Terveisiä perseestä

JOURNALISTI
3.11.2016

Vivi Wihanto, teksti

Kirjoittaja on turkulainen vapaa sisustustoimittaja.

Vielä kymmenen vuotta sitten toimitukseen lähetettiin runsaasti käsin kirjoitettuja mielipidetekstejä. Kerran pinon päällimmäisenä odotti paksumpi kirje. Epäluuloni heräsivät heti, kirjoittaa Vivi Wihanto.

Vuoden 2007 kesä oli ikimuistoinen. Olin saanut ensimmäisen kesätoimittajapestini Turun Sanomista. Ensimmäisen kesän kesurit pistetään lehdessä usein kuukauden ajaksi mielipideosastolle, niin minutkin.

Mielipidesivuja koostaessa pääsi kokemaan kansan koko kirjon. Joskus toimituksen ovikello soi ja kaupunkilaiset kävelivät kadulta toimitukseen avautumaan mieltä painavista asioista. Osalla oli mukanaan kirje, joku halusi sanella asiansa toimittajan toimiessa kirjurina.

Vielä kymmenen vuotta sitten toimitukseen lähetettiin runsaasti käsin kirjoitettuja mielipidetekstejä, jopa kymmeniä päivässä. Osa kauniilla kaunokirjoituksella tekstattuja, osa harakanvarpailla rustattuja. Välillä joutui arpomaan sanojen merkityksiä.

Kerran pinon päällimmäisenä odotti paksumpi kirje. Kuoressa ei ollut lähettäjän nimeä. Epäluuloni heräsivät heti. Pyörittelin kuorta käsissäni, ja kaivoin laatikosta sakset. En uskaltanut turvautua pelkkään kirjeveitseen. Avasin kuoren varoen ja vedin sisällön pois saksia apuna käyttämällä. Tähän postiin en välttämättä haluaisi käsilläni koskea, ajattelin.

Kuoresta löytyi nyrkin kokoinen mytty wc-paperia. Tässä vaiheessa tiesin, mitä sisältä paljastuisi. Palaute oli kuitenkin nähtävä omin silmin. Wc-paperista löytyi sitä itseään. Ulostetta. Kakkaa. Sontaa. Paskaa. Wc-käynnin yhteydessä takapuolesta pyyhittyä.

En lähtenyt analysoimaan paskapostia tarkemmin, mutta mielipide kävi siitä erinomaisesti selväksi. Mutta halusiko lähettäjä kritisoida lehteä vai yhteiskuntaa, jäi ikuiseksi mysteeriksi.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta