaavan hiljainen. Kuvattavien synkeästä ja näköalattomasta elämästä jäi oksennuksen maku suuhun.

JOURNALISTI
25.2.2016

Nina Erho, teksti
Kaisa Rautaheimo, kuva

Kuvajournalismi 2015 -kilpailun Vuoden kuvaessee-sarjan voitti Helsingin Sanomien kuvaaja Kaisa Rautaheimo. Menestysyhteiskunnan laidalla elävien nuorten miesten elämää kuvaava Pojat-sarja syntyi osin opintovapaalla.

”Moni kuvista syntyi niin, että sovittiin vaan aika ja paikka ja katsottiin, mitä tapahtuu. Ikinä en tiennyt, kestääkö keikka kymmenen minuuttia vai 24 tuntia.”

Kaisa Rautaheimon, 34, kuvaprojekti Pojat syntyi parin vuoden aikana ja osin opintovapaalla Helsingin Sanomista. Uutistyö miellyttää, mutta pidempi tutustuminen aiheeseen ja vapaus omaan näkökulmaan tuntuivat kymmenen lehtikuvaajavuoden jälkeen tarpeelliselta vaihtelulta.

Kuviinsa Rautaheimo etsi sosiaalitoimen kautta nuoria miehiä, joilla ei ole opiskelu- eikä työpaikkaa.

”Halusin selvittää syvemmin, millaisia tyyppejä ovat ne, joista media puhuu toimettomina ongelmanuorina. Päihderiippuvaiset rajasin pois, koska en halunnut tarkastella päihteitä vaan ulkopuolisuutta.”

Tapaaminen tapaamiselta poikien elämä ja ajatukset aukesivat yhä leveämmin, ja kameran läsnäolo unohtui. Syntyi kuvia, joissa lojutaan, kieritään maassa ja oksennetaan suihkuna, mutta kuvaajan mielestä niiden suurin rankkuus on abstraktimpaa: sitä, mikä ajelehtimiseen johtaa ja miten epäreilu maailma voi olla.

Toisaalta Rautaheimo yllättyi siitä, miten vähän mitään poikkeuksellisen villiä poikien elämässä lopulta tapahtui. Paljon oli tylsää ja tavallista niin kuin kaikilla.

”Tajusin, että he elävät vaihetta, jollaisen moni muukin kokee. Täydellisen hukassa olemisen sijaan heistä paljastui avoimia ja fiksuja tyyppejä, jotka pystyivät analysoimaan tilannettaan.”

Poikia kuvatessaan Rautaheimo unohti määritteet, joista uutiset elävät. Aika sai soljua, ja pääosassa saivat olla yksityiset ja yksittäiset hetket, niiden tunnelma. Vaikka Rautaheimo korosti pojille alusta asti projektin luonnetta, yhteen heistä iski paniikki juuri, kun kuvista valokuvataiteen museoon koottu näyttely oli avautumassa.

”Mutta kelaamisen jälkeen lopputulos oli, että ihan mahtavaa olla messissä. Instagram-maailmassa kaikki on hienosti, mutta tässä näkyy se, mitä ihmisten elämä oikeasti on välillä.”

Lue myös:

Vuoden essee
Kaisa Rautaheimo, Helsingin Sanomat: Pojat

Tuomariston perustelut: Intiimi ja runollinen kuvaus yhteiskunnallisesta ilmiöstä, pysähtyneestä välitilasta ja näkymättömyyden tunteesta. Vaikka kuvissa tapahtuu paljon, on tunnelma niissä piinaavan hiljainen. Kuvattavien synkeästä ja näköalattomasta elämästä jäi oksennuksen maku suuhun.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta