Totuus löytyy fiktiosta

JOURNALISTI
15.12.2016

Venla Hiidensalo, teksti
Anna-Kaisa Jormanainen, kuvitus

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

”Kirjallisuuden tavoitteena on kertoa fiktion kautta jotakin, mikä on niin todellista, ettei sitä voi millään muulla keinoin kertoa”, kirjoittaa Venla Hiidensalo.

Kun esikoisteokseni Mediahuora julkaistiin viitisen vuotta sitten, sain jatkuvasti vastata kysymykseen, että kertooko se minusta itsestäni ja onko se totta. Vastasin, että tietenkin.

Kirjailija on nimittäin ammattivalehtelija. Hänen tärkein rikoskumppaninsa on kustannustoimittaja. Yhdessä he pyrkivät luomaan mahdollisimman uskottavan ja aukottoman tarinan, oman versionsa siitä, miten asiat olisivat voineet tapahtua. Kirjailija saattaa käyttää päiväkausia pienen pienten yksityiskohtien selvittämiseen. Lukijat puolestaan rakastavat klaffivirheiden bongailua romaaneista, vaikka niillä ei itse tarinan kannalta olisikaan merkitystä. Jos 1800-luvul-le sijoittuvassa romaanissa kuvaillaan hetekan nitinää, se kieltämättä rikkoo realistisuuden illuusion, jota kirjailija yrittää kaikin keinoin vaalia.

 

Kun romaani sitten julkaistaan, kirjailija yleensä jännittää lähipiirinsä reaktiota. Vaikka kirjailija ei suoraan omasta elämästään kirjoittaisikaan, hän kirjoittaa aina oman kokemuksensa ja tunne-energiansa läpi. Mistä muusta kirjailija voisi lopulta ammentaa kuin omasta elämästään? Se ei silti tarkoita, että romaania saisi lukea kirjailijan elämää vasten.

Kirjallisuuden vastaanotossa fakta ja fiktio menevät usein pahasti sekaisin. Jos kirjailija kirjoittaa vaikkapa avioerosta tai päihdeongelmasta, ei mediaa kiinnosta itse kirja vaan se, kertooko se kirjailijan omasta elämästä. Toisinaan arvovaltaiset kriitikotkin hairahtuvat etsimään romaaneista yhtymäkohtia kirjailijan elämään.

Jos kirjailija on valmis avautumaan lehdille suhteistaan tai henkilökohtaisista ongelmistaan, hänestä tehdään mielellään juttu, joka tarjoaa lukijoille samaistu-mispintaa. On hämärän peitossa, lisääkö tällainen henkilöitynyt julkisuus kirjamyyntiä, mikä on tietysti se perimmäinen syy, miksi kirjailija suostuu julkisuudessa patsastelemaan. Joskus lukijoiden samaistuminen teokseen on lähes patologista. Moni kirjailija on saanut kuulla lukijalta varastaneensa tämän elämän.

 

Toisaalta julkisuudessa keskustellaan toistuvasti siitä, onko kirjailijalla oikeus kirjoittaa todella elävistä tai eläneistä henkilöistä. Vuonna 2012 Helsingin Sanomat uutisoi Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-romaanin ”järkyttäneen lähipiiriä”, joka väitti jutussa kirjailijan kirjoittaneen perheen sairaustapauksesta.

Yksi viime vuosien esimerkkitapauksista on myös vuonna 2014 ilmestynyt Mika Terhon Niittyvilla – Pattaya all night long -romaani, jossa kirjailija kuvasi kehitysvammaisten hoitolan asukkaita näiden oikeilla etunimillä. Terho oli itse ollut hoitajana kehitysvammaisten hoitolassa ja Forssan kaupunki katsoi hänen rikkoneen virkasalaisuuttaan. Kustantaja veti romaanin myynnistä ja juttu oli syyteharkinnassa kahden vuoden ajan.

Kirjailijaliitto puolusti kirjailijan vapautta vedoten muun muassa siihen, että romaania on tulkittava nimenomaan fiktiivisenä teoksena. Fiktiivisyys tarkoittaa sitä, että kaunokirjallinen teos ei tavoittele journalismin tai historiankirjoituksen tavoin olemassa olevan maailman kuvaamista, vaan se luo omaehtoisen mahdollisen maailmansa. Suomessa on perustuslaissa turvattu taiteen vapaus. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt taiteilijoiden toimintaa tärkeänä yhteiskunnallisen keskustelun lähteenä ja siksi sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana.

Kirjailijaliitto huomautti, että oikeiden nimien tai todellisten esikuvien käytöllä on kirjallisuudessa pitkät perinteet. Esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas pohjautuu Linnan omiin sotakokemuksiin. Terhon romaanissa esiintyvät henkilöt eivät olleet yleisesti tunnistettavissa vaan mahdollisen yhdenmukaisuuden todellisuuden kanssa voivat havaita ainoastaan ne, jotka muutenkin tietävät, ketkä kyseisessä kehitysvammaisten asuntolassa asuvat. Lopulta Mika Terhoa vastaan ei nostettu syytettä.

 

Kirjailija on totuuden etsijä. Kirjallisuuden perimmäisenä tavoitteena on kertoa fiktion kautta jotakin, mikä on niin todellista ettei sitä voi millään muulla keinoin kertoa. Siksi kirjailijalla on oltava ehdoton kirjoittamisen vapaus.

 



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta