Tausta on kallista, huuto halpaa

JOURNALISTI
25.2.2016

Kalle Kinnunen

kpkinnunen@gmail.com

Kirjoittaja on helsinkiläinen freetoimittaja ja kriitikko.

Ylen verorahoitus ei pelastanut ajankohtaisohjelmia silppurilta, kirjoittaa Kalle Kinnunen.

Helmikuun puolivälissä A-Studiosta soitettiin kotkalaismiehelle, jolta oli samana päivänä julkaistu änkyrämäinen mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa. Neljä minuuttia lähetystä parhaaseen katseluaikaan käytettiin haastatteluun, jossa toimittaja ei edes haastanut miehen ajatusten mielekkyyttä. Mies sai kehua olevansa tasa-arvon asialla.

Neljän minuutin höpinä ei ehkä kuulosta merkittävältä asialta, mutta se on oire suuremmasta ilmiöstä. Miksi miehelle annettiin tilaa jankuttaa naisten taitojen ja kyvykkyyden puutteesta?

Ei siksi, että hänen näkemyksillään olisi merkitystä, vaan siksi, että tällainen ohjelmantekeminen on halpaa ja vaivatonta.

Kehitys on ollut nopeaa. Ajankohtaisohjelmien pudotuspeli on pitkällä.

Ohjelmapaikkojen määrän kaventumista ei tarvitse alleviivata, se on itsessään dramaattista. Ylellä on lopetettu Silminnäkijä, Ajankohtainen kakkonen ja aiemmin A-Zoom. Dokumentaarisemmista ohjelmapaikoista ovat kadonneet muiden muassa Tosi tarina, Tutkittu juttu ja Täällä Pohjantähden alla. Tutkivaa journalismia edustaa vielä MOT.

MTV3 puolestaan luopui tutkivan journalismin ohjelmasta 45 minuuttia. Kanavalle jäi tutkiva ryhmä, jonka tekijät ovat yt-neuvottelujen jälkeen joko lähteneet talosta tai siirtyneet tavalliseen uutistyöhön.

Ylen Dokumenttiprojekti oli aikoinaan kotimaisten ja ulkomaisten dokumenttien parhaimmiston paikka, jossa esitettiin vuosien ajan kehiteltyjä, kuvattuja ja leikattuja teoksia. Dokumenttiprojekti oli osatuottajana Oscar-ehdokkuuksia saaneissa, globaalisti merkittävissä kansainvälisissä tuotannoissa.

Ykkösdokumentti-ohjelmapaikan lopettamisen jälkeen Dokumenttiprojektista tuli Ylen ainoa kotimainen dokumenttipaikka. Sinne siirtyivät esimerkiksi reportaasit, jotka olisi aiemmin tehty ja esitetty Ykkösdokumentteina. Tilaa on vähän, tunkua paljon.

 

Jututin useita televisiomaailman sisäpiiriläisiä, kaikkia erikseen. Sekä kaupallisen että julkisen puolen väki toteaa asian kuin yhdestä suusta: rahat loppuivat, ensin Maikkarilta ja pian sen jälkeen Yleltä.

Ajankohtaisohjelmat ja reportaasit ovat kalliita lajeja. Taustoittaminen on aikaa vievää, sillä toimittajan tai toimittajaryhmän pitää ryhtyä yhden asian ekspertiksi. Esteettisesti elämyksellisten dokumenttielokuvien tekeminen vasta tyyristä onkin.

Nyt päivänpolttavia asioita lähestytään tavalla, joka herättää välittömän reaktion. Soitto jo valmiiksi sosiaalista mediaa kuohuttaneelle kotkalaiselle seksistille on taloudellisinta ohjelmantekemistä. A-keskusteluillat ovat halpoja tehdä. Osallistujat tulevat ilmaiseksi. Taustatyöksi riittää, että paikalle saadaan sopiva määrä aggressiivista porukkaa.

Hysteerisiä torikokouksia muistuttavat ”keskustelut” enemmän tuohduttavat kuin panevat pohtimaan eri näkökulmia. Varmaa A-keskusteluilloissa on vain se, että maltillisemmat näkemysosapuolet jäävät sivustakatsojiksi.

Ilmiö heijastuu uutislähetyksiin. Usein pari haastateltavaa saa kertoa näkemyksiään jostain asiasta vuolaasti. Uutistyön ja kontekstoinnin sijaan riittävät asiantuntijoiksi tituleerattujen mielipiteet. Jos hyvin käy, he luovuttavat jutulle valmiin näkökulman.

Katsojaa perehdyttävien inserttien koostaminen haastatteluista vaatii sopimista, jalkautumista, leikkaamista ja ennen kaikkea sitä, että toimittajakin uskaltaa väittää tietävänsä mitä käsittelee. Laiskuusepidemiasta tuskin on kyse, kun myös kaupalliselta puolelta arvioidaan, että Ylen diagnoosi on krooninen pula ajasta ja rahasta.

 

Julkisen palvelun tehtävien suorittamiseksi Yle sai näennäisesti mittavan verorahoituksen. Talon sisällä se ei lohduta, kun osastojen rahahanoja väännellään edestakaisin arvaamattomasti. Varsinaisessa tekijäportaassa kukaan ei luota tulevaan. A-studio on jäljellä, mutta ei sitä voi tehdä pitkäjänteisesti, kun ohjelmapaikkaa ja sisältötavoitteita riepotellaan.

Nimenomaan taustoittavien ajankohtaisohjelmien pitää kuulua julkisen palvelun ydintehtäviin. Ylellä on kymmeniä osaavia ja kunnianhimoisia toimittajia, jotka eivät enää tiedä, mikä heidän toimenkuvansa on. Ylen ajankohtaisohjelmien tulevaisuuteen liittyvillä huolillaan Journalistia lähestynyt konkari totesi, että riskinotto on kielletty.

Tutkivaan journalismiin kuitenkin nimenomaan liitttyy riski: iso ja merkittävä uutinen joko löytyy, tai sitten ei. Sellainen on tutkivan journalismin olemus. Ajankohtaisjournalismia on tuon luonteen vuoksi mahdoton ulkoistaa.

 

Kansainvälisten dokumenttien näkymistä Ylellä pelasti ulkopuolinen voima. Docventures-konsepti on tehnyt vakavista dokkareista suosittuja. Tälle nuorennusleikkaukselle ei ole maailmallakaan oikein vertauilukohtaa.

Tarkemmin katsottuna myös Ylen ajankohtaisohjelmien kriisissä kyse on sukupolvenvaihdoksesta. Jos Ylestä kysytään, ajankohtaisohjelmien määrä ei nimittäin ole laskenut.

Perjantai-illassa nähdään ajankohtaisohjelma Perjantai, jonka perusteella tekijöiden sukupolvenvaihdos ei johtanut tiukempaan otteeseen. Helmikuun alussa Perjantai-ohjelmassa käytiin Ilja Janitskinin kotona. Tapaaminen Barcelonassa jäi jutusteluksi. Eikö toimittaja uskaltanut pistää Janitskinia tilille valheista? Vai oliko Janitskin suostunut tietäen, että ohjelmasta tulee hampaaton? Kumpikaan vaihtoehto ei ole Perjantain kannalta mairitteleva.

Mutta Perjantaihin verrattuna on outoa, että joka arkipäivä nähtävä Kioski on Ylessä samassa ajankohtaisohjelman kategoriassa A-studion tai kuopatun Ajankohtaisen kakkosen kanssa. Kioski on suursatsaus, jonka laajassa tarjonnassa on paljon asiaakin, mutta usein se on kaukana vakavasta journalismista. Esimerkiksi YouTube-tähti Aleksi ”Mentaalisavuke” Rantamaa kertoo joka maanantai Kioskin puolituntisessaan niistä tunteista, mitä hänessä itsessään herää, kun hän kuulee uutisia ja tapaa ihmisiä.

Etenkin Ylessä on puhuttu kansalaisjournalismista, jonka verkko mahdollistaa ja jota YouTubessa on jo nähty. Objektiivinen journalismi on kuitenkin eri laji. Siihen kuuluu harmaata perustyötä ja arkipäiväisyyttä, jossa uutiset löydetään hitaasti. Somejournalismi toimii erilaisella, egoistisella agendalla. Sillekin on paikkansa, mutta todellisuuden tallentamiseen on nyt jäämässä aukko.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta