Totuus löytyy fiktiosta

”Kirjallisuuden tavoitteena on kertoa fiktion kautta jotakin, mikä on niin todellista, ettei sitä voi millään muulla keinoin kertoa”, kirjoittaa Venla Hiidensalo.
JOURNALISTI
15.12.2016

Venla Hiidensalo, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

Kun esikoisteokseni Mediahuora julkaistiin viitisen vuotta sitten, sain jatkuvasti vastata kysymykseen, että kertooko se minusta itsestäni ja onko se totta. Vastasin, että tietenkin.

Kirjailija on nimittäin ammattivalehtelija. Hänen tärkein rikoskumppaninsa on kustannustoimittaja. Yhdessä he pyrkivät luomaan mahdollisimman uskottavan ja aukottoman tarinan, oman versionsa siitä, miten asiat olisivat voineet tapahtua. Kirjailija saattaa käyttää päiväkausia pienen pienten yksityiskohtien selvittämiseen. Lukijat puolestaan rakastavat klaffivirheiden bongailua romaaneista, vaikka niillä ei itse tarinan kannalta olisikaan merkitystä. Jos 1800-luvul-le sijoittuvassa romaanissa kuvaillaan hetekan nitinää, se kieltämättä rikkoo realistisuuden illuusion, jota kirjailija yrittää kaikin keinoin vaalia.

 

Kun romaani sitten julkaistaan, kirjailija yleensä jännittää lähipiirinsä reaktiota. Vaikka kirjailija ei suoraan omasta elämästään kirjoittaisikaan, hän kirjoittaa aina oman kokemuksensa ja tunne-energiansa läpi. Mistä muusta kirjailija voisi lopulta ammentaa kuin omasta elämästään? Se ei silti tarkoita, että romaania saisi lukea kirjailijan elämää vasten.

Kirjallisuuden vastaanotossa fakta ja fiktio menevät usein pahasti sekaisin. Jos kirjailija kirjoittaa vaikkapa avioerosta tai päihdeongelmasta, ei mediaa kiinnosta itse kirja vaan se, kertooko se kirjailijan omasta elämästä. Toisinaan arvovaltaiset kriitikotkin hairahtuvat etsimään romaaneista yhtymäkohtia kirjailijan elämään.

Jos kirjailija on valmis avautumaan lehdille suhteistaan tai henkilökohtaisista ongelmistaan, hänestä tehdään mielellään juttu, joka tarjoaa lukijoille samaistu-mispintaa. On hämärän peitossa, lisääkö tällainen henkilöitynyt julkisuus kirjamyyntiä, mikä on tietysti se perimmäinen syy, miksi kirjailija suostuu julkisuudessa patsastelemaan. Joskus lukijoiden samaistuminen teokseen on lähes patologista. Moni kirjailija on saanut kuulla lukijalta varastaneensa tämän elämän.

 

Toisaalta julkisuudessa keskustellaan toistuvasti siitä, onko kirjailijalla oikeus kirjoittaa todella elävistä tai eläneistä henkilöistä. Vuonna 2012 Helsingin Sanomat uutisoi Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-romaanin ”järkyttäneen lähipiiriä”, joka väitti jutussa kirjailijan kirjoittaneen perheen sairaustapauksesta.

Yksi viime vuosien esimerkkitapauksista on myös vuonna 2014 ilmestynyt Mika Terhon Niittyvilla – Pattaya all night long -romaani, jossa kirjailija kuvasi kehitysvammaisten hoitolan asukkaita näiden oikeilla etunimillä. Terho oli itse ollut hoitajana kehitysvammaisten hoitolassa ja Forssan kaupunki katsoi hänen rikkoneen virkasalaisuuttaan. Kustantaja veti romaanin myynnistä ja juttu oli syyteharkinnassa kahden vuoden ajan.

Kirjailijaliitto puolusti kirjailijan vapautta vedoten muun muassa siihen, että romaania on tulkittava nimenomaan fiktiivisenä teoksena. Fiktiivisyys tarkoittaa sitä, että kaunokirjallinen teos ei tavoittele journalismin tai historiankirjoituksen tavoin olemassa olevan maailman kuvaamista, vaan se luo omaehtoisen mahdollisen maailmansa. Suomessa on perustuslaissa turvattu taiteen vapaus. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt taiteilijoiden toimintaa tärkeänä yhteiskunnallisen keskustelun lähteenä ja siksi sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana.

Kirjailijaliitto huomautti, että oikeiden nimien tai todellisten esikuvien käytöllä on kirjallisuudessa pitkät perinteet. Esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas pohjautuu Linnan omiin sotakokemuksiin. Terhon romaanissa esiintyvät henkilöt eivät olleet yleisesti tunnistettavissa vaan mahdollisen yhdenmukaisuuden todellisuuden kanssa voivat havaita ainoastaan ne, jotka muutenkin tietävät, ketkä kyseisessä kehitysvammaisten asuntolassa asuvat. Lopulta Mika Terhoa vastaan ei nostettu syytettä.

 

Kirjailija on totuuden etsijä. Kirjallisuuden perimmäisenä tavoitteena on kertoa fiktion kautta jotakin, mikä on niin todellista ettei sitä voi millään muulla keinoin kertoa. Siksi kirjailijalla on oltava ehdoton kirjoittamisen vapaus.

 



15 2018
Arkisto

Sanan saattajat

Kristillinen media on huono bisnes, jota tehdään kutsumuksen voimalla. Aivan erityisen hankala sitä on tehdä niin, että se kelpaisi kaikille, sanoo alan konkari Kirsi Rostamo.

Elämäntapajohtaja

Journalistiliiton puheenjohtajaksi uudelleen valittu Hanne Aho uskoo liiton jäsenmäärän kääntyvän nousuun.

Aishi Zidania kiitettiin palkintoperusteissa myös siitä, etteivät painostus, uutistyön vääristely-yritykset ja nettiviha ole lannistaneet häntä. Jarno Liskin todettiin tekevän monin paikoin riskialtista tutkivaa journalismia sinnikkäästi ja peräänantamattomasti ilman työsuhteen turvaa.

Sananvapauden käyttäjät

Kun ympäristö painostaa, Aishi Zidan ja Jarno Liski nojaavat journalistin perustehtävään. Työ palkittiin Sananvapauden miekalla.

KSF Medias fjolårsresultat, ett minus på 4,2 miljoner euro, var bättre än på många år. Nya vd:n Anna Hellersedt litar på att det nu är en bra tidpunkt för bolaget att införa en ny betallösning för digital journalistik.

Efter stormen

KSF Medias nya vd Anna Hellerstedt betonar öppen kommunikation inom bolaget och vill förankra stora linjer hos personalen. Främsta löfte hittills: mer fokus på journalistiken – hur det ska förverkligas har vi inte ännu sett.

Tv-ohjaaja ja toimittaja Marja Jaakola on halunnut olla työvuosien jälkeen kuin kuka tahansa. Hän ei ole työskennellyt eläkkeellä. Kuva: Liisa Huima

Ei ole valtaa loistoa

Eläkkeellä identiteetti on rakennettava uudelleen. Toimittajalle se voi olla vaikeaa.

Liikaa keskustelua

Medioiden verkkokeskusteluissa vihan lietsomisen ja asiallisen kommentoinnin välissä on leveä vyöhyke, jolla delete-nappia painetaan liian harvoin, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Älä soita sille enää koskaan!

Mediayhtiö harkitsi kieltävänsä tuurajia käyttämästä lähdesuojan alaisia tietoja muissa töissä. Ajatus lähteiden ”omistamisesta” on omituinen, kokenut oikeustoimittaja sanoo.

Jouluihminen. A-lehtien tuottaja Elisa Miinin aloittaa jouluvalmistelut jo elokuussa ja lopettaa joulunvieton tapaninpäivänä. ”Ajatukseni kääntyvät välipäivinä jo pois joulusta ja kohti uutta vuotta, kun olen jo joulua pitkään siinä vaiheessa viettänyt.”

Glögiä jo elokuussa

A-lehtien tuottaja Elisa Miininin kotona on kaksi joulukuusta. Toiseen niistä saa koskea vain hän.

Pekka Vahvasen Kone kaikkivaltias -kirja on saanut kehuja siitä, että ’joku on tätä järjettömyyttä vastaan’. Toisaalta se on kirvoittanut kritiikkiä etenkin teknologiapiireistä. ”Uskon, että kun tunnepitoista kritiikkiä saa, on osunut johonkin oikeaan kohtaan.”

Kadonneen onnen jäljillä

Tutkimusten valossa teknologis-taloudellinen kehitys ei ole enää vuosikymmeniin tehnyt meistä onnellisempia, sanoo digitalisaation ongelmista kirjan kirjoittanut Pekka Vahvanen.

Milloin freelancer on jäävi?

Mikä on eettinen aikaväli jutulle tiettyyn lehteen ja jutulle saman lehden kustantajasta? Vaikuttaako juttutyyppi asiaan? Vastausten pohtimiseen tarvitaan lisää konkreettisia eväitä, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.

Edellistä työtä jatkamaan

Tiina Ojutkangas aloittaa tammikuussa Kokkolassa ilmestyvän Keskipohjanmaan päätoimittajana.

Dags att tända lyset

På redaktionerna i Finland finns en hel del att lära av Demokratijouren, om hur man bygger upp konkreta rutiner som förebygger hot och hat, skriver Johan Svenlin.

Perehdy tietoturvaan tänään

Vaikka et työskentelisi erityistä tietoturvaa vaativien lähteiden ja aiheiden parissa, ala perehtyä niiden suojaamiseen nyt. Toimittajan salausopas kertoo, miksi se kannattaa.

75 prosenttia

Mistä tietää, että vaalit ovat lähestymässä? Yksi varma merkki on numerohokemien vyöry journalistisiin teksteihin, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Liftaamalla ehtii paremmin

Kirjaan uppoutunut Juha Mäkinen ei huomannut nousta bussiin, mutta onneksi juttukeikalle ehtii toisellakin tavalla.

Otavamedia jatkaa yt-kierrosta ensi vuonna

Otavamedia aloittaa yt-neuvottelut kuvaryhmässään 2. tammikuuta 2019. Yt-neuvotteluja on viime viikkona päättynyt Otavamediassa, Sanoma Media Finlandissa, Aamulehdessä ja A-lehdissä.

Färre fotografer på Hufvudstadsbladet

”Jag är övertygad om att läsarna inte kommer att uppleva någon försämring av bildjournalistiken i HBL framöver”, säger chefredaktör Susanna Landor.

Håkans leder Studentbladet

Som chefredaktör vill Håkans bland annat närma sig studentkårer som tidigare lämnat Svenska studerandes intresseorganisation.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta