Isis kotiovella

Yleisradion Beirutista palannut kirjeenvaihtaja Marika Kataja-Lian kertoo minuutissa, mistä Lähi-idän kriisissä on kyse.

Keikalla. Marika Kataja-Lian Ras Baalbekissa Syyrian rajan tuntumassa. Asemiehet kuuluvat kristittyjen kodinturvajoukkoihin.

JOURNALISTI
25.2.2016

Pasi Kivioja, teksti
Jad Lian ja Henna Aaltonen, kuvat

Torstai-iltana 12. marraskuuta 2015, juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, kaksi terroristijärjestö Isisin itsemurhapommittajaa räjäytti itsensä Bourj el-Barajnen lähiössä Beirutissa. Iskussa kuoli noin 40 ja loukkaantui yli 200 siviiliä.

Synkkä uutinen tuli lähes kotiovelle Yleisradion kirjeenvaihtajalle Marika Kataja-Lianille, joka asui vain parin kilometrin päässä tapahtumapaikasta.

”Olin kotona, kun se tapahtui. Räjähdykset eivät kuuluneet sinne asti, mutta huomasin puhelimessani paikallisten uutisten hälytyksen. Sitten alkoi kuulua hälytysajoneuvojen ääniä”, Kataja-Lian muistelee marraskuisia tapahtumia nyt jo Helsinkiin palanneena vuoden mittaiselta komennukseltaan.

Kataja-Lian soitti saman tien Pasilaan ja ryhtyi seuraamaan tilannetta Beirutissa.

”Aloin tehdä aamuksi juttuja. Itse iskupaikalle ei ollut järkeä lähteä, eikä sinne olisi päässytkään.”

Päivää myöhemmin Isisin terroristit iskivät Pariisissa. Pariisin verilöyly sai valtavan mediahuomion, mutta Libanonin tapahtumat kuitattiin pikku-uutisilla Suomessa ja monessa länsimaassa. Kataja-Lian sanoo ymmärtävänsä libanonilaisten suuttumuksen Beirutin iskun jäämisestä Pariisin varjoon. Hän arvelee, että ilman Pariisia Beirutin tapahtumat olisivat jääneet täällä vielä pienemmälle huomiolle.

”Länsimaissa ajatellaan, että ainahan siellä räjähtelee. Tämä oli kuitenkin täysin siviilikohde, keskiluokkainen shoppailualue, mikä teki iskusta poikkeuksellisen ja uudenlaisen Isisin toiminnassa Libanonissa.”

Kataja-Lianin mukaan isku oli tehty lietsomaan shiiojen ja sunnien välistä riitaa ja pelottelemaan ihmisiä. Hän ei itse pelästynyt.

”Kun kuulin tekijöiden asuneen parin korttelin päässä, ajattelin, että onneksi he eivät olleet kiinnostuneet sieppauksista. Kun Lähi-itään lähtee, ajatusmaailman pitää olla se, että siellä sattuu kaikenlaista, ja joskus se voi sattua omalle kohdalle.”

 

Ulkomaantoimittajan täytyy olla perillä siitä, mistä jatkuvassa sotimisessa on kysymys. Monelta muulta asian perimmäinen syy on jo hämärtynyt. Voisitko siis selittää Lähi-idän kriisin minuutissa?

Marika Kataja-Lian huokaisee, mutta asiantuntijanäkemys irtoaa nopeasti.

”Maantieteellisen esteen vuoksi ihmiset yrittävät asua liian pienellä alueella keinotekoisten rajojen ympäröimänä. Uskonto ei ole sotiin syynä niin paljon kuin muualla ajatellaan.”

Kataja-Lianin mukaan perimmäiset syyt löytyvät maan ja veden käytöstä, maan omistuksesta sekä erilaisten ryhmien vallanhimosta.

”Länsimaista katsottuna puhutaan uskonsodista. Libanonissa on kahdeksantoista erilaista uskontokuntaa. Selitys ei ole kuitenkaan niin helppo.”

Kataja-Lianin mukaan uskonnolliset jännitteet eivät juurikaan näy libanonilaisten arkielämässä. Muslimit ja kristityt ovat normaalissa kanssakäymisessä, mutta rähinöitä syntyy joskus poliittisista syistä.

”Puolueet perustuvat uskontoihin. Jokaisella uskontokunnalla on omat puolueensa, ja ihmisten pitää äänestää omaa uskonnollista puoluettaan. Sitä ei tietenkään voi kutsua demokratiaksi”, KatajaLian selittää.

”Kun shiiat ja sunnit taistelevat keskenään, se tarkoittaa puolueitten skismaa. Syyrian sodan jälkeen jakolinjat ovat repeytyneet entisestään.”

 

Ensimmäisen kerran Marika Kataja-Lian kävi Libanonissa vuonna 2006. Sotasaaliiksi hän kaappasi silloin Sasin, libanonilaisen nuorukaisen, joka oli toiminut hänen avustajanaan ja tulkkinaan. Marika ja Jad Sasi Lian menivät naimisiin saman vuoden marraskuussa. Lempinimen antoi Marikan mummo, jonka pohjalaiseen suuhun eksoottinen nimi ei oikein muuten taipunut.

Pariskunnan tuntevat tietävät pohjalaisen akan ja libanonilaisen ukon yhteiselon olevan usein räiskyvää ja kovaäänistä, mutta kumpikaan ei ole pitkävihaista sorttia.

”Kirjeenvaihtaja-aikanani Sasi toimi tulkkinani Beirutissa. Kyllä siinä avioero meinasi tulla ainakin viisitoista kertaa.”

Kataja-Lian sanoo suomalaisen ja arabin kymmenen vuoden yhteiselon opettaneen hänelle kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä.

”Jos kaiken pitäisi mennä pilkuntarkasti, tämä ei toimisi ollenkaan. Sasi taas on oppinut, että joskus asiat on pakko tehdä by the book – sillä tavalla pääsee Suomessa helpommalla.”

Libanonilainen aviomies vaikuttaa nyt jo suomalaisemmalta kuin moni syntyperäinen suomalainen. Hän puhuu ja kirjoittaa suomen kieltä hyvin, pitää oluesta ja makkarasta, saunoo, käyttää talvella pitkiä kalsareita, käy pilkillä ja kunnioittaa muutenkin suomalaisia perinteitä.

”Sehän sai ihan hirveän hepulin, kun ei ostettu suomalaista joulukuusta”, Kataja-Lian paljastaa.

 

Libanonissa on täysi kaaos sekä poliittisesti että taloudellisesti, luonnehtii kirjeenvaihtaja entistä asemapaikkaansa.

”Kyllä Libanonissakin asiat hoituvat, mutta lopputulokseen pääseminen vaatii monia keinoja ja ihmissuhteita. Asioiden järjestäminen kestää valtavan kauan: esimerkiksi oleskeluluvan saaminen vaatii kahdeksan tai yhdeksän vierailua eri ministeriöissä. Työministeriössä ei ollut yhtään toimivaa tietokonetta.”

Toimittajan työtä hankaloittavat asiat, jotka ovat suomalaiselle toimittajalle itsestään selviä. Esimerkiksi torilla kuvaamiseen tarvitaan useampi lupa, muuten tulee heti joku paikalle hätistelemään. Asioiden hoito nopeutuisi rahalla, mutta länsimaalaiset eivät ole tottuneet hoitamaan asioita niin.

Suomeen palannut kirjeenvaihtaja tarkastelee kotimaista mediakeskustelua ja Lähi-idän uutisointia nyt tuorein silmin. Kataja-Lianin mielestä Lähi-idän normaali arkielämä puuttuu länsimaisesta mediasta lähes täysin.

”Jutut käsittelevät kriisejä, konflikteja, vaaleja tai pakolaisasiaa. Suomalaisille ei kerrota, miten ihmiset Lähi-idässä elävät ja ajattelevat. Siksi myös sotien syiden ymmärtäminen on suomalaisille vaikeaa.”

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.

Marika Kataja-Lian

38-vuotias Yleisradion ulkomaantoimittaja, Beirutin-kirjeenvaihtajana joulukuusta 2014 joulukuuhun 2015.

Teologian kandidaatti. Suorittaa parhaillaan opintovapaallaan maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa.

Asuu Helsingissä, kotoisin Vimpelistä.

Aviomies Jad Lian työskentelee hotellialalla ja freelancetoimittajana.



8 2018
Arkisto

Kollegojen kuteet

Kuusi media-alan ammattilaista näyttää ja kertoo, miten he pukeutuvat töihin. Kerro sinäkin Twitterissä hashtagilla #paallakoska.

Kansalaiset mukaan. ”Toivon, että suuri yleisö antaisi henkistä tukea työlle, jossa moniarvoista viestintää pidetään yllä”, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Maalitus on koko yhteiskunnan asia

Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan syytteitä toimittajiin ja mediaan kohdistuneista rikoksista. Haitalliseen vaikuttamiseen voisi puuttua terävämmin.

En minä, vaan tämä ammatti

Vihapuheen ilmiöllistäminen auttaa, kun toimittaja on verkkoraivon kohteena, sanoo itsekin solvatuksi joutunut Suvi-Tuulia Nykänen.

Myllytys koettelee sananvapautta

Toimituksien supistukset ja ulkopuolinen painostus leimaavat journalistien arkea, kirjoittaa päätoimittaja Markku Lappalainen.

Pieni kohu-opas

”Kohujournalismissa media itse määrittelee asian kohuksi ja etäännyttää näin itsensä vastuusta kytkeä aihe tosimaailman tapahtumiin”, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Palkittua uutistyötä. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala saivat yhdessä STT:n työryhmän kanssa Bonnier-palkinnon seksuaalista häirintää ja ahdistelua käsittelevistä jutuistaan. Palkintoraati kiitteli tekijöitä huolellisesta, sinnikkäästä ja rohkeasta uutistyöstä.

Hiljaista sympatiaa

Psyykkisen järkytyksen kokeneen haastattelussa on hyvä osata kuunnella. Annamari Nurminen ja Esko Pihkala kohtasivat naisia, jotka olivat koululaisina joutuneet opettajan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

Myy, opasta ja ole uskottava

Verkossa yleisö tarvitsee perusteluita ja kädestä pitämistä – ja toimittaja rohkeutta etsiä omaa ääntään, sanoo verkkokerronnasta kirjan tehnyt Terhi Upola.

Slutspurt i juni. För en förlagsredaktör är sommaren en intensiv period. Alla böcker som ska ut till höstens bokmässor måste gå i tryck senast under juni. ”Innan boken går i tryck kan man vara lite hysterisk och dubbelkolla att allt är okej. Sedan tar man det lugnt tills den ska recenseras”, säger Myrika Ekbom.

Hängmattan hägrar också för förlagsredaktören

Alla texter som ska ges ut i bokform behöver redigeras av proffs. Den som försöker ta en genväg riskerar att boken blir full av stavfel och upprepningar.

Mielipide vastaan fakta

Kielteiseen valoon joutuneelle pitää antaa mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen tai vastineeseen.

Täältä ja muualta. ”Kymmenkunta vuotta sitten matkat nähtiin lähinnä kustannuseränä, mutta viime vuosina olen käynyt ulkomailla  juttukeikoilla noin neljä kertaa vuodessa”, sanoo Keskisuomalaisen Janne Yläjoki. ”On sisäistetty, että uskottavaan ulkomaanjournalismiin tarvitaan muutakin kuin sitä, että kirjoitetaan neljän seinän sisällä.”

Oman näkökulman perässä

Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja Janne Yläjoki yrittää löytää aiheita, joita isot koneistot eivät käsittele. ”Meillä ei voi olla aamulla verkossa ihan samaa kuin mitä tv-uutisissa on toisteltu edellisenä iltana.”

Lisää rahaa, suojaa ja oikeuksia

Nykyinen hallitus ei ole ollut media-alalle erityisen hyvä, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho. Digi-alv:n alentaminen olisi tärkein parannus.

Vaikeudet ongelmissa?

Suurissa ongelmissa -ilmaus yleistyy julkisessa kielenkäytössä, myös journalistisissa teksteissä, kirjoittaa Vesa Heikkinen. ”Yhtäältä kyse on kieleen kuuluvasta sanojen merkitysten vähittäisestä muuttumisesta, toisaalta tälle ajalle ominaisesta tavasta tarkastella maailmanmenoa.”

Kesäkeikalla. Ensimmäinen kesä toimittajana on vienyt Tuuli Rantasaloa monenlaisille juttukeikoille. 4. kesäkuuta hän haastatteli Paiholassa, Pielisjoen rannalla kesäkahvilaa pitäviä 4H-yrittäjiä (oik.) Johanna Väänästä, Maria Mäkeä ja Salla Karhua.

Hankalinta on tiivistää oleellinen

Ensimmäisessä oman alan työpaikassaan Tuuli Rantasalo jännitti etukäteen, odotetaanko harjoittelijan olevan valmis toimittaja.

1918 – med respekt

”När uppmärksammandet av inbördeskriget 1918 sparkade igång i januari i år var jag skeptisk: skulle vi klara av detta efter all #suomi100-hype?” skriver Magnus Londen.

Onnellinen yrittäjä

Freelancetyössä vuorottelevat epävarmuus - ja ylityöllistyminen. ”Silloin on niin lopussa, että vain turkulaisesta kasvattajaseurasta hankittu rutiini pelastaa”, kirjoittaa Lauri Rotko.

Ikuisesti pahoillani, Paula

Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.

Puheenaiheita takomaan

Susanne Salmi aloittaa Ylioppilaslehden päätoimittajana elokuussa.

Itse kasvatettu. Leikkokukkien lisäksi Satu Koivisto kasvattaa siirtolapuutarhassaan ruokakasveja. ”Esimerkiksi oman kasvihuoneen kurkku on uskomattoman makea ja rapea verrattuna kaupan kurkkuun.”

Ruuan alkulähteillä

Päätoimittaja Satu Koivisto rentoutuu ruokakasvien kauneuden äärellä siirtolapuutarhassa.

Tosielämän toimittajadraama

Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen

Bra start för Medielaget

I slutet av 2017 hade andelslaget 172 medlemmar vilket var nästan 100 fler än vad man räknat med.

Hangöseminariet i september

Ekonomijournalistik, frilansliv, riksdagsvalet i Sverige och yttrandefriheten i Ryssland är huvudteman på årets publicistseminarium i Hangö.

Poimuri

Mediasta sanottua.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta