Takasivu

JOURNALISTI
24.11.2016


Provokatiivisia huomioita.

Vihdoin suoraa puhetta

Perussuomalaisten puoluelehden Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa 12. marraskuuta, että kansan ääntä ei voi vaientaa. Päätimme kokeilla, miltä täysin vaientamaton lähetys kuulostaa.

– Tervetuloa tänne meidän iltalähetyksen pariin. Meillä on sana vapaa ja asioista puhutaan suoraan kuin Matias Turkkilan kauppareissulta konsanaan.

– Tänään meillä on vieraana kansanedustaja Aura Luhtasaari. Mennäänpä suoraan asiaan ja aloitetaan lukijakysymyksellä:

Aura, relaa vähän, olet taas sen näköinen, että sinunkin pitäisi päästä purkamaan paineitasi tuonne vokin mokkakikkelileirille!

– Kansanedustaja Aura Luhtasaari, mitä mieltä olet lukijamme ideasta?

– Anteeksi mitä!!? Tämä on törkeää, minä luulin että tämä valtamedian lähetys.

– No tämä on sitä teidän toivomaa aitoa kansan puhetta. Ei voi sensuroida tai vaientaa. Otetaanpa uusi kysymys: Parrua perseeseen kaikille mokuttajille, mamuille, suvakeille, homoille, kyrpäkyrpäkyrpä.

– Mitä mieltä sinä olet Aura?

– Minä poistun lähetyksestä nyt!

Manu Marttinen

 

Vaihtelu virkistää

Kun Keskisuomalainen otsikoi isosti 12. marraskuuta, että Jyväskyläläinen hiusguru arvioi Donald Trumpin hiukset, herne oli jo lähellä nenää laatujournalismin puolesta. Mitä ihmeen väliä on tukalla, kun ihminen uhkaa ilmastosopimuksia?

Tarkemmin ajatellen juttu oli nerokas. Relevantti tai ei, näkökulma virkisti aihetta, josta tuore sanottava on kortilla. Toisaalta jutun päähenkilö ei edes ollut Trump vaan paikallinen hiusmuotoilija – maakuntalehden valtit siis kohdallaan, mutta sofistikoituneemmin kuin ottamalla”mies torilta”.

Parasta oli kirjoittajan rohkeus laskea kollektiviinen itseruoskamme jo alas ja lähteä kohti uusia analyyseja. Sekä jättää huomauttamatta, että kyllähän minäkin koko ajan tiesin, että Trump voidaan valita.

Hatunnosto myös oivallukselle, että toisinaan harkittu kepeys tylsyttää pelottavia teriä paremmin kuin paheksuva päivittely ja saarnat.

Nina Erho

 

Lärvit vai ei?

Suomalaisia toimittajia moititaan usein siitä, etteivät nämä haasta poliitikkoja Hard Talkin hengessä. Tiukinkin revolverihaastattelu meillä on sitä, että toimittaja kysyy puolustusministeriltä kansliapäällikön nimityksestä kolme kertaa asiallisesti, minkä jälkeen ministeri uhkaa lähteä pois. Syytä on siis myös haastateltavissa.

Siksi Ilta-Sanomien juttu (19. marraskuuta), jossa toimittaja Tuomas Manninen panee sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (ps.) lujille, ansaitsee vilpittömän papukaijamerkin.

Juttu käsittelee puhemies Maria Lohelan (ps.) päätöstä poistaa juhlaillallisilta kaksi kansanedustajaa, Mattilan ja Katja Hännisen (vas.) siksi, että nämä olivat humalassa.

Haastattelussa Manninen kysyy Mattilalta lukuisilla tavoilla muun muassa sitä, ehtiikö puolessatoista tunnissa vetää lärvit. Juttu huipentuu Mattilan parahdukseen:

”Mutta ei, ei. Ei puolessatoista tunnissa pohjia vedetä!”

Mattilan kunniaksi sanottakoon, että haastateltava ei uhkaillut lähteä litomaan. Me jäämme Takasivulla toivomaan, että Mattilan sitaatti kääntyy punk-kappaleeksi:

”En ole lärvejä vetänyt, en ole tanssinut pöydällä, en ole oksennellut eikä minua ole kannettu mistään.”

Marja Honkonen



2 2020
Arkisto

Lakkoilisitko freelancerin oikeuksien puolesta?

”Jos lakkoon päädyttäisiin, työsuhteiset pyytäisivät freelancereilta solidaarisuutta. Freet eivät hyötyisi lakosta suoraan, mutta auttaisivat työsuhteisia kollegoja. Työsuhteinen – lakkoilisitko sinä freelancereiden oikeuksien puolesta”, kysyy Maria Pettersson pääkirjoituksessaan.

Kotimaisella mediakentällä käy kauppa

Mediayhtiöt ovat käyneet 2010-luvulla ahkerasti kauppaa. Helmikuussa Sanoma ilmoitti ostavansa Alman jäljellä olevat maakunta- ja paikallislehdet.

Olet vähän eettisempi kuin muut keskimäärin, Eero Hyvönen

Julkisen sanan neuvoston uusi puheenjohtaja on kannustava esimies, jolla oli ennen paljon mielipiteitä. Nyt hänellä on vain faktoja.

Markkinatalous tai solidaarisuus eivät ole luonnonlakeja, vaan valintoja

”Kaikkein ideologisin on aina väite, että kyse on faktoista eikä ideologiasta. Ihmisyhteisöjen tavat eivät ole mitään luonnonlakeja”, kirjoittaa Jussi Ahlroth

Finlandssvensk buskvegetation

Mediehusen i Svenskfinland har två alternativ, skiver Dan Lolax – vara relevanta eller tyna bort.

Ennemmin lähden lenkille kuin sahaan omaa jalkaani poikki

Lauri Rotkon saama työtarjous kertoo ajasta, jossa yhä useampi varsinkin lehdistölle työskentelevä free juoksee itseään hengiltä. ”Kurjistuminen on edennyt asteittain viimeiset viisitoista vuotta”, Rotko kirjoittaa kolumnissaan.

Medlemmarnas klara budskap avgörande i förhandlingarna

Finlands Journalistförbund stod på sig i sina krav om att semestrarna ska bibehållas och konkurrenskraftstimmarna (kiky-timmarna) ska slopas.

Toimittaja ei aina ole taivutuksen airut

Suosituksista tulee helposti museotavaraa, jos ne eivät lainkaan mukaudu kielenkäyttäjien todellisuuteen.

Mutta katsopas tuota hauvaa

Ensimmäisenä Pekka Virolaisen mieleen tullut small talk -lause ei välttämättä ollut paras.

Kiitos tuli, rahaa ei – sitten juristi puuttui peliin

”Journalistiliiton freelancereista vastaavan juristin toimenkuvaan kuuluu monenlaisiin kysymyksiin vastaaminen. Suurin osa niistä liittyy kuitenkin rahaan”, kirjoittaa Hannu Hallamaa.

Tv-kerronnan kehittäminen oli uran punainen lanka

Kuolleita: Toimittaja-ohjaaja Riika Nikkarinen 17. 11. 1969 Hyvinkää – 25. 1. 2020 Helsinki

Visade vägen till Pressklubben

Döda: Journalist Sture Magnus Gadd 04. 08. 1945 Helsingfors – 30. 01. 2020 Helsingfors

Yksi jakelukerta päivässä kelpaisi monelle

Mediataloja närästävät Postin jatkuvat hinnankorotukset.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta