Satiiria, kiitos

JOURNALISTI
3.11.2016

Asko Lehtonen

lehtonenasko@gmail.com

Kirjoittaja on Salon Seudun Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimies ja Turun Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja.

Satiiria ei pidä jättää muutamalle valtakunnan politiikkaa käsittelevälle irvileualle, kirjoittaa Asko Lehtonen.

Kirjailija Paavo Haavikko julkaisi 50 vuotta sitten runon, jossa on paljon lainattu tokaisu: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.”

Markus Leikola päivitti ajatusta tänä syksynä Helsingin Sanomien haastattelussa sanomalla, että mikään ei ole nyt yhtä hävettävän helppoa kuin poliittinen satiiri, sillä poliitikot itse antavat kielen irvileukojen armoille.

Noita lausuntoja huumorista ei pidä ottaa liian vakavasti. Satiirin teko ei ole helppoa eikä parodia mahdotonta. Eivätkä ne tee sitä itse, sillä tahaton komiikka on vain… no, tahatonta. Satiiri tai parodia taas on harkittua ja tahallista.

Pilapiirrosten lisäksi muullakin huumorilla on paikkansa tiedotusvälineissä journalistisena sisältönä. Kun toimittajat kanavoivat uutisvirtaa oivaltavaksi satiiriksi tai piruileviksi pakinoiksi, se on viihdyttävää journalismia, ei viihdettä. Huumorin keinoin asioita voi yhdistellä vapaasti ja fabuloimalla voi luoda täyteläisemmän kuvan totuudesta kuin uutisproosalla.

Satiiri voi myös tuottaa uutisia. Kun kokoomus vaihtoi puheenjohtajaa, vasta valitun Petteri Orpon puhe muistutti kovasti edellisen puheenjohtajan Alexander Stubbin linjapuhetta. Uutinen siitä tuli, kun HSTV:n satiirinen Uutisraportti nosti asian esille.

Journalistin ohjeissa satiiria tai pakinaa ei mainita erikseen, mutta niissä todetaan, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Esimerkiksi politiikasta kirjoitettaessa tämä velvoittaa vain toimittajia, ei haastateltavia.

Huumoriakin tehdessä on muistettava ohje jokaisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Jos vaikka presidentistä ei löydy muuta irvailtavaa kuin lonkkavika tai nuori vaimo, kannattaa vaihtaa ainakin aihetta.

Suomessa tehdään television ja radioon poliittista ja muuta uutissatiiria. Verkosta löytyy uutisten kohteita ja uutiskieltä parodioivia julkaisuja. Muutamia valtakunnallisesti tunnettuja pakinoitsijoitakin löytyy, mutta piruilla osataan myös piiritasolla.

Olen haastatellut tänä vuonna varsinaissuomalaisiin lehtiin kirjoittavia pakinoitsijoita ja lehtien päätoimittajia. Otanta on pieni, eikä tutkimus ole tieteellinen, mutta maakunnassa taitaa olla enemmän jälkimmäisiä kuin ensin mainittua.

Satiiriakin löytyy, ja pakinat taitetaan lehteen hyvälle paikalle.

Huomion arvoista on, että päätoimittajat kaipaavat niitä lisää.

Vähäisyys ei johdu siitä, ettei satiiri olisi sallittua tai ettei tutuille päättäjille uskallettaisi nauraa. Syyksi lehtien tekijät sanovat lajin vaikeuden ja sen, että aika menee perustyöhön.

 

Julkisen sanan neuvostolle tehdyt kantelut osoittavat, että paikallislehdissäkin julkaistaan pakinoita tai pakinatyylisiä juttuja, joista niiden kohteet eivät tykkää. Päätökset ovat yleensä olleet vapauttavia, sillä pakinassa saa käyttää reippaampaa kieltä kuin muussa lehtitekstissä ja kun pilkan kohde on vallankäyttäjä, hänen pitää myös sietää piikittelyä.

Satiiria ei pidä jättää muutamalle valtakunnan politiikkaa käsittelevälle irvileualle. Pitäjienkin vallanpitäjät ansaitsevat joutua sen kohteeksi, eivät pelkästään ministerit.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta