Vesa Vanhalakka kotiutui kuvausta edeltävänä yönä kello neljä AAAS-tiedekokouksesta Yhdysvalloista. Mukana tuli paljon hyviä juttuaiheita. Reissun tähtihetkiä oli seurata livenä uutisen julkistamista gravitaatioaaltojen löytymisestä. ”Se työpäivä todella venyi, mutta ei se haitannut. Aivot virittyivät kiireisiin konferenssipäiviin samalla.”

Asiantunteva viihdyttäjä

JOURNALISTI
25.2.2016

Nina Erho, teksti
Konsta Leppänen, kuva

Vuoden tiedetoimittajalle Vesa Vanhalakalle tärkeä aihe on se, joka kiinnostaa yleisöä. Liioitella ei tarvitse – asiantunteva kepeys riittää.

”Olin menossa Kaupinojan Saunalla avantoon, kun sieltä nousi mies, katsoi mua ja sanoi: ’Se oli tosi mielenkiintoinen se sun eksoplaneettajuttu.’ ”

Tapaus edustaa ”yleisöpalkintoja”, joita Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka saa työstään. Kollegoilta tunnustusta tuli helmikuun alussa, kun Suomen tiedetoimittajain liitto nimesi hänet Vuoden tiedetoimittajaksi.

Koska nykytiede tuottaa valtavan tarkkaa tietoa asioista, joita ei pystytty ennen edes näkemään, tiedejournalismi on entistä tärkeämpää hoitaa hyvin, Vanhalakka sanoo.

”Otsikoissa näkee paljon ylisanoja, mutta liioitteluun ei olisi tarvetta. Asiantuntevat jutut, joista ihmiset saavat tietää, mitä tutkimus oikeasti tarkoittaa, keräävät hyvin klikkauksia.”

Jotta sellaisen jutun voi kirjoittaa, toimittajan pitää itse ymmärtää asia. Vanhalakan ymmärrys aiheistaan perustuu kokemukseen ja syvään kiinnostukseen, joka saa seuraamaan tiedettä myös vapaa-ajalla.

 

Kiinnostus tiedeaiheisiin hiipi Vanhalakkaan jo ulkomaantoimittaja-aikoina 1990-luvulla. Vuosituhannen alussa silloinen päätoimittaja Matti Apunen pyysi häntä kehittämään lehden tiedejournalismia. Vuoden kokeilu jatkuu nyt neljättätoista vuotta.

”Ehkä salaisuus on se, että olen esitellyt ihan uusinta tutkimusta ja aiheita, joista muu toimitus ei kirjoita. Käytin Aamulehdessä ensimmäisenä sanaa nanoteknologia. Nykyään uutta on esimerkiksi aivotutkimuksen ala optogenetiikka.”

Vaikka työtahti ja kulukuri ovat vuosi vuodelta kiristyneet, toisinaan Vanhalakka pääsee tiedon lähteille livenä. Tiedetapahtumissa hän hurmioituu tutkijoiden esityksistä, kyselee heiltä lisää ja spekuloi kuultua kollegojen kanssa.

 

Sanapari tärkeä aihe ei tarkoita Vanhalakalle journalismin ylevää teoriaa vaan sitä, mikä kiinnostaa lukijaa. Ehkä kiitokseksi tästä, yleisöpalaute on nykyään enemmän kehuvaa tai rakentavaa kuin kiukkuista. Kuluneisiin aiheisiin ahkera taustoittaja saattaa löytää uuden vinkkelin vaikka tutkijan sivulauseesta. Paljon huomiota hän kiinnittää myös tyyliin ja kieleen.

”Kun kirjoittaa kepeästi, ihmiset saa mukaan ja kirjoittaminen on mukavampaa. Kepeys ei pilaa asiaa mutta tuo sen lähemmäs lukijaa.”

Ihan uusista aiheista Vanhalakka saattaa tutkia arvostamiensa kollegojen tulkintoja, mutta mitään lainailua hän ei harrasta, sillä oma katse alkuperäislähteisiin on paras ase huuhaan torjuntaan. Ristiriitaisista kysymyksistä, kuten geenien muokkauksesta, hän kirjoittaa surutta, ”koska tutkimusta tehdään kirjoittamisesta riippumatta”.

”Mutta asioita pitää käsitellä muustakin kuin teknisestä näkökulmasta. Siksi minulla on tulevaan geenimuokkausjuttuun jo bioeetikon haastattelu sovittuna.”

Miksi on tiedettä, Vesa Vanhalakka?

Miksi on tiedettä?

Haluamme tietää, mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja mihin olemme menossa.

Miksi on journalismia?

Jotkut ovat halunneet välittää tietoa toisille. Se on ollut myös hyvä tapa tehdä bisnestä.

Voiko journalismin pelastaa?

Uskon vahvasti, että hyvän journalismin voi, huonoa ei tarvitsekaan. Ratkaisevaa on, pystymmekö toteuttamaan tarvittavat muutokset tarpeeksi nopeasti.

Mistä tunnistaa hyvän journalismin?

Kirjoittaja on ottanut asioista selvää ja osaa kirjoittaa hyvin. Hyviä kirjoittamisen tapoja on monia.

Mihin kysymykseen haluaisit vastata työssäsi?

Haaveeni on saada kirjoittaa, että elämää on löytynyt maapallon ulkopuolelta. Ihminen on aina ajatellut olevansa kaiken keskipiste, mutta luonto on osoittanut, että niin ei todellakaan ole. Olen vakuuttunut, että elämää on muuallakin, mutta sen todentaminen on vaikeaa.

Mihin kysymykseen haluaisit lukea vastauksen?

Pystyykö ihminen vielä kääntämään maapallon lämpenemiskehityksen oikeaan suuntaan?

Nina Erho



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta