Toimittajasta viestijäksi

Viestintäammattilaiset Kirsi Piha ja Mikael Jungner kertovat, miten toimittaja pärjää viestintätoimistoissa.

Asenne vaikuttaa. Kirsi Piha kiinnittää rekrytoinneissa paljon huomiota hakijan asenteeseen. Yksi tärkeä asia on, että on tiimipeluri. Kuvassa Ellun Kanojen työntekijät Matti Lehto (vas) ja Martti Lindholm.

JOURNALISTI
4.2.2016

Anna-Sofia Nieminen, teksti
Anna Autio, kuvat

Kun Kirsi Piha rekrytoi toimittajia viestintätoimisto Ellun Kanoihin, hän kehottaa työnhakijoita pohtimaan yhtä asiaa: suhdetta journalismiin.

”Toimittajan pitää itse miettiä tosi tarkkaan, haluaako hän pois journalismista viestintätoimistoon, joka on asiakastyötä”, Ellun Kanojen perustaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja sanoo.

Pihan mielestä viestintätoimistossa työskentelevällä pitää olla iso halu auttaa yrityksiä kommunikoimaan paremmin. Toimittajalla ja viestijällä on eri tavoite. Siinä missä toimittaja haluaa kuulla yrityksestä salaisuuden tai skandaalin, viestijän tehtävä on auttaa yritystä siten, että yritys ei joudu skandaaliin.

Monella toimittajalla on iso palo muuttaa maailmaa journalismin keinoin, ja silloin työ viestintätoimistossa voi olla pettymys. Siksi päänsisäinen muutoskeskustelu kannattaa Pihan mielestä käydä etukäteen.

”Tähtitoimittaja ei ole täällä tähtitoimittaja.”

Piha ei kuitenkaan ajattele, että toimittajat ja viestijät olisivat jotenkin eri puolilla. Hän huomauttaa monen toimittajan toivovan, että yritykset viestisivät avoimemmin. Se on myös Ellun Kanojen missio.

”Ehkä siksi toimittajat sopivat meille tosi hyvin.”

 

Toimittajilla on muutamia piirteitä, jotka Pihan mielestä istuvat erityisen hyvin viestintätoimistoon. Yksi niistä on nopeus. Toimittajat ovat paitsi nopeita kirjoittamaan, myös nopeita huomaamaan, mikä on oleellista.

Viestintätoimisto Kreabin Suomen-toimitusjohtaja Mikael Jungner nostaa esiin saman asian. Hänestä toimittajat erottuvat tavallaan hahmottaa asioita, kyvyllään löytää ja tiivistää olennainen ja nopeudella.

”Jos miettii, että toimittaja tekee kahdesta neljään juttua, joku väitti että jopa kuusi juttua päivässä. Se tahti on aika kova. Harvassa muussa ammatissa tehdään noin nopeasti asioita”, Jungner sanoo.

Pihan mielestä tärkeää on myös toimittajien laaja kiinnostus erilaisiin asioihin, minkä ansiosta toimittajat pystyvät helposti sukkuloimaan erilaisten asiakkaiden välillä. Lisäksi Piha arvostaa sitä, että toimittajilla on usein näkemys asioista. Asiakkaille pitää hänen mielestään pystyä tarjoamaan näkemystä, ei pelkästään tasavahvoja ehdotuksia siitä, miten voi toimia.

Sitten on tietysti erityisosaamista. Esimerkiksi taloustoimittaja ymmärtää numeroiden päälle, ja se on Pihasta oleellista, koska viestinnän on tarkoitus vauhdittaa liiketoimintaa.

Jungner puolestaan tuo vahvasti esiin toimittajien käytännön kokemuksen. Kokemus tuo osaamista ja uskottavuutta, kun auttaa yrityksiä toimimaan median kanssa. Jos on esimerkiksi esiintymiskokemusta televisiosta, on helpompi antaa esiintymiskoulutusta.

Jungner pitää arvossaan myös toimittajan kriittisyyttä. Se auttaa tekemään luotettavaa ja uskottavaa sisältömarkkinointia.

 

Sisältömarkkinointiin kiteytyvät suurimmat eroavaisuudet, mitä tulee Pihan ja Jungnerin näkemyksiin toimittajista viestijöinä. Pihan mielestä olisi kapeakatseista ajatella, että ex-toimittajien kannattaisi erityisesti tuottaa sisältöjä. Jungnerin mielestä he sopivat ennen kaikkea sisältöjen tuottamiseen.

Jungner ajattelee, että jos on hyvä journalisti, on hyvä myös sisältömarkkinoinnissa ja natiivimainonnassa. Niissä vaaditaan samankaltaista osaamista, vaikka tavoitteet ovat erilaiset. Yksinkertaistettuna sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen omiin kanaviin tehtyä journalismin kaltaista sisältöä, kun taas natiivimainonta on journalismin näköistä maksettua mainostilaa esimerkiksi aikakauslehdessä.

”Ei tule mieleen sellaista ammattiryhmää, joka haastaisi sisällöntuotannossa journalistit”, Jungner sanoo.

Kreabin Suomen-toimistolla on 22 työntekijää, joista kaksi on ex-toimittajia. Toinen tekee erityisesti sisältömarkkinointia, toinen työskentelee kriisiviestinnän, viestintästrategian ja esiintymiskoulutusten parissa. Tehtävänkuvat ovat muotoutuneet työntekijöiden vahvuuksien perusteella.

Ellun Kanoissa lähtökohta on eri: kaikki tekevät kaikkea, ja työtä tehdään tiimeissä. Ex-toimittajat hoitavat asiakkuuksia, kontaktoivat medioita ja toimivat tiiminvetäjinä siinä missä kaikki muutkin.

Ellun Kanojen reilusta 30 työntekijästä neljä on ex-toimittajia.

”Jossain vaiheessa moni meille töihin hakeva sanoi, että tekee sitten strategiatyötä, mutta ei mediakontaktointia. Sanoin, että valitettavasti sinä et sitten voi tulla meille”, Piha kertoo.

Sekä Kreabiin että Ellun Kanoihin on rekrytoitu hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Rekrytoinneissa haetaan ennen kaikkea osaamista ja asennetta, ei ammattikunnan edustajaa.

”Meidän missio on muuttaa toimialaa, ja siihen tarvitaan vähän ristiinpölyttämistä”, Piha sanoo.

 

Ex-toimittajat eivät voi yksin muuttaa viestintäalaa. He voivat kuitenkin tuoda rohkeutta ja avoimuutta yrityksiin.

Piha kertoo, että moni toimittajataustainen viestijä on yllättynyt, kun on huomannut yritysten pelkäävän toimittajia. Hän on yrittänyt selittää viestijöille, mistä se voi johtua: Jos yritys ostaa etusivun mainoksen Helsingin Sanomista, hän voi kontrolloida sitä täysin. Jos taas yrityksen toimitusjohtaja antaa haastattelun, hän tavallaan luovuttaa kontrollin medialle. Hän ei voi vaikuttaa jutun otsikkoon tai näkökulmaan.

Piha toivoisi yritysten ymmärtävän, että he eivät voi hallita kaikkea. Toimittajataustaiset viestijät voivat auttaa ymmärtämään tämän.

Myös Jungner näkee, että toimittajat kehittävät osaltaan viestintäalaa. Hänestä toimittajien vaikutus linkittyy alan muuttumiseen. Sisältömarkkinoinnin ja natiivimainonnan merkitys kasvaa. Rutiinitöiden sijaan tai lisäksi viestintätoimistoilta halutaan ostaa yhä vaativampia töitä, ja niissä toimittajien kokemuksesta on hyötyä. Toimittajille on Jungnerin mukaan viestintäalalla jatkuvasti kasvava kysyntä.

”Journalistisen työn kautta hankittu osaaminen on aika uniikkia”, Jungner sanoo.

Veikkauksen tiedottajat tarvitsevat sosiaalista älyä

Veikkauksen tiedottajilla on eräs varsin erikoinen työtehtävä: kahvittelu lottomiljonäärien kanssa. Tiedottajat kirjoittavat näistä tapaamisista uutisia, joissa voittajat kertovat nimettöminä tarinansa.

”Tällainen vaatii tiedottajalta sosiaalista älyä, heittäytymistä tilanteeseen ja myös uutisvainua”, viestintäpäällikkö Maria Roos sanoo.

Hänen vetämässään Veikkauksen viestintätiimissä on kuusi tiedottajaa ja muuta viestinnän ammattilaista, joista puolella on toimittajataustaa. Pääosin tiedottajien työtehtävät ovat melko tavallisia, esimerkiksi mediasuhteiden hoitamista, sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja osavuosikatsauksen kokoamista.

Siinä missä viestintätoimiston työntekijät hoitavat useiden yritysten asioita, yrityksen viestintäosastolla keskitytään tietysti oman yrityksen asioihin. Ei tarvitse orientoitua jatkuvasti uudestaan eri asiakkaiden tekemisiin ja hypätä toimialasta toiseen.

”Veikkauksella saa syventää tekemistä ja ideoida uusia tapoja tuoda yrityksen asiaa esiin”, Roos sanoo.

Työssä vaaditaan kuitenkin paljon samankaltaista osaamista kuin viestintätoimistoissa – tai toimittajan töissä. Roosin mielestä tärkeää on muun muassa nopeus, heittäytymiskyky ja taito löytää ja kiteyttää olennainen.

Anna-Sofia Nieminen



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta