Yhden lapsen kansan ääni

Toimittaja Mari Manninen kuunteli tarkkaan tavallisten kiinalaisten tarinat kertoakseen maan väestöpolitiikan seurauksista. Se toi hänelle Tieto-Finlandian.

Mari Manninen

45-vuotias vapaa toimittaja.

Muutti Pekingiin 2013 puolisonsa Mikko Paakkasen Helsingin Sanomien Aasian-kirjeenvaihtajan pestin myötä.

On työskennellyt aiemmin Helsingin Sanomissa, muun muassa Tukholmankirjeenvaihtajana.

Julkaisi tänä vuonna myös keittokirjan Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella (Nemo) yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa.

Palaa ensi vuoden alussa Suomeen ja töihin HS:n kotimaan toimitukseen.

JOURNALISTI
15.12.2016

Marja Honkonen, teksti
Katharina Hesse, Peking, kuva

Miten haastatella äitiä, joka kertoo lääkärin hukuttaneen hänen vastasyntyneen lapsensa vesisankoon ja kävelleen pois sanomatta mitään?

On yhdistettävä herkkyys ja pieni etäisyys – pidettävä haastateltava kasassa, mutta pyrittävä rehellisyyteen, toimittaja Mari Manninen vastaa. Itselleen oikeutta ajavalle on inhimillistä kärjistää asioita, hän sanoo.

”Toimisin itse ihan samoin ja saattaisin vähän lipsua totuudesta. Toimittajan velvollisuus on selvittää, mikä on totta ja mikä ei.”

Loppuraskauden pakkoabortit ovat yksi Kiinan yhden lapsen politiikan äärimmäisistä seurauksista, joita Manninen käsittelee haastatteluihin pohjaavassa kirjassaan Yhden lapsen kansa.

Kirjassa on kuusitoista haastattelua, joista osan hän teki jo aiempia lehtijuttuja varten. Äänen saavat tavalliset kiinalaiset ja muun muassa suomalainen adoptioperhe.

Kirjan tekemisessä oli Mannisen mukaan haastavaa se, että esimerkiksi hukutetun vauvan tarinaa ei voinut tarkastaa mistään. Se mukailee todennettuja tapauksia, mutta ulkomaisen toimittajan on mahdotonta saada maan viranomaisilta edes kaiken kieltävää lausuntoa.

Haastatteluissa Manninen kertoo siksi käyttäneensä ”tarkan kuuntelun metodia”. Hän kysyi samoja asioita useita kertoja, tarkisti yksityiskohtia eri osallisilta ja vertaili, miten he olivat kertoneet aiheesta aiemmin.

Usein kysymykset tulivat selkärangasta. Mannisen mukaan vaikeista asioista on kysyttävä suoraan, mutta antaen haastateltavalle mahdollisuus sanoa ”ei, tähän vastaaminen tuntuu liian pahalta”.

”Kun ihmiset päättävät, että he antavat haastattelun, niin sitten he yleensä puhuvat avoimesti.”

 

Haastatellessaan Manninen ei antanut tarinoiden kauhistuttaa itseään. Itku tuli vasta kirjoittaessa, kun hän samastui kertojiin.

Toisaalta juuri kirjoittaminen auttoi käsittelemään aihetta tunnetasolla.

”Kirjoittaminen on itsessään aika terapeuttista hommaa.”

Manninen halusi alusta saakka kirjoittaa itsensä kirjaan mukaan. Sitä kautta oli luontevaa kyseenalaistaa, mutta toisaalta toimia kiinalaisen kulttuurin tulkkina.

”Siten oli helpompi kirjoittaa auki, milloin minunkin Kiina-kokemustasollani tarinat menivät vähän äärimmäisiksi.”

Marraskuussa Yhden lapsen kansa palkittiin Tieto-Finlandialla. Se tuntuu Mannisesta lottovoitolta.

”En olisi lyönyt itseni puolesta vetoa.”

Omalle työlle saadun tunnustuksen ohella hänelle on tärkeää, että kirjan teemat saavat julkisuutta.

”Ihmiset lukevat kirjasta kertovia lehtijuttuja, ehkä myös kirjan. Onhan se aika mahtavaa.”

Mari Manninen

45-vuotias vapaa toimittaja.

Muutti Pekingiin 2013 puolisonsa Mikko Paakkasen Helsingin Sanomien Aasian-kirjeenvaihtajan pestin myötä.

On työskennellyt aiemmin Helsingin Sanomissa, muun muassa Tukholmankirjeenvaihtajana.

Julkaisi tänä vuonna myös keittokirjan Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella (Nemo) yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa.

Palaa ensi vuoden alussa Suomeen ja töihin HS:n kotimaan toimitukseen.



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta