Asenne vaikuttaa. Kirsi Piha kiinnittää rekrytoinneissa paljon huomiota hakijan asenteeseen. Yksi tärkeä asia on, että on tiimipeluri. Kuvassa Ellun Kanojen työntekijät Matti Lehto (vas) ja Martti Lindholm.

Toimittajasta viestijäksi

JOURNALISTI
4.2.2016

Anna-Sofia Nieminen, teksti
Anna Autio, kuvat

Viestintäammattilaiset Kirsi Piha ja Mikael Jungner kertovat, miten toimittaja pärjää viestintätoimistoissa.

Kun Kirsi Piha rekrytoi toimittajia viestintätoimisto Ellun Kanoihin, hän kehottaa työnhakijoita pohtimaan yhtä asiaa: suhdetta journalismiin.

”Toimittajan pitää itse miettiä tosi tarkkaan, haluaako hän pois journalismista viestintätoimistoon, joka on asiakastyötä”, Ellun Kanojen perustaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja sanoo.

Pihan mielestä viestintätoimistossa työskentelevällä pitää olla iso halu auttaa yrityksiä kommunikoimaan paremmin. Toimittajalla ja viestijällä on eri tavoite. Siinä missä toimittaja haluaa kuulla yrityksestä salaisuuden tai skandaalin, viestijän tehtävä on auttaa yritystä siten, että yritys ei joudu skandaaliin.

Monella toimittajalla on iso palo muuttaa maailmaa journalismin keinoin, ja silloin työ viestintätoimistossa voi olla pettymys. Siksi päänsisäinen muutoskeskustelu kannattaa Pihan mielestä käydä etukäteen.

”Tähtitoimittaja ei ole täällä tähtitoimittaja.”

Piha ei kuitenkaan ajattele, että toimittajat ja viestijät olisivat jotenkin eri puolilla. Hän huomauttaa monen toimittajan toivovan, että yritykset viestisivät avoimemmin. Se on myös Ellun Kanojen missio.

”Ehkä siksi toimittajat sopivat meille tosi hyvin.”

 

Toimittajilla on muutamia piirteitä, jotka Pihan mielestä istuvat erityisen hyvin viestintätoimistoon. Yksi niistä on nopeus. Toimittajat ovat paitsi nopeita kirjoittamaan, myös nopeita huomaamaan, mikä on oleellista.

Viestintätoimisto Kreabin Suomen-toimitusjohtaja Mikael Jungner nostaa esiin saman asian. Hänestä toimittajat erottuvat tavallaan hahmottaa asioita, kyvyllään löytää ja tiivistää olennainen ja nopeudella.

”Jos miettii, että toimittaja tekee kahdesta neljään juttua, joku väitti että jopa kuusi juttua päivässä. Se tahti on aika kova. Harvassa muussa ammatissa tehdään noin nopeasti asioita”, Jungner sanoo.

Pihan mielestä tärkeää on myös toimittajien laaja kiinnostus erilaisiin asioihin, minkä ansiosta toimittajat pystyvät helposti sukkuloimaan erilaisten asiakkaiden välillä. Lisäksi Piha arvostaa sitä, että toimittajilla on usein näkemys asioista. Asiakkaille pitää hänen mielestään pystyä tarjoamaan näkemystä, ei pelkästään tasavahvoja ehdotuksia siitä, miten voi toimia.

Sitten on tietysti erityisosaamista. Esimerkiksi taloustoimittaja ymmärtää numeroiden päälle, ja se on Pihasta oleellista, koska viestinnän on tarkoitus vauhdittaa liiketoimintaa.

Jungner puolestaan tuo vahvasti esiin toimittajien käytännön kokemuksen. Kokemus tuo osaamista ja uskottavuutta, kun auttaa yrityksiä toimimaan median kanssa. Jos on esimerkiksi esiintymiskokemusta televisiosta, on helpompi antaa esiintymiskoulutusta.

Jungner pitää arvossaan myös toimittajan kriittisyyttä. Se auttaa tekemään luotettavaa ja uskottavaa sisältömarkkinointia.

 

Sisältömarkkinointiin kiteytyvät suurimmat eroavaisuudet, mitä tulee Pihan ja Jungnerin näkemyksiin toimittajista viestijöinä. Pihan mielestä olisi kapeakatseista ajatella, että ex-toimittajien kannattaisi erityisesti tuottaa sisältöjä. Jungnerin mielestä he sopivat ennen kaikkea sisältöjen tuottamiseen.

Jungner ajattelee, että jos on hyvä journalisti, on hyvä myös sisältömarkkinoinnissa ja natiivimainonnassa. Niissä vaaditaan samankaltaista osaamista, vaikka tavoitteet ovat erilaiset. Yksinkertaistettuna sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen omiin kanaviin tehtyä journalismin kaltaista sisältöä, kun taas natiivimainonta on journalismin näköistä maksettua mainostilaa esimerkiksi aikakauslehdessä.

”Ei tule mieleen sellaista ammattiryhmää, joka haastaisi sisällöntuotannossa journalistit”, Jungner sanoo.

Kreabin Suomen-toimistolla on 22 työntekijää, joista kaksi on ex-toimittajia. Toinen tekee erityisesti sisältömarkkinointia, toinen työskentelee kriisiviestinnän, viestintästrategian ja esiintymiskoulutusten parissa. Tehtävänkuvat ovat muotoutuneet työntekijöiden vahvuuksien perusteella.

Ellun Kanoissa lähtökohta on eri: kaikki tekevät kaikkea, ja työtä tehdään tiimeissä. Ex-toimittajat hoitavat asiakkuuksia, kontaktoivat medioita ja toimivat tiiminvetäjinä siinä missä kaikki muutkin.

Ellun Kanojen reilusta 30 työntekijästä neljä on ex-toimittajia.

”Jossain vaiheessa moni meille töihin hakeva sanoi, että tekee sitten strategiatyötä, mutta ei mediakontaktointia. Sanoin, että valitettavasti sinä et sitten voi tulla meille”, Piha kertoo.

Sekä Kreabiin että Ellun Kanoihin on rekrytoitu hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Rekrytoinneissa haetaan ennen kaikkea osaamista ja asennetta, ei ammattikunnan edustajaa.

”Meidän missio on muuttaa toimialaa, ja siihen tarvitaan vähän ristiinpölyttämistä”, Piha sanoo.

 

Ex-toimittajat eivät voi yksin muuttaa viestintäalaa. He voivat kuitenkin tuoda rohkeutta ja avoimuutta yrityksiin.

Piha kertoo, että moni toimittajataustainen viestijä on yllättynyt, kun on huomannut yritysten pelkäävän toimittajia. Hän on yrittänyt selittää viestijöille, mistä se voi johtua: Jos yritys ostaa etusivun mainoksen Helsingin Sanomista, hän voi kontrolloida sitä täysin. Jos taas yrityksen toimitusjohtaja antaa haastattelun, hän tavallaan luovuttaa kontrollin medialle. Hän ei voi vaikuttaa jutun otsikkoon tai näkökulmaan.

Piha toivoisi yritysten ymmärtävän, että he eivät voi hallita kaikkea. Toimittajataustaiset viestijät voivat auttaa ymmärtämään tämän.

Myös Jungner näkee, että toimittajat kehittävät osaltaan viestintäalaa. Hänestä toimittajien vaikutus linkittyy alan muuttumiseen. Sisältömarkkinoinnin ja natiivimainonnan merkitys kasvaa. Rutiinitöiden sijaan tai lisäksi viestintätoimistoilta halutaan ostaa yhä vaativampia töitä, ja niissä toimittajien kokemuksesta on hyötyä. Toimittajille on Jungnerin mukaan viestintäalalla jatkuvasti kasvava kysyntä.

”Journalistisen työn kautta hankittu osaaminen on aika uniikkia”, Jungner sanoo.

Veikkauksen tiedottajat tarvitsevat sosiaalista älyä

Veikkauksen tiedottajilla on eräs varsin erikoinen työtehtävä: kahvittelu lottomiljonäärien kanssa. Tiedottajat kirjoittavat näistä tapaamisista uutisia, joissa voittajat kertovat nimettöminä tarinansa.

”Tällainen vaatii tiedottajalta sosiaalista älyä, heittäytymistä tilanteeseen ja myös uutisvainua”, viestintäpäällikkö Maria Roos sanoo.

Hänen vetämässään Veikkauksen viestintätiimissä on kuusi tiedottajaa ja muuta viestinnän ammattilaista, joista puolella on toimittajataustaa. Pääosin tiedottajien työtehtävät ovat melko tavallisia, esimerkiksi mediasuhteiden hoitamista, sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja osavuosikatsauksen kokoamista.

Siinä missä viestintätoimiston työntekijät hoitavat useiden yritysten asioita, yrityksen viestintäosastolla keskitytään tietysti oman yrityksen asioihin. Ei tarvitse orientoitua jatkuvasti uudestaan eri asiakkaiden tekemisiin ja hypätä toimialasta toiseen.

”Veikkauksella saa syventää tekemistä ja ideoida uusia tapoja tuoda yrityksen asiaa esiin”, Roos sanoo.

Työssä vaaditaan kuitenkin paljon samankaltaista osaamista kuin viestintätoimistoissa – tai toimittajan töissä. Roosin mielestä tärkeää on muun muassa nopeus, heittäytymiskyky ja taito löytää ja kiteyttää olennainen.

Anna-Sofia Nieminen



8 2019
Arkisto

Freelancereiden tulot kasvavat ja he voivat hyvin, mutta he tekevät vähemmän journalismia

”On välttämätöntä, että liitto saisi jatkossa edustaa freelancereita neuvotteluissa”, kirjoittaa Maria Pettersson.

Suolen toiminta kiinnostaa lukijoita enemmän kuin politiikka, Anu Ubaud

Helsingin Sanomien uusi päätoimittaja Anu Ubaud on tarkka yöunistaan ja siitä, ettei HS tee sisältömarkkinointiyhteistyötä Kiinan kansantasavallan kanssa.

Putinin trollit hyötyisi kriittisyydestä, mutta on tärkeä, ainutlaatuinen teos

”Kirjalla on kaksi suurta ansiota. Ensimmäinen on se, että Aro paljastaa, miten vaisusti isot yhtiöt kuten Facebook, Twitter ja Google ovat toimineet propagandaa vastaan”, kirjoittaa Anna-Lena Laurén arviossaan Jessikka Aron kirjasta.

Kiire on huumetta, kyvyttömyyttä ja usein oma valinta

”Olisiko sinulla vähemmän syövyttävää kiirettä, jos veisit asiat useammin loppuun saakka ja ottaisit vastuun päätöksistäsi”, kysyy Lauri Rotko.

När skattepengarna blev affärshemlighet

”Bara för att Finland just nu är det tredje minst korrupta landet i världen är vi på inget sätt immuna eller ens vaccinerade”, skiver Mikaela Löv.

Ylen journalismissa pitää näkyä yleisön arki

Poliitikot päättävät Ylen rahoituksesta ja tavoitteista. Näin tavoitteet vaikuttivat tasa-arvosta ja kotitöiden jakautumisesta kertovan jutun syntyyn.

Onko eropaketti hyvä diili? Siitä päättämiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa.

Työsuhteiden päättäminen tapahtuu kaavamaisen mekaanisesti, vaikka siinä tilanteessa jos missä kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä, kirjoittaa Tuomo Lappalainen

Uusi opiskelijalähettiläs Laura Forsén toivoo liiton puuttuvan palkattomiin harjoitteluihin

Laura Forsén aloitti lokakuun alussa Journalistiliiton opiskelijalähettiläänä. ”Uskon, että voin tuoda mukanani ajattelua 'boksin ulkopuolelta'.”

Jyrsijä ei pysynyt uskollisena latinalle

Ajatus gerbillistä oli sinänsä kaunis, kirjoittaa Ville Eloranta.

”Siellähän te olettekin”

Kuolleita: Uutisjuontaja Kari Toivonen 28. 7. 1942 Helsinki – 28. 9. 2019 Helsinki

Valoisa työkaveri on poissa

Kuolleita: Tapani Hannikainen 23. 3. 1958 Nuijamaa – 28. 9. 2019 Helsinki

”Pirzi” omistautui perheelle ja ystäville

Kuolleita: Toimistosihteeri Pirkko Vuortama 19. 6. 1940 Lappeenranta – 1. 3. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta