Keikalla. Marika Kataja-Lian Ras Baalbekissa Syyrian rajan tuntumassa. Asemiehet kuuluvat kristittyjen kodinturvajoukkoihin.

Isis kotiovella

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.

JOURNALISTI
25.2.2016

Pasi Kivioja, teksti
Jad Lian ja Henna Aaltonen, kuvat

Yleisradion Beirutista palannut kirjeenvaihtaja Marika Kataja-Lian kertoo minuutissa, mistä Lähi-idän kriisissä on kyse.

Torstai-iltana 12. marraskuuta 2015, juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, kaksi terroristijärjestö Isisin itsemurhapommittajaa räjäytti itsensä Bourj el-Barajnen lähiössä Beirutissa. Iskussa kuoli noin 40 ja loukkaantui yli 200 siviiliä.

Synkkä uutinen tuli lähes kotiovelle Yleisradion kirjeenvaihtajalle Marika Kataja-Lianille, joka asui vain parin kilometrin päässä tapahtumapaikasta.

”Olin kotona, kun se tapahtui. Räjähdykset eivät kuuluneet sinne asti, mutta huomasin puhelimessani paikallisten uutisten hälytyksen. Sitten alkoi kuulua hälytysajoneuvojen ääniä”, Kataja-Lian muistelee marraskuisia tapahtumia nyt jo Helsinkiin palanneena vuoden mittaiselta komennukseltaan.

Kataja-Lian soitti saman tien Pasilaan ja ryhtyi seuraamaan tilannetta Beirutissa.

”Aloin tehdä aamuksi juttuja. Itse iskupaikalle ei ollut järkeä lähteä, eikä sinne olisi päässytkään.”

Päivää myöhemmin Isisin terroristit iskivät Pariisissa. Pariisin verilöyly sai valtavan mediahuomion, mutta Libanonin tapahtumat kuitattiin pikku-uutisilla Suomessa ja monessa länsimaassa. Kataja-Lian sanoo ymmärtävänsä libanonilaisten suuttumuksen Beirutin iskun jäämisestä Pariisin varjoon. Hän arvelee, että ilman Pariisia Beirutin tapahtumat olisivat jääneet täällä vielä pienemmälle huomiolle.

”Länsimaissa ajatellaan, että ainahan siellä räjähtelee. Tämä oli kuitenkin täysin siviilikohde, keskiluokkainen shoppailualue, mikä teki iskusta poikkeuksellisen ja uudenlaisen Isisin toiminnassa Libanonissa.”

Kataja-Lianin mukaan isku oli tehty lietsomaan shiiojen ja sunnien välistä riitaa ja pelottelemaan ihmisiä. Hän ei itse pelästynyt.

”Kun kuulin tekijöiden asuneen parin korttelin päässä, ajattelin, että onneksi he eivät olleet kiinnostuneet sieppauksista. Kun Lähi-itään lähtee, ajatusmaailman pitää olla se, että siellä sattuu kaikenlaista, ja joskus se voi sattua omalle kohdalle.”

 

Ulkomaantoimittajan täytyy olla perillä siitä, mistä jatkuvassa sotimisessa on kysymys. Monelta muulta asian perimmäinen syy on jo hämärtynyt. Voisitko siis selittää Lähi-idän kriisin minuutissa?

Marika Kataja-Lian huokaisee, mutta asiantuntijanäkemys irtoaa nopeasti.

”Maantieteellisen esteen vuoksi ihmiset yrittävät asua liian pienellä alueella keinotekoisten rajojen ympäröimänä. Uskonto ei ole sotiin syynä niin paljon kuin muualla ajatellaan.”

Kataja-Lianin mukaan perimmäiset syyt löytyvät maan ja veden käytöstä, maan omistuksesta sekä erilaisten ryhmien vallanhimosta.

”Länsimaista katsottuna puhutaan uskonsodista. Libanonissa on kahdeksantoista erilaista uskontokuntaa. Selitys ei ole kuitenkaan niin helppo.”

Kataja-Lianin mukaan uskonnolliset jännitteet eivät juurikaan näy libanonilaisten arkielämässä. Muslimit ja kristityt ovat normaalissa kanssakäymisessä, mutta rähinöitä syntyy joskus poliittisista syistä.

”Puolueet perustuvat uskontoihin. Jokaisella uskontokunnalla on omat puolueensa, ja ihmisten pitää äänestää omaa uskonnollista puoluettaan. Sitä ei tietenkään voi kutsua demokratiaksi”, KatajaLian selittää.

”Kun shiiat ja sunnit taistelevat keskenään, se tarkoittaa puolueitten skismaa. Syyrian sodan jälkeen jakolinjat ovat repeytyneet entisestään.”

 

Ensimmäisen kerran Marika Kataja-Lian kävi Libanonissa vuonna 2006. Sotasaaliiksi hän kaappasi silloin Sasin, libanonilaisen nuorukaisen, joka oli toiminut hänen avustajanaan ja tulkkinaan. Marika ja Jad Sasi Lian menivät naimisiin saman vuoden marraskuussa. Lempinimen antoi Marikan mummo, jonka pohjalaiseen suuhun eksoottinen nimi ei oikein muuten taipunut.

Pariskunnan tuntevat tietävät pohjalaisen akan ja libanonilaisen ukon yhteiselon olevan usein räiskyvää ja kovaäänistä, mutta kumpikaan ei ole pitkävihaista sorttia.

”Kirjeenvaihtaja-aikanani Sasi toimi tulkkinani Beirutissa. Kyllä siinä avioero meinasi tulla ainakin viisitoista kertaa.”

Kataja-Lian sanoo suomalaisen ja arabin kymmenen vuoden yhteiselon opettaneen hänelle kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä.

”Jos kaiken pitäisi mennä pilkuntarkasti, tämä ei toimisi ollenkaan. Sasi taas on oppinut, että joskus asiat on pakko tehdä by the book – sillä tavalla pääsee Suomessa helpommalla.”

Libanonilainen aviomies vaikuttaa nyt jo suomalaisemmalta kuin moni syntyperäinen suomalainen. Hän puhuu ja kirjoittaa suomen kieltä hyvin, pitää oluesta ja makkarasta, saunoo, käyttää talvella pitkiä kalsareita, käy pilkillä ja kunnioittaa muutenkin suomalaisia perinteitä.

”Sehän sai ihan hirveän hepulin, kun ei ostettu suomalaista joulukuusta”, Kataja-Lian paljastaa.

 

Libanonissa on täysi kaaos sekä poliittisesti että taloudellisesti, luonnehtii kirjeenvaihtaja entistä asemapaikkaansa.

”Kyllä Libanonissakin asiat hoituvat, mutta lopputulokseen pääseminen vaatii monia keinoja ja ihmissuhteita. Asioiden järjestäminen kestää valtavan kauan: esimerkiksi oleskeluluvan saaminen vaatii kahdeksan tai yhdeksän vierailua eri ministeriöissä. Työministeriössä ei ollut yhtään toimivaa tietokonetta.”

Toimittajan työtä hankaloittavat asiat, jotka ovat suomalaiselle toimittajalle itsestään selviä. Esimerkiksi torilla kuvaamiseen tarvitaan useampi lupa, muuten tulee heti joku paikalle hätistelemään. Asioiden hoito nopeutuisi rahalla, mutta länsimaalaiset eivät ole tottuneet hoitamaan asioita niin.

Suomeen palannut kirjeenvaihtaja tarkastelee kotimaista mediakeskustelua ja Lähi-idän uutisointia nyt tuorein silmin. Kataja-Lianin mielestä Lähi-idän normaali arkielämä puuttuu länsimaisesta mediasta lähes täysin.

”Jutut käsittelevät kriisejä, konflikteja, vaaleja tai pakolaisasiaa. Suomalaisille ei kerrota, miten ihmiset Lähi-idässä elävät ja ajattelevat. Siksi myös sotien syiden ymmärtäminen on suomalaisille vaikeaa.”

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta