Työtilanteita. Lokakuisena torstaina Mediaklubissa katsottiin valokuvia Saad Al-Moslyn (vas.) ja Ahmed Al-Dulemin journalistisesta työstä Irakissa. Työpajan perustajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki (oik.) ovat huomanneet, että ammattiasioista on kätevintä keskustella kuvien avulla.

Ääni tulijoille

Ingrid Svanfeldt

Siuntiolainen freelancetoimittaja. Opettaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut Soc&komista pääaineenaan journalismi ja Helsingin yliopistosta pääaineenaan viestintä.

Työskennellyt Ylessä tv-toimittajana. Freelancerina tehnyt radiodokumentteja ja tv-inserttejä.

 

Minna Rajainmäki

Kirkkonummelainen freelancetoimittaja. Viestintäyritys Mimosmedian ja Palavamaa-blogin perustaja.

Valmistunut Malmön yliopistosta pääaineenaan kehitysviestintä ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta medianomiksi.

Tekee kehitys- ja verkkoviestintää, some-koulutuksia ja asiakaslehtiä. Työskennellyt mm. STT:ssä ja Etelä-Suomen Mediassa.

JOURNALISTI
3.11.2016

Johanna Pohjola, teksti
Aapo Huhta, kuvat

Toimittajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki kouluttavat maahanmuuttajajournalisteja uuden uran alkuun Suomessa. Mediaklubi-työpaja rohkaisee turvapaikanhakijoita ja pakolaisia lähestymään suomalaismediaa.

Fläppitaululle heijastuu Facebook-valokuva, jossa irakilaistoimittaja Saad Al-Mosly poseeraa kollegansa kanssa PohjoisIrakin Mosulissa. Kollega surmattiin kaksi viikkoa tilanteen jälkeen.

Surman takana oli äärijärjestö Isis, joka pitää mediaa vihollisenaan ja uhkailee toimittajia, Al-Mosly kertoo. Hän itse pakeni vuosi sitten syksyllä Suomeen.

Nyt Al-Mosly, 24, istuu Kirkkonummen kirjaston kokoushuoneessa ja esittelee kuvia työstään Irakissa. Käynnissä on työpaja, jota freelancetoimittajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki pitävät journalistitaustaisille maahanmuuttajille viikoittain.

Työpajan nimi on Mediaklubi, ja sen tavoite on rohkaista turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ylläpitämään ammattiaan esimerkiksi blogitekstein ja kuvaamalla.

Elokuussa käynnistyneissä tapaamisissa on valokuvattu itseä ja Suomea, annettu haastatteluja, kirjoitettu Pakolaisavun tulevaan blogiin ja postitettu poliittiset kampanjakirjeet pääministerille. Al-Mosly on etsinyt haastateltavia suomalaisviestimien pakolaisjuttuihin.

”Tulijoilla on ollut selvä tarve päästä tekemään ja sanomaan asioita. Yllätyin, kun ensimmäisellä kerralla antamamme kuvaustehtävät olivat heti valmiita”, Rajainmäki sanoo.

”Tavoite on, että pakolaiset pääsisivät myös itse mediaan. Suomessa käydään pakolaispolitiikasta paljon keskustelua ilman, että heiltä kysytään siitä.”

 

Tällä kertaa paikalla on viisi irakilaismiestä ja kaksi somalialaisnaista. He ovat valmistelleet kuvaesityksiä tulevia Haaga-Helian ammattikorkeakoulun ja Svenska social- och kommunalhögskolanin vierailujaan varten. Svanfeldt opettaa niissä tv- ja radiotyötä.

Kolmen journalistin lisäksi Mediaklubiin kuuluvat kokki, parturi, insinööri ja sairaanhoitajaopiskelija.

Ryhmän ensimmäinen videotuotos ladattiin YouTubeen syyskuussa.

Se on kuvattu parturi Auos Al-Shujerin keittiössä, ja siinä kokki Atheer Al-Zobedi opettaa irakilaisen kana-aterian valmistusta.

Tapaamisissa puhutaan pääosin englantia, mutta myös arabiaa, suomea ja ruotsia. Rajainmäen mukaan valokuvien kieli on osoittautunut niitäkin kätevämmäksi.

”Ammattiasioista tai tunteista pystyy keskustelemaan paremmin kuvien avulla. Ei tarvita monta sanaa, kun katsoja ymmärtää, miten isojen asioiden äärellä ollaan”, hän sanoo.

Niin kuin esimerkiksi irakilaisen tv-kuvaajan Ahmed Al-Dulemin, 36, Facebook-kuvissa. Niissä hän virittelee mikrofoninjohtoa ja kuvaa kansalaisten katutalkoita päällään beige toimittajaliivi.

Eräässä otoksessa vierellä seisoo Al-Baghdadia-kanavan toimittajakollega, jonka miliisi pahoinpiteli myöhemmin. Yksityinen kanava oli arvostellut hallitusta, joka sulki sen maaliskuussa kokonaan.

Yhdysvaltalaisen Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan Irakissa on vuodesta 1992 murhattu 174 toimittajaa. Häirintä on yleistä.

Myös Al-Dulemi pidätettiin kolme vuotta sitten. Häntä kidutettiin, ja kamera tuhottiin. Nenässä näkyy jälki murtuneesta luusta, olkapäässä arpi veitsenjäljestä.

Vielä kesällä 2015 Itä-Irakin Kutista paetessaan Al-Dulemi oli naimisissa. Hänen mukaansa armeija painosti sen jälkeen vaimoa eroamaan, jottei tämä joutuisi hankaluuksiin. Parilla on kolmevuotias lapsi.

Al-Dulemin nimi on vaihdettu hänen pyynnöstään. Vaikka hän on saanut Suomesta turvapaikan, hän pelkää Irakissa asuvien läheistensä puolesta. Myös Al-Mosly käyttää Suomessa sukunimeä, joka tarkoittaa ”kotoisin Mosulista”.

 

Mediaklubin juuret johtavat Pasilan poliisitalolle Helsinkiin. Vuosi sitten elokuussa siuntiolainen Svanfeldt luki uutisista, kuinka poliisitalon pihalla odotti satakunta turvapaikanhakijaa. Uteliaisuus vei toimittajan paikalle. Hän järkyttyi: ensihätään oli tuotu vaatteita ja keksejä, mutta ihmisiä ei ollut auttamassa. Svanfeldt jäi.

”Havahduin, että asiat pitää tehdä itse, jos muut eivät tee. Mietin, mitä voin tehdä toimittajana.”

Radio- ja tv-toimittaja perusti kotiinsa viikoittaisen internetkahvilan, jossa tulijat saattoivat olla yhteydessä maailmalle ja tutustua paikallisiin. Avuksi tuli väkeä siuntiolaisesta Sjundby Traditionsförening -kyläyhdistyksestä.

Paikallinen tietokonepaja lahjoitti kahvilan tietokoneet. Vapaaehtoiset siuntiolaiset kyyditsivät turvapaikanhakijoita Evitskogin vastaanottokeskuksesta Kirkkonummelta.

Sjundby Mediacenter oli avoinna kaikille. Turvapaikanhakijoita tuli usein toistakymmentä, ja kasvot vaihtuivat tiheään. Tulijat piirittivät Svanfeldtin kysymyksillä: Mistä voi hankkia puhelimen ja ompelutarvikkeita? Mistä löytää juristin? Miten saa työpaikan?

Se tuntui raskaalta.

”Yritin vastata kysymyksiin, minkä ehdin. Joimme vähän kahvia, ja se oli siinä. Oli tunne, ettei päästy asioissa eteenpäin”, Svanfeldt kertoo.

”He kertoivat hirveitä asioita, joita en voinut purkaa mihinkään. Moni oli yksin, ilman perhettä ja menettänyt lapsensa. Meillä ei ollut antaa muuta kuin kuuntelua.”

 

Samoihin aikoihin kirkkonummelainen Rajainmäki pestautui vapaaehtoiseksi kunnan toiseen vastaanottokeskukseen Aavarantaan. Maahanmuutosta kiinnostunut toimittaja rekisteröi tulijoita, petasi sänkyjä ja teki toimistohommia.

Hän halusi tietää, keitä tulijat olivat. Mistä he tulivat ja mitä ajattelivat? Rajainmäki kaipasi heistä inhimillisiä henkilö- ja ilmiöjuttuja.

”Odotin jouluun saakka, että turvapaikanhakijoista tulisi muitakin kuin raiskausaiheisia uutisia. Ei tullut. Silloin perustin blogin.”

Blogissa Palavamaa maahantulijat kertovat elämästään suomeksi. Juttuja tekee Rajainmäen lisäksi muutama freelancetoimittaja.

Kun Rajainmäki ja Svanfeldt kuulivat toistensa hankkeista, he tutustuivat ja alkoivat punoa yhteistyötä. Jakaminen helpotti taakkaa. Nettikahvila muuntui journalismivetoiseksi Mediaklubiksi, jonka jäseniltä toivotaan säännöllistä sitoutumista.

Kirkkonummen kunta tukee osallistujien bussikuluja, mutta muuta ulkopuolista rahoitusta työpajalla ei ole. Maine sen sijaan on kiirinyt ulkomaillekin. Vierailulle on tulossa kolme tanskalaistoimittajaa, jotka tutkivat pohjoismaalaisten pakolaisasenteita.

 

Irakilaismiehillä on geelillä muotoillut hiukset ja somalialaisnaisilla hijabit. Hetkittäin kaikki vilkuilevat kännyköitään kuin kantasuomalaiset palaverissa.

Saad Al-Mosly näppäilee arabian aakkosia Google Translator -käännösohjelmaan. Hän ehti työskennellä sosiaalisen median toimittajana tv-kanava Sama Al-Mosulissa vuoden ajan. Sitten journalismi kävi liian vaaralliseksi.

Al-Moslyn mukaan Isisin edustajat ovat käyneet myöhemmin etsimässä häntä. He takavarikoivat hänen tietokoneensa ja kameransa. Ja sieppasivat veljen.

”Veljeni vietiin kotoa kymmeneksi päiväksi. He sanoivat, että hän kuolee, jos Saad ei palaa.”

Turvapaikkapäätöstä odottava Al-Mosly ei ole kuullut veljestään ja vanhemmistaan kuukauteen. Puhelin- ja verkkoyhteydet Mosuliin ontuvat. Viimeksi äiti makasi sairaalassa sydänvaivojen takia.

Al-Mosly haaveilee toimittajan työstä Suomessa. Ala on lapsuuden unelma. Miestä harmittaa, että hänen piti jättää kaksi kameraansa Mosuliin. Pakomatkalle mahtuivat pelkät päällysvaatteet.

Mediaklubin pitäjät toivovat, että Suomessa uutisoitaisiin laajemmin maahantulijoiden maailmasta. Kuten juuri siitä, miten mielellään valtaosa tekisi töitä. Tai siitä, miten mutkikasta työn ja työluvan metsästys on.

Rajainmäestä asiallinen kritiikkikin on tarpeen.

”Nyt keskustelu pyörii siinä, onko turvapaikanhakijoilla oikeutta turvaan. Äänessä ovat ääripäät ja poliitikot. Olisi kiinnostavampaa kuulla, mitä tulijat ja heidän kanssaan työskentelevät ajattelevat asioista”, hän sanoo.

 

Svanfeldt kaipaa juttuja Auos Al-Shujerin kaltaisista tekijöistä. Englannintaitoinen Al-Shujeri, 24, auttaa jatkuvasti muita pakolaisia arkiaskareissa, kuten lääkäriaikojen varaamisessa ja huonekalujen hankinnassa. Päivisin entinen parturiyrittäjä opiskelee suomea.

”Hän tekee todellista ruohonjuuritason sopeuttamistyötä Suomessa”, Svanfeldt sanoo.

Al-Shujerille kanssaihmisten auttaminen on itsestään selvää. Irakissakin hän leikkasi vähävaraisten hiuksia edullisesti.

Kirkkonummen Lidlissä sen sijaan tapahtui jotakin uutta: iäkäs suomalaismies närkästyi avun eleestä. Mies ei saanut laukkuaan auki, mutta kun Al-Shujeri riensi apuun, mies mulkaisi tylysti.

”Yleensä suomalaiset ovat niin kunnioittavia ja ystävällisiä, että he tuntuvat kuin perheeltä. En tunne itseäni muukalaiseksi”, hän sanoo.

 

Iltapäivän päätteeksi mediaklubilaiset siirtyvät läheiseen kahvila Kipinään. Siellä on värikäs sisustus ja myynnissä munkkipalloja sekä saudiarabialaisia taatelikeksejä.

Ahmed Al-Dulemilla on yllään siuntiolaisen Karin Blombergin viimeistelemä neule. Blomberg on eläkkeellä oleva kotitalousopettaja, joka on auttanut Svanfeldtia nettikahvilan alusta asti. Tänään hän kyyditsee Al-Dulemin tämän uuteen kotiin Nummelaan.

Blombergilla ei ole omia lapsenlapsia, mutta nyt moni parikolmekymppinen ulkomaalaismies kutsuu häntä isoäidikseen.

”See you, mama!” kokki Al-Zobedi huikkaa hänelle lähtiessään.

”Monet kutsuvat syömään, kun ovat saaneet oleskeluluvan ja asunnon. Se tuntuu hyvältä”, Blomberg kertoo.

Kahvilassa Al-Shujeri ja Blomberg keskustelevat virkkuupeitteisellä sohvalla kuin vanhat toverukset konsanaan. Al-Shujerin käsivarsi lepää selkänojalla Blombergin takana.

”Nuorilla turvapaikanhakijoilla ei ole ongelmaa jutustella eläkeläisten kanssa. Monien kulttuuriin kuuluu vanhojen ihmisten kunnioittaminen”, Rajainmäki sanoo.

Hänen mukaansa koko toiminta pursuaa sympaattisia kohtaamisia. Toimittajan mieleen on jäänyt esimerkiksi tilanne, kun siuntiolaiset eläkeläiset opettivat irakilaismiehiä hiihtämään nettikahvilan pihalla. Tai kaksi miestä, jotka lurittivat hänelle arabiaksi spontaanin kiitoslaulun.

”Tämä on ihmeellinen yhdistelmä. Tarinat ovat raskaita, mutta kohtaamisissa tulee iloa niin vähästä. Hymyyn riittää yleensä jo se, että on läsnä.”

Ingrid Svanfeldt

Siuntiolainen freelancetoimittaja. Opettaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut Soc&komista pääaineenaan journalismi ja Helsingin yliopistosta pääaineenaan viestintä.

Työskennellyt Ylessä tv-toimittajana. Freelancerina tehnyt radiodokumentteja ja tv-inserttejä.

 

Minna Rajainmäki

Kirkkonummelainen freelancetoimittaja. Viestintäyritys Mimosmedian ja Palavamaa-blogin perustaja.

Valmistunut Malmön yliopistosta pääaineenaan kehitysviestintä ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta medianomiksi.

Tekee kehitys- ja verkkoviestintää, some-koulutuksia ja asiakaslehtiä. Työskennellyt mm. STT:ssä ja Etelä-Suomen Mediassa.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta