Vesa Vanhalakka kotiutui kuvausta edeltävänä yönä kello neljä AAAS-tiedekokouksesta Yhdysvalloista. Mukana tuli paljon hyviä juttuaiheita. Reissun tähtihetkiä oli seurata livenä uutisen julkistamista gravitaatioaaltojen löytymisestä. ”Se työpäivä todella venyi, mutta ei se haitannut. Aivot virittyivät kiireisiin konferenssipäiviin samalla.”

Asiantunteva viihdyttäjä

JOURNALISTI
25.2.2016

Nina Erho, teksti
Konsta Leppänen, kuva

Vuoden tiedetoimittajalle Vesa Vanhalakalle tärkeä aihe on se, joka kiinnostaa yleisöä. Liioitella ei tarvitse – asiantunteva kepeys riittää.

”Olin menossa Kaupinojan Saunalla avantoon, kun sieltä nousi mies, katsoi mua ja sanoi: ’Se oli tosi mielenkiintoinen se sun eksoplaneettajuttu.’ ”

Tapaus edustaa ”yleisöpalkintoja”, joita Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka saa työstään. Kollegoilta tunnustusta tuli helmikuun alussa, kun Suomen tiedetoimittajain liitto nimesi hänet Vuoden tiedetoimittajaksi.

Koska nykytiede tuottaa valtavan tarkkaa tietoa asioista, joita ei pystytty ennen edes näkemään, tiedejournalismi on entistä tärkeämpää hoitaa hyvin, Vanhalakka sanoo.

”Otsikoissa näkee paljon ylisanoja, mutta liioitteluun ei olisi tarvetta. Asiantuntevat jutut, joista ihmiset saavat tietää, mitä tutkimus oikeasti tarkoittaa, keräävät hyvin klikkauksia.”

Jotta sellaisen jutun voi kirjoittaa, toimittajan pitää itse ymmärtää asia. Vanhalakan ymmärrys aiheistaan perustuu kokemukseen ja syvään kiinnostukseen, joka saa seuraamaan tiedettä myös vapaa-ajalla.

 

Kiinnostus tiedeaiheisiin hiipi Vanhalakkaan jo ulkomaantoimittaja-aikoina 1990-luvulla. Vuosituhannen alussa silloinen päätoimittaja Matti Apunen pyysi häntä kehittämään lehden tiedejournalismia. Vuoden kokeilu jatkuu nyt neljättätoista vuotta.

”Ehkä salaisuus on se, että olen esitellyt ihan uusinta tutkimusta ja aiheita, joista muu toimitus ei kirjoita. Käytin Aamulehdessä ensimmäisenä sanaa nanoteknologia. Nykyään uutta on esimerkiksi aivotutkimuksen ala optogenetiikka.”

Vaikka työtahti ja kulukuri ovat vuosi vuodelta kiristyneet, toisinaan Vanhalakka pääsee tiedon lähteille livenä. Tiedetapahtumissa hän hurmioituu tutkijoiden esityksistä, kyselee heiltä lisää ja spekuloi kuultua kollegojen kanssa.

 

Sanapari tärkeä aihe ei tarkoita Vanhalakalle journalismin ylevää teoriaa vaan sitä, mikä kiinnostaa lukijaa. Ehkä kiitokseksi tästä, yleisöpalaute on nykyään enemmän kehuvaa tai rakentavaa kuin kiukkuista. Kuluneisiin aiheisiin ahkera taustoittaja saattaa löytää uuden vinkkelin vaikka tutkijan sivulauseesta. Paljon huomiota hän kiinnittää myös tyyliin ja kieleen.

”Kun kirjoittaa kepeästi, ihmiset saa mukaan ja kirjoittaminen on mukavampaa. Kepeys ei pilaa asiaa mutta tuo sen lähemmäs lukijaa.”

Ihan uusista aiheista Vanhalakka saattaa tutkia arvostamiensa kollegojen tulkintoja, mutta mitään lainailua hän ei harrasta, sillä oma katse alkuperäislähteisiin on paras ase huuhaan torjuntaan. Ristiriitaisista kysymyksistä, kuten geenien muokkauksesta, hän kirjoittaa surutta, ”koska tutkimusta tehdään kirjoittamisesta riippumatta”.

”Mutta asioita pitää käsitellä muustakin kuin teknisestä näkökulmasta. Siksi minulla on tulevaan geenimuokkausjuttuun jo bioeetikon haastattelu sovittuna.”

Miksi on tiedettä, Vesa Vanhalakka?

Miksi on tiedettä?

Haluamme tietää, mistä olemme tulleet, miksi olemme täällä ja mihin olemme menossa.

Miksi on journalismia?

Jotkut ovat halunneet välittää tietoa toisille. Se on ollut myös hyvä tapa tehdä bisnestä.

Voiko journalismin pelastaa?

Uskon vahvasti, että hyvän journalismin voi, huonoa ei tarvitsekaan. Ratkaisevaa on, pystymmekö toteuttamaan tarvittavat muutokset tarpeeksi nopeasti.

Mistä tunnistaa hyvän journalismin?

Kirjoittaja on ottanut asioista selvää ja osaa kirjoittaa hyvin. Hyviä kirjoittamisen tapoja on monia.

Mihin kysymykseen haluaisit vastata työssäsi?

Haaveeni on saada kirjoittaa, että elämää on löytynyt maapallon ulkopuolelta. Ihminen on aina ajatellut olevansa kaiken keskipiste, mutta luonto on osoittanut, että niin ei todellakaan ole. Olen vakuuttunut, että elämää on muuallakin, mutta sen todentaminen on vaikeaa.

Mihin kysymykseen haluaisit lukea vastauksen?

Pystyykö ihminen vielä kääntämään maapallon lämpenemiskehityksen oikeaan suuntaan?

Nina Erho



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta