Asenne vaikuttaa. Kirsi Piha kiinnittää rekrytoinneissa paljon huomiota hakijan asenteeseen. Yksi tärkeä asia on, että on tiimipeluri. Kuvassa Ellun Kanojen työntekijät Matti Lehto (vas) ja Martti Lindholm.

Toimittajasta viestijäksi

JOURNALISTI
4.2.2016

Anna-Sofia Nieminen, teksti
Anna Autio, kuvat

Viestintäammattilaiset Kirsi Piha ja Mikael Jungner kertovat, miten toimittaja pärjää viestintätoimistoissa.

Kun Kirsi Piha rekrytoi toimittajia viestintätoimisto Ellun Kanoihin, hän kehottaa työnhakijoita pohtimaan yhtä asiaa: suhdetta journalismiin.

”Toimittajan pitää itse miettiä tosi tarkkaan, haluaako hän pois journalismista viestintätoimistoon, joka on asiakastyötä”, Ellun Kanojen perustaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja sanoo.

Pihan mielestä viestintätoimistossa työskentelevällä pitää olla iso halu auttaa yrityksiä kommunikoimaan paremmin. Toimittajalla ja viestijällä on eri tavoite. Siinä missä toimittaja haluaa kuulla yrityksestä salaisuuden tai skandaalin, viestijän tehtävä on auttaa yritystä siten, että yritys ei joudu skandaaliin.

Monella toimittajalla on iso palo muuttaa maailmaa journalismin keinoin, ja silloin työ viestintätoimistossa voi olla pettymys. Siksi päänsisäinen muutoskeskustelu kannattaa Pihan mielestä käydä etukäteen.

”Tähtitoimittaja ei ole täällä tähtitoimittaja.”

Piha ei kuitenkaan ajattele, että toimittajat ja viestijät olisivat jotenkin eri puolilla. Hän huomauttaa monen toimittajan toivovan, että yritykset viestisivät avoimemmin. Se on myös Ellun Kanojen missio.

”Ehkä siksi toimittajat sopivat meille tosi hyvin.”

 

Toimittajilla on muutamia piirteitä, jotka Pihan mielestä istuvat erityisen hyvin viestintätoimistoon. Yksi niistä on nopeus. Toimittajat ovat paitsi nopeita kirjoittamaan, myös nopeita huomaamaan, mikä on oleellista.

Viestintätoimisto Kreabin Suomen-toimitusjohtaja Mikael Jungner nostaa esiin saman asian. Hänestä toimittajat erottuvat tavallaan hahmottaa asioita, kyvyllään löytää ja tiivistää olennainen ja nopeudella.

”Jos miettii, että toimittaja tekee kahdesta neljään juttua, joku väitti että jopa kuusi juttua päivässä. Se tahti on aika kova. Harvassa muussa ammatissa tehdään noin nopeasti asioita”, Jungner sanoo.

Pihan mielestä tärkeää on myös toimittajien laaja kiinnostus erilaisiin asioihin, minkä ansiosta toimittajat pystyvät helposti sukkuloimaan erilaisten asiakkaiden välillä. Lisäksi Piha arvostaa sitä, että toimittajilla on usein näkemys asioista. Asiakkaille pitää hänen mielestään pystyä tarjoamaan näkemystä, ei pelkästään tasavahvoja ehdotuksia siitä, miten voi toimia.

Sitten on tietysti erityisosaamista. Esimerkiksi taloustoimittaja ymmärtää numeroiden päälle, ja se on Pihasta oleellista, koska viestinnän on tarkoitus vauhdittaa liiketoimintaa.

Jungner puolestaan tuo vahvasti esiin toimittajien käytännön kokemuksen. Kokemus tuo osaamista ja uskottavuutta, kun auttaa yrityksiä toimimaan median kanssa. Jos on esimerkiksi esiintymiskokemusta televisiosta, on helpompi antaa esiintymiskoulutusta.

Jungner pitää arvossaan myös toimittajan kriittisyyttä. Se auttaa tekemään luotettavaa ja uskottavaa sisältömarkkinointia.

 

Sisältömarkkinointiin kiteytyvät suurimmat eroavaisuudet, mitä tulee Pihan ja Jungnerin näkemyksiin toimittajista viestijöinä. Pihan mielestä olisi kapeakatseista ajatella, että ex-toimittajien kannattaisi erityisesti tuottaa sisältöjä. Jungnerin mielestä he sopivat ennen kaikkea sisältöjen tuottamiseen.

Jungner ajattelee, että jos on hyvä journalisti, on hyvä myös sisältömarkkinoinnissa ja natiivimainonnassa. Niissä vaaditaan samankaltaista osaamista, vaikka tavoitteet ovat erilaiset. Yksinkertaistettuna sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen omiin kanaviin tehtyä journalismin kaltaista sisältöä, kun taas natiivimainonta on journalismin näköistä maksettua mainostilaa esimerkiksi aikakauslehdessä.

”Ei tule mieleen sellaista ammattiryhmää, joka haastaisi sisällöntuotannossa journalistit”, Jungner sanoo.

Kreabin Suomen-toimistolla on 22 työntekijää, joista kaksi on ex-toimittajia. Toinen tekee erityisesti sisältömarkkinointia, toinen työskentelee kriisiviestinnän, viestintästrategian ja esiintymiskoulutusten parissa. Tehtävänkuvat ovat muotoutuneet työntekijöiden vahvuuksien perusteella.

Ellun Kanoissa lähtökohta on eri: kaikki tekevät kaikkea, ja työtä tehdään tiimeissä. Ex-toimittajat hoitavat asiakkuuksia, kontaktoivat medioita ja toimivat tiiminvetäjinä siinä missä kaikki muutkin.

Ellun Kanojen reilusta 30 työntekijästä neljä on ex-toimittajia.

”Jossain vaiheessa moni meille töihin hakeva sanoi, että tekee sitten strategiatyötä, mutta ei mediakontaktointia. Sanoin, että valitettavasti sinä et sitten voi tulla meille”, Piha kertoo.

Sekä Kreabiin että Ellun Kanoihin on rekrytoitu hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista. Rekrytoinneissa haetaan ennen kaikkea osaamista ja asennetta, ei ammattikunnan edustajaa.

”Meidän missio on muuttaa toimialaa, ja siihen tarvitaan vähän ristiinpölyttämistä”, Piha sanoo.

 

Ex-toimittajat eivät voi yksin muuttaa viestintäalaa. He voivat kuitenkin tuoda rohkeutta ja avoimuutta yrityksiin.

Piha kertoo, että moni toimittajataustainen viestijä on yllättynyt, kun on huomannut yritysten pelkäävän toimittajia. Hän on yrittänyt selittää viestijöille, mistä se voi johtua: Jos yritys ostaa etusivun mainoksen Helsingin Sanomista, hän voi kontrolloida sitä täysin. Jos taas yrityksen toimitusjohtaja antaa haastattelun, hän tavallaan luovuttaa kontrollin medialle. Hän ei voi vaikuttaa jutun otsikkoon tai näkökulmaan.

Piha toivoisi yritysten ymmärtävän, että he eivät voi hallita kaikkea. Toimittajataustaiset viestijät voivat auttaa ymmärtämään tämän.

Myös Jungner näkee, että toimittajat kehittävät osaltaan viestintäalaa. Hänestä toimittajien vaikutus linkittyy alan muuttumiseen. Sisältömarkkinoinnin ja natiivimainonnan merkitys kasvaa. Rutiinitöiden sijaan tai lisäksi viestintätoimistoilta halutaan ostaa yhä vaativampia töitä, ja niissä toimittajien kokemuksesta on hyötyä. Toimittajille on Jungnerin mukaan viestintäalalla jatkuvasti kasvava kysyntä.

”Journalistisen työn kautta hankittu osaaminen on aika uniikkia”, Jungner sanoo.

Veikkauksen tiedottajat tarvitsevat sosiaalista älyä

Veikkauksen tiedottajilla on eräs varsin erikoinen työtehtävä: kahvittelu lottomiljonäärien kanssa. Tiedottajat kirjoittavat näistä tapaamisista uutisia, joissa voittajat kertovat nimettöminä tarinansa.

”Tällainen vaatii tiedottajalta sosiaalista älyä, heittäytymistä tilanteeseen ja myös uutisvainua”, viestintäpäällikkö Maria Roos sanoo.

Hänen vetämässään Veikkauksen viestintätiimissä on kuusi tiedottajaa ja muuta viestinnän ammattilaista, joista puolella on toimittajataustaa. Pääosin tiedottajien työtehtävät ovat melko tavallisia, esimerkiksi mediasuhteiden hoitamista, sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan ja osavuosikatsauksen kokoamista.

Siinä missä viestintätoimiston työntekijät hoitavat useiden yritysten asioita, yrityksen viestintäosastolla keskitytään tietysti oman yrityksen asioihin. Ei tarvitse orientoitua jatkuvasti uudestaan eri asiakkaiden tekemisiin ja hypätä toimialasta toiseen.

”Veikkauksella saa syventää tekemistä ja ideoida uusia tapoja tuoda yrityksen asiaa esiin”, Roos sanoo.

Työssä vaaditaan kuitenkin paljon samankaltaista osaamista kuin viestintätoimistoissa – tai toimittajan töissä. Roosin mielestä tärkeää on muun muassa nopeus, heittäytymiskyky ja taito löytää ja kiteyttää olennainen.

Anna-Sofia Nieminen



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta