Toimittajasta viestijäksi

Viestintäammattilaiset Kirsi Piha ja Mikael Jungner kertovat, miten toimittaja pärjää viestintätoimistoissa.

Asenne vaikuttaa. Kirsi Piha kiinnittää rekrytoinneissa paljon huomiota hakijan asenteeseen. Yksi tärkeä asia on, että on tiimipeluri. Kuvassa Ellun Kanojen työntekijät Matti Lehto (vas) ja Martti Lindholm.

JOURNALISTI
4.2.2016

Anna-Sofia Nieminen, teksti
Anna Autio, kuvat

Kun Kirsi Piha rekrytoi toimittajia viestintätoimisto Ellun Kanoihin, hän kehottaa työnhakijoita pohtimaan yhtä asiaa: suhdetta journalismiin.

”Toimittajan pitää itse miettiä tosi tarkkaan, haluaako hän pois journalismista viestintätoimistoon, joka on asiakastyötä”, Ellun Kanojen perustaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja sanoo.

Pihan mielestä viestintätoimistossa työskentelevällä pitää olla iso halu auttaa yrityksiä kommunikoimaan paremmin. Toimittajalla ja viestijällä on eri tavoite. Siinä missä toimittaja haluaa kuulla yrityksestä salaisuuden tai skandaalin, viestijän tehtävä on auttaa yritystä siten, että yritys ei joudu skandaaliin.

Monella toimittajalla on iso palo muuttaa maailmaa journalismin keinoin, ja silloin työ viestintätoimistossa voi olla pettymys. Siksi päänsisäinen muutoskeskustelu kannattaa Pihan mielestä käydä etukäteen.

”Tähtitoimittaja ei ole täällä tähtitoimittaja.”

Piha ei kuitenkaan ajattele, että toimittajat ja viestijät olisivat jotenkin eri puolilla. Hän huomauttaa monen toimittajan toivovan, että yritykset viestisivät avoimemmin. Se on myös Ellun Kanojen missio.

”Ehkä siksi toimittajat sopivat meille tosi hyvin.”

 

Toimittajilla on muutamia piirteitä, jotka Pihan mielestä istuvat erityisen hyvin viestintätoimistoon. Yksi niistä on nopeus. Toimittajat ovat paitsi nopeita kirjoittamaan, myös nopeita huomaamaan, mikä on oleellista.

Viestintätoimisto Kreabin Suomen-toimitusjohtaja Mikael Jungner nostaa esiin saman asian. Hänestä toimittajat erottuvat tavallaan hahmottaa asioita, kyvyllään löytää ja tiivistää olennainen ja nopeudella.

”Jos miettii, että toimittaja tekee kahdesta neljään juttua, joku väitti että jopa kuusi juttua päivässä. Se tahti on aika kova. Harvassa muussa ammatissa tehdään noin nopeasti asioita”, Jungner sanoo.

Pihan mielestä tärkeää on myös toimittajien laaja kiinnostus erilaisiin asioihin, minkä ansiosta toimittajat pystyvät helposti sukkuloimaan erilaisten asiakkaiden välillä. Lisäksi Piha arvostaa sitä, että toimittajilla on usein näkemys asioista. Asiakkaille pitää hänen mielestään pystyä tarjoamaan näkemystä, ei pelkästään tasavahvoja ehdotuksia siitä, miten voi toimia.

Sitten on tietysti erityisosaamista. Esimerkiksi taloustoimittaja ymmärtää numeroiden päälle, ja se on Pihasta oleellista, koska viestinnän on tarkoitus vauhdittaa liiketoimintaa.

Jungner puolestaan tuo vahvasti esiin toimittajien käytännön kokemuksen. Kokemus tuo osaamista ja uskottavuutta, kun auttaa yrityksiä toimimaan median kanssa. Jos on esimerkiksi esiintymiskokemusta televisiosta, on helpompi antaa esiintymiskoulutusta.

Jungner pitää arvossaan myös toimittajan kriittisyyttä. Se auttaa tekemään luotettavaa ja uskottavaa sisältömarkkinointia.

 

Sisältömarkkinointiin kiteytyvät suurimmat eroavaisuudet, mitä tulee Pihan ja Jungnerin näkemyksiin toimittajista viestijöinä. Pihan mielestä olisi kapeakatseista ajatella, että ex-toimittajien kannattaisi erityisesti tuottaa sisältöjä. Jungnerin mielestä he sopivat ennen kaikkea sisältöjen tuottamiseen.

Jungner ajattelee, että jos on hyvä journalisti, on hyvä myös sisältömarkkinoinnissa ja natiivimainonnassa. Niissä vaaditaan samankaltaista osaamista, vaikka tavoitteet ovat erilaiset. Yksinkertaistettuna sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen omiin kanaviin tehtyä journalismin kaltaista sisältöä, kun taas natiivimainonta on journalismin näköistä maksettua mainostilaa esimerkiksi aikakauslehdessä.

”Ei tule mieleen sellaista ammattiryhmää, joka haastaisi sisällöntuotannossa journalistit”, Jungner sanoo.

Kreabin Suomen-toimistolla on 22 työntekijää, joista kaksi on ex-toimittajia. Toinen tekee erityisesti sisältömarkkinointia, toinen työskentelee kriisiviestinnän, viestintästrategian ja esiintymiskoulutusten parissa. Tehtävänkuvat ovat muotoutuneet työntekijöiden vahvuuksien perusteella.

Ellun Kanoissa lähtökohta on eri: kaikki tekevät kaikkea, ja työtä tehdään tiimeissä. Ex-toimittajat hoitavat asiakkuuksia, kontaktoivat medioita ja toimivat tiiminvetäjinä siinä missä kaikki muutkin.

Ellun Kanojen reilusta 30 työntekijästä neljä on ex-toimittajia.

”Jossain vaiheessa moni meille töihin hakeva sanoi, että tekee sitten strategiatyötä, mutta ei mediakontaktointia. Sanoin, että valitettavasti sinä et sitten voi tulla meille”, Piha kertoo.

Sekä Kreabiin että Ellun Kanoihin on rekrytoitu hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Rekrytoinneissa haetaan ennen kaikkea osaamista ja asennetta, ei ammattikunnan edustajaa.

”Meidän missio on muuttaa toimialaa, ja siihen tarvitaan vähän ristiinpölyttämistä”, Piha sanoo.

 

Ex-toimittajat eivät voi yksin muuttaa viestintäalaa. He voivat kuitenkin tuoda rohkeutta ja avoimuutta yrityksiin.

Piha kertoo, että moni toimittajataustainen viestijä on yllättynyt, kun on huomannut yritysten pelkäävän toimittajia. Hän on yrittänyt selittää viestijöille, mistä se voi johtua: Jos yritys ostaa etusivun mainoksen Helsingin Sanomista, hän voi kontrolloida sitä täysin. Jos taas yrityksen toimitusjohtaja antaa haastattelun, hän tavallaan luovuttaa kontrollin medialle. Hän ei voi vaikuttaa jutun otsikkoon tai näkökulmaan.

Piha toivoisi yritysten ymmärtävän, että he eivät voi hallita kaikkea. Toimittajataustaiset viestijät voivat auttaa ymmärtämään tämän.

Myös Jungner näkee, että toimittajat kehittävät osaltaan viestintäalaa. Hänestä toimittajien vaikutus linkittyy alan muuttumiseen. Sisältömarkkinoinnin ja natiivimainonnan merkitys kasvaa. Rutiinitöiden sijaan tai lisäksi viestintätoimistoilta halutaan ostaa yhä vaativampia töitä, ja niissä toimittajien kokemuksesta on hyötyä. Toimittajille on Jungnerin mukaan viestintäalalla jatkuvasti kasvava kysyntä.

”Journalistisen työn kautta hankittu osaaminen on aika uniikkia”, Jungner sanoo.

Veikkauksen tiedottajat tarvitsevat sosiaalista älyä

Veikkauksen tiedottajilla on eräs varsin erikoinen työtehtävä: kahvittelu lottomiljonäärien kanssa. Tiedottajat kirjoittavat näistä tapaamisista uutisia, joissa voittajat kertovat nimettöminä tarinansa.

”Tällainen vaatii tiedottajalta sosiaalista älyä, heittäytymistä tilanteeseen ja myös uutisvainua”, viestintäpäällikkö Maria Roos sanoo.

Hänen vetämässään Veikkauksen viestintätiimissä on kuusi tiedottajaa ja muuta viestinnän ammattilaista, joista puolella on toimittajataustaa. Pääosin tiedottajien työtehtävät ovat melko tavallisia, esimerkiksi mediasuhteiden hoitamista, sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja osavuosikatsauksen kokoamista.

Siinä missä viestintätoimiston työntekijät hoitavat useiden yritysten asioita, yrityksen viestintäosastolla keskitytään tietysti oman yrityksen asioihin. Ei tarvitse orientoitua jatkuvasti uudestaan eri asiakkaiden tekemisiin ja hypätä toimialasta toiseen.

”Veikkauksella saa syventää tekemistä ja ideoida uusia tapoja tuoda yrityksen asiaa esiin”, Roos sanoo.

Työssä vaaditaan kuitenkin paljon samankaltaista osaamista kuin viestintätoimistoissa – tai toimittajan töissä. Roosin mielestä tärkeää on muun muassa nopeus, heittäytymiskyky ja taito löytää ja kiteyttää olennainen.

Anna-Sofia Nieminen



10 2018
Arkisto
Säätövaraa. Alma-talossa ei ole omia työpisteitä, mutta sähköiset pöydät saa asetettua sopivalle korkeudelle. Toimittaja Tero Lehto työn ääressä.

Herra teknologia

Kokenut teknologiatoimittaja Tero Lehto ei piittaa ennakkoluuloista.

Suhdetyötä somejätissä

John Severinsonin työ Facebookissa on pitää toimittajat ja kustantajat tyytyväisinä. Hän ei kuitenkaan lupaa, että uutissivustoille syötetyn yleisön määrä palaisi ennalleen.

Media-alan johto on julkista kuvaansa tasa-arvoisempi

Journalisti selvitti päätoimittajien sukupuolijakauman. Laskelmien mukaan päätoimittajan tehtävät jakautuvat miehille ja naisille selvästi luultua tasaisemmin.

Medicin mot stress. ”Du behöver någonting, som inte har med jobbet att göra, som är din grej och som får dig att koppla av. För mig är det hästar, särskilt min häst Stella”, säger Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på tidningen Östnyland.

Tygla den dåliga stressen

Osäkerhet, ett högt arbetstempo och för lite feedback. Jannika Lindén, journalist och arbetarskyddsfullmäktig på Östnyland listar orsaker till dålig stress och vad man kan göraför att förebygga den.

Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea

Journalistin tulisi aina kysyä, mikä on oikea yhteiskunnallinen kysymys, mikä taas työyhteisön sisäinen ristiriita, henkilökohtainen tragedia tai kerrassaan merkityksetön asia, kirjoittaa Janne Saarikivi.

EU ottaa somejäteiltä ja antaa kustantajille

EU:ssa valmistellaan uutta direktiiviä, joka voi tuoda luovien alojen tekijöille lisää rahaa. Kustantajat voisivat vaatia somejäteiltä korvauksia jaetusta journalismista.

Rakkaudesta lajiin. Tuula Kousa voisi halutessaan jäädä eläkkeelle jo vuoden kuluttua, mutta sellaista hänellä ei ole suunnitelmissa. ”Innostun aina uudelleen uusista kirjahankkeista ja siitä, että tämä on myös ihmissuhdetyötä. Työ on niin kivaa, ettei tunnu varsinaiselta työltä.”

Puoliksi agentti

Kun Tuula Kousa irtisanottiin Tammelta, hän ei halunnut vähään aikaan kuullakaan kirjoista. Pian hän ryhtyi kirjallisuusagentiksi ja totutteli maksamaan oman palkkansa.

Uutta taitoa. Siru Väisänen on suorittanut töiden ohessa digitaalisen muotoilun opintoja Arcada-ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Hän kiittelee myös kansalais- ja työväenopistojen kursseja ammatin kannalta hyödyllisinä.

Paluu kesätoimittajaksi poiki töitä

Tonnin löytöpalkkiokaan ei tuonut toimitussihteerin paikkaa, mutta Siru Väisänen ei antanut periksi. Journalistien työllisyys on hieman kohentunut.

JSN: Neuvosto on toimintakykyinen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapaa on arvosteltu useissa artikkeleissa. Neuvoston jäsenten mukaan JSN toimii hyvin.

Kokovartalojuttu. Kun Ilkka Pernu paneutui sisäilma-asioihin, hän alkoi itsekin kokea työhuoneellaan outoja oireita, jotka sittemmin menivät ohi. ”Kuvastaa aihetta, että aloin jutunteon aikana tarkkailla omaakin vointiani normaalia herkemmin.” Pernun työhuone on Sastamalassa, missä myös hänen kotinsa on ollut jo vuosia.

Selvyyttä sisäilmaan

Jutunteko sisäilmaongelmista oli Ilkka Pernulle ”totuuden rajankäyntia”. ”Aina uudelle haastateltavalle soittaessani aloin epäillä aiempia näkemyksiäni”, Pernu kertoo Anna hyvän kiertää -juttusarjassa.

Lehdistönvapautta vai häiriköintiä?

Toimittaja-aktivisti Sam Husseini poistettiin Helsingin huippukokouksen tiedotustilaisuudesta kovin ottein.

Taustatyötä kunnes uutisrima ylittyy

Anne Kauranen, 36, aloitti elokuussa uutistoimisto Reutersin kahden hengen Suomen-toimituksessa kirjeenvaihtajana.

Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen potee korkean paikan kammoa, mutta riittävän korkealla korkeuden taju ja kammo katoavat.

Hyppy pelkoa päin

Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.

En del stress är bra

Kring 25 procent av finländarna upplever arbetsstress. När ska man oroa sig för en kollega eller vän som utbrister att hen är ”såå stressad” vid varje veckomöte?

Tukea järjestäytymiseen. Vikesin EU-rahoitteisessa ay-koulutuksessa Somaliassa pyritään muun muassa luomaan vuoropuhelua media-alan työntekijöiden ja työnantajien välille. Kouluttaja Abdalle Mumin puhui kesäkuussa toimittajille siitä, miksi työntekijöiden kannattaa järjestäytyä niin kansallisesti kuin työpaikoilla.

Vikesiä uhataan oikeustoimilla Keniassa

Sananvapaustyötä tekevää säätiötä yritetään sotkea erikoiseen oikeusjuttuun.

Työn julkisuus on kiusallista

Kehittyminen toimittajana tapahtuu julkisesti, on kyse sitten kirjoitustaidoista, esiintymisen sujuvuudesta tai ajattelun kehityksestä. Se on kiusallista ja luo paineita, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Anna tilaa oivaltaa

Ville Tietäväisen ja Ville Hännisen tietokirjan keskeinen opetus koskee sekä kuvittajia suhteessa yleisöön että heitä, jotka tilaavat journalistisia kuvituksia, kirjoittaa Marja Honkonen.

Minällä on asiaa

Sitä minä ihmettelen, miksi Suomessa ei ole vaihtoehtoa journalistiselle minäilylle. Minäpä taidankin vallan alkaa The Economist -lehden asiakkaaksi. Viimeksi kun minä sitä luin, en minä löytänyt tietoa toimittajista, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Viettävällä tiellä

Rami Marjamäki nappasi täydellisen esimerkkikuvan siitä, millaista on ajaa täysperävaunullista tukkirekkaa Ruoveden havumetsien teillä.

Felet i våra stjärnor

Journalister ska förstås fundera på vilken roll de spelar när ”vanliga människor” på ett naivt sätt tillskrivs en endimensionell godhet. Det finns en risk för att pinsamt berörda journalister överkompenserar på ett osakligt sätt om de går från att glorifiera till att kritiskt granska, skriver Dan Lolax.

JSN: Journalisti voi joskus rikkoa lakia

Kannanoton mukaan poikkeustapauksissa yleisön tiedonsaantioikeuden varmistaminen saattaa edellyttää journalistilta toimintaa, joka voi olla tulkittavissa lainvastaiseksi.

Pressikortista mobiiliversio

Journalistiliitto on julkistanut matkapuhelimeen ladattavan pressikortin, joka tulee perinteisen muovikortin rinnalle.

Med vd-hjälp ska SPT växa

Styrelseordförande Patrik Stenvall förhandlade på eget initiativ med nyhetsbyrån SPT:s tilltänkta vd-kandidat Pär Landor.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta