Matkalla töihin. Antti Arnkil käy kirjailijoiden kanssa tekstejä läpi usein kahviloissa. ”Parasta on, kun pääsee lukemaan ihan ensimmäisiä versioita. Silloin ollaan luomistyön mysteerin äärellä. Kaikki on vielä auki, mutta näkee jo uuden jutun.”

Näkyvä tekstikätilö

JOURNALISTI
15.12.2016

Marja Honkonen, teksti
Laura Oja, kuva

Kustannustoimittaja Antti Arnkil on myös esseisti ja aktiivinen some-keskustelija. Rooleilla on ristiriitansa.

Puolet ajasta näkymättömänä kustannustoimittajana, puolet näkyvänä esseistinä ja Twitter-vaikuttajana. Antti Arnkil ei aivan mahdu kustannusalan taustapuurtajan muottiin.

”Enää ei ole institutionaalista koodia, että jos on valinnut kustannustoimittajan työn, tekee vain sitä 50 vuotta ja jää sitten kultakellon kanssa eläkkeelle. Mutta onko sitä koskaan ollutkaan”, hän kysyy.

Arnkil ei janoa kirjailijoilta kiitoksia esipuheissa, mutta huomauttaa, että myös hänen niitä vieroksunut ystävänsä ja esikuvansa, edesmennyt kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo oli näkyvä hahmo.

”Hän opetti, väitteli baareissa, kirjoitti silloin tällöin esseitä ja hillui myös jonkin verran somessa.”

 

Arnkil siirtyi reilu vuosi sitten Otavalta Siltalalle saadakseen aikaa omalle kirjoitustyölleen. Alkuvuoden hän kirjoitti esseekirjaa Raittilan linja. Toisen puolivuotisen Arnkil toimitti.

”Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Sellaista vapautta, josta haaveilin, ei kuitenkaan ole. Aika ei ikinä riitä.”

Kahdessa roolissa toimimisesta Arnkil on kuullut myös soraääniä. Molemmat vievät paljon aikaa, eivätkä ole selvärajaisia.

 

Kustannustoimittajilta myös vaaditaan koko ajan enemmän. Kustantamot pyörivät yhä pienemmällä määrällä ammattilaisia, nimikkeitä on paljon ja kaikkien pitäisi myydä.

Arnkil huomauttaa, että kirjamarkkinoiden kriisi on nimenomaan instituutioiden kriisi. Valikoiman kasvaessa voittajia ovat lukija ja ne, jotka haluavat tekstinsä julki.

Arnkilin mielestä kustannustoimittajan tärkein taito on innostua ja pysyä silti kriittisenä. Huomionsa tekstistä on tehtävä oikeaan aikaan ja niin, että kirjoittaja kykenee ottamaan ne vastaan.

Kun Arnkilin omia tekstejä ruoditaan, hänen olonsa on paljas. Pöytälaatikkokirjailijuus olisi turvallisempaa, pelkkää lunastamatonta lupausta – muttei vaihtoehto.

”On paljon hienompaa, kun tekstistä tulee jaettu.”

Julkkikseksi hän ei kaipaa.

”Jos pyrkisin julkisuuteen, en kirjoittaisi kirjallisuusesseitä.”



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta