Isis kotiovella

Yleisradion Beirutista palannut kirjeenvaihtaja Marika Kataja-Lian kertoo minuutissa, mistä Lähi-idän kriisissä on kyse.

Keikalla. Marika Kataja-Lian Ras Baalbekissa Syyrian rajan tuntumassa. Asemiehet kuuluvat kristittyjen kodinturvajoukkoihin.

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.

JOURNALISTI
25.2.2016

Pasi Kivioja, teksti
Jad Lian ja Henna Aaltonen, kuvat

Torstai-iltana 12. marraskuuta 2015, juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, kaksi terroristijärjestö Isisin itsemurhapommittajaa räjäytti itsensä Bourj el-Barajnen lähiössä Beirutissa. Iskussa kuoli noin 40 ja loukkaantui yli 200 siviiliä.

Synkkä uutinen tuli lähes kotiovelle Yleisradion kirjeenvaihtajalle Marika Kataja-Lianille, joka asui vain parin kilometrin päässä tapahtumapaikasta.

”Olin kotona, kun se tapahtui. Räjähdykset eivät kuuluneet sinne asti, mutta huomasin puhelimessani paikallisten uutisten hälytyksen. Sitten alkoi kuulua hälytysajoneuvojen ääniä”, Kataja-Lian muistelee marraskuisia tapahtumia nyt jo Helsinkiin palanneena vuoden mittaiselta komennukseltaan.

Kataja-Lian soitti saman tien Pasilaan ja ryhtyi seuraamaan tilannetta Beirutissa.

”Aloin tehdä aamuksi juttuja. Itse iskupaikalle ei ollut järkeä lähteä, eikä sinne olisi päässytkään.”

Päivää myöhemmin Isisin terroristit iskivät Pariisissa. Pariisin verilöyly sai valtavan mediahuomion, mutta Libanonin tapahtumat kuitattiin pikku-uutisilla Suomessa ja monessa länsimaassa. Kataja-Lian sanoo ymmärtävänsä libanonilaisten suuttumuksen Beirutin iskun jäämisestä Pariisin varjoon. Hän arvelee, että ilman Pariisia Beirutin tapahtumat olisivat jääneet täällä vielä pienemmälle huomiolle.

”Länsimaissa ajatellaan, että ainahan siellä räjähtelee. Tämä oli kuitenkin täysin siviilikohde, keskiluokkainen shoppailualue, mikä teki iskusta poikkeuksellisen ja uudenlaisen Isisin toiminnassa Libanonissa.”

Kataja-Lianin mukaan isku oli tehty lietsomaan shiiojen ja sunnien välistä riitaa ja pelottelemaan ihmisiä. Hän ei itse pelästynyt.

”Kun kuulin tekijöiden asuneen parin korttelin päässä, ajattelin, että onneksi he eivät olleet kiinnostuneet sieppauksista. Kun Lähi-itään lähtee, ajatusmaailman pitää olla se, että siellä sattuu kaikenlaista, ja joskus se voi sattua omalle kohdalle.”

 

Ulkomaantoimittajan täytyy olla perillä siitä, mistä jatkuvassa sotimisessa on kysymys. Monelta muulta asian perimmäinen syy on jo hämärtynyt. Voisitko siis selittää Lähi-idän kriisin minuutissa?

Marika Kataja-Lian huokaisee, mutta asiantuntijanäkemys irtoaa nopeasti.

”Maantieteellisen esteen vuoksi ihmiset yrittävät asua liian pienellä alueella keinotekoisten rajojen ympäröimänä. Uskonto ei ole sotiin syynä niin paljon kuin muualla ajatellaan.”

Kataja-Lianin mukaan perimmäiset syyt löytyvät maan ja veden käytöstä, maan omistuksesta sekä erilaisten ryhmien vallanhimosta.

”Länsimaista katsottuna puhutaan uskonsodista. Libanonissa on kahdeksantoista erilaista uskontokuntaa. Selitys ei ole kuitenkaan niin helppo.”

Kataja-Lianin mukaan uskonnolliset jännitteet eivät juurikaan näy libanonilaisten arkielämässä. Muslimit ja kristityt ovat normaalissa kanssakäymisessä, mutta rähinöitä syntyy joskus poliittisista syistä.

”Puolueet perustuvat uskontoihin. Jokaisella uskontokunnalla on omat puolueensa, ja ihmisten pitää äänestää omaa uskonnollista puoluettaan. Sitä ei tietenkään voi kutsua demokratiaksi”, KatajaLian selittää.

”Kun shiiat ja sunnit taistelevat keskenään, se tarkoittaa puolueitten skismaa. Syyrian sodan jälkeen jakolinjat ovat repeytyneet entisestään.”

 

Ensimmäisen kerran Marika Kataja-Lian kävi Libanonissa vuonna 2006. Sotasaaliiksi hän kaappasi silloin Sasin, libanonilaisen nuorukaisen, joka oli toiminut hänen avustajanaan ja tulkkinaan. Marika ja Jad Sasi Lian menivät naimisiin saman vuoden marraskuussa. Lempinimen antoi Marikan mummo, jonka pohjalaiseen suuhun eksoottinen nimi ei oikein muuten taipunut.

Pariskunnan tuntevat tietävät pohjalaisen akan ja libanonilaisen ukon yhteiselon olevan usein räiskyvää ja kovaäänistä, mutta kumpikaan ei ole pitkävihaista sorttia.

”Kirjeenvaihtaja-aikanani Sasi toimi tulkkinani Beirutissa. Kyllä siinä avioero meinasi tulla ainakin viisitoista kertaa.”

Kataja-Lian sanoo suomalaisen ja arabin kymmenen vuoden yhteiselon opettaneen hänelle kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä.

”Jos kaiken pitäisi mennä pilkuntarkasti, tämä ei toimisi ollenkaan. Sasi taas on oppinut, että joskus asiat on pakko tehdä by the book – sillä tavalla pääsee Suomessa helpommalla.”

Libanonilainen aviomies vaikuttaa nyt jo suomalaisemmalta kuin moni syntyperäinen suomalainen. Hän puhuu ja kirjoittaa suomen kieltä hyvin, pitää oluesta ja makkarasta, saunoo, käyttää talvella pitkiä kalsareita, käy pilkillä ja kunnioittaa muutenkin suomalaisia perinteitä.

”Sehän sai ihan hirveän hepulin, kun ei ostettu suomalaista joulukuusta”, Kataja-Lian paljastaa.

 

Libanonissa on täysi kaaos sekä poliittisesti että taloudellisesti, luonnehtii kirjeenvaihtaja entistä asemapaikkaansa.

”Kyllä Libanonissakin asiat hoituvat, mutta lopputulokseen pääseminen vaatii monia keinoja ja ihmissuhteita. Asioiden järjestäminen kestää valtavan kauan: esimerkiksi oleskeluluvan saaminen vaatii kahdeksan tai yhdeksän vierailua eri ministeriöissä. Työministeriössä ei ollut yhtään toimivaa tietokonetta.”

Toimittajan työtä hankaloittavat asiat, jotka ovat suomalaiselle toimittajalle itsestään selviä. Esimerkiksi torilla kuvaamiseen tarvitaan useampi lupa, muuten tulee heti joku paikalle hätistelemään. Asioiden hoito nopeutuisi rahalla, mutta länsimaalaiset eivät ole tottuneet hoitamaan asioita niin.

Suomeen palannut kirjeenvaihtaja tarkastelee kotimaista mediakeskustelua ja Lähi-idän uutisointia nyt tuorein silmin. Kataja-Lianin mielestä Lähi-idän normaali arkielämä puuttuu länsimaisesta mediasta lähes täysin.

”Jutut käsittelevät kriisejä, konflikteja, vaaleja tai pakolaisasiaa. Suomalaisille ei kerrota, miten ihmiset Lähi-idässä elävät ja ajattelevat. Siksi myös sotien syiden ymmärtäminen on suomalaisille vaikeaa.”

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.



14 2018
Arkisto

Synkkä salaisuus

Toimittaja Ari Lahdenmäki on kirjoittanut lukuisia juttuja etiikasta ja naisten oikeuksista. Marraskuussa hän sai kaksi tuomiota seksuaalirikoksista. Journalisti haastatteli kahtatoista naista, jotka kertovat lisää Lahdenmäen pimeästä puolesta.

Akateeminen iltapäivälehtimies

Pasi Kivioja ennustaa väitöskirjassaan painettujen iltapäivälehtien loppua.

Villille tv-alalle toivotaan tes-suitsia

Elokuva- ja tv-alan työehtosopimuksesta halutaan yleissitova. Journalistiliitto toivoo päätöksen kohentavan alan palkkatasoa.

Utu-uutiset sumentavat todellisuuden

Uutiset kauppakeskuksen vaikeuksista tai alhaisen syntyvyyden aiheuttamasta huoltosuhdehuolesta eivät ole valheita. Silti ne vääristävät asioiden mittakaavan valeuutisille ominaiseen tapaan, kirjoittaa Janne Saarikivi.

Stor i truten. Mikael Sjövall är tillbaka i rollen som journalist och uppskattar möjligheten att ställa också de obekväma frågorna. ”Jag har alltid haft svårt att arbeta med tillrättalagd information där man på skyler över obekväma saker och bäddar in sanningen i begreppsliga rökridåer.”

En reporter som skyr rökridåer

Propagandabranschen kändes som en tvångströja för Mikael Sjövall. Som journalist får han ställa de besvärliga frågorna och berätta sanningen utan att bädda in den.

Vaikuttajasta vuorovaikuttajaksi

Yle tavoittelee tiiviimpää yleisösuhdetta sallimalla uutisten kommentoinnin. Suunnitelmissa on, että toimittajat käyttävät jatkossa osan työajastaan yleisön kanssa keskusteluun. Kyse voi olla uutistyön murroksesta, jossa toimittajien ammatti-identiteettiä määritellään uudelleen.

Toimittaja Tapio Mainio (oik.) työskentelee eläkeläisenä yhtä paljon kuin päivätyössä Helsingin Sanomissa. Nyt toimeksiantajia on useita. Yksi niistä on Kauppalehti, johon hän haastatteli metsänomistaja Jorma Seppästä Suomussalmella.

Samalla viivalla

Moni toimittaja jatkaa työntekoa eläkkeelle jäätyään. Töitä tekemällä voi päästä samaan ansiotasoon kuin aktiiviuran aikana.

Valokuvan puolustaja. Marina Ekroos perusti startupin suojellakseen valokuvakulttuuria, mutta ei ehdi itse enää juurikaan kuvata.

Oikeutta valokuville

Valokuvaaja Marina Ekroos haluaa pelastaa maailman huonosti rajatuilta valokuvilta.

Av kärlek till värvet

I Sverige visar en utredning att mediehusen de senaste åren kraftigt har dumpat frilansarnas arvoden. Något stort engagemang från dem som har fasta jobb har veterligen inte hörts av, skriver Jeannette Björkvist.

Raimo Tyykiluodon on 12 diktaattoria -sarjaa tehdessään pitänyt miettiä, miten kertoa diktaattorien teoista sekä aiheen vaatimalla vakavuudella että koukuttaen kuuntelijat. ”Kaikkea ei pidä kertoa paasaten sormi pystyssä, vaan kuuntelijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa. Silloin asiat jäävät parhaiten mieleen.”

Sairaan kiinnostavat diktaattorit

Raimo Tyykiluoto mietti aloittaessaan 12 diktaattoria -radiosarjan tekemistä, miten kertoa julmuuksista pröystäilemättä. ”Sarjassa on myös tragikoomisuutta, joka tekee siitä kuunneltavan”, hän kertoo.

Vaarallinen suhde

Kriitikot usein tuntevat oman taiteenlajinsa tekijöitä. Milloin suhde on liian läheinen?

Koska Anni Kuittisen kansantanssiryhmän Motoran Pelmakat jäsenet asuvat eri paikkakunnilla ryhmä harjoittelee vain kerran kuussa. Intensiivisinä tanssiviikonloppuina harjoitustunteja kertyy yhteensä 10 – 14.

Ylpeästi kansantanssija

Anni Kuittinen haluaa murtaa kansantanssia koskevia ennakkoluuloja.

Nopea paluu journalistiksi

Sanna Keskinen, 44, aloittaa tammikuussa Kainuun Sanomien päätoimittajana.

Mediakunta hallituksen tärkein onnistuminen

Journalistiliitto saa joulukuussa uuden valtuuston ja hallituksen. Journalisti selvitti, missä nykyinen hallitus on mielestään onnistunut ja missä jäi parantamisen varaa.

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Kieli, alkeet

Se että ihmiset käyttävät vapaamuotoisessa ilmaisussaan englanninkielisiä sanoja ja puhekielisiä muotoja, ei ole kielen rappiota. Se on tavallista kielellistä vaihtelua, kielen rikkautta, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Karhea kirja rikostoimittamisesta

Mielenkiintoisinta Oikeustoimittajien 30-vuotisjuhlakirjassa, Etusivun rikoksissa on juttuprosessien avaaminen ja toimittajan työhön liittyvät inhimilliset yksityiskohdat, kirjoittaa Marja Honkonen.

Höga inkomster med två roller

Personer som både är vd och chefredaktör, så kallade publishers, ligger på topp när man jämför förvärvsinkomsterna 2017 bland mediecheferna i Svenskfinland.

Othman fortsätter skriva

I veckan firades Henrik ”Otis” Othmans sista arbetsdag på Österbottens Tidning (ÖT). Othman hann jobba på ÖT, tidigare Jakobstads Tidning, i nästan 40 år. Han kommer som pensionär att titulera sig publicist.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta