Työtilanteita. Lokakuisena torstaina Mediaklubissa katsottiin valokuvia Saad Al-Moslyn (vas.) ja Ahmed Al-Dulemin journalistisesta työstä Irakissa. Työpajan perustajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki (oik.) ovat huomanneet, että ammattiasioista on kätevintä keskustella kuvien avulla.

Ääni tulijoille

Ingrid Svanfeldt

Siuntiolainen freelancetoimittaja. Opettaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut Soc&komista pääaineenaan journalismi ja Helsingin yliopistosta pääaineenaan viestintä.

Työskennellyt Ylessä tv-toimittajana. Freelancerina tehnyt radiodokumentteja ja tv-inserttejä.

 

Minna Rajainmäki

Kirkkonummelainen freelancetoimittaja. Viestintäyritys Mimosmedian ja Palavamaa-blogin perustaja.

Valmistunut Malmön yliopistosta pääaineenaan kehitysviestintä ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta medianomiksi.

Tekee kehitys- ja verkkoviestintää, some-koulutuksia ja asiakaslehtiä. Työskennellyt mm. STT:ssä ja Etelä-Suomen Mediassa.

JOURNALISTI
3.11.2016

Johanna Pohjola, teksti
Aapo Huhta, kuvat

Toimittajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki kouluttavat maahanmuuttajajournalisteja uuden uran alkuun Suomessa. Mediaklubi-työpaja rohkaisee turvapaikanhakijoita ja pakolaisia lähestymään suomalaismediaa.

Fläppitaululle heijastuu Facebook-valokuva, jossa irakilaistoimittaja Saad Al-Mosly poseeraa kollegansa kanssa PohjoisIrakin Mosulissa. Kollega surmattiin kaksi viikkoa tilanteen jälkeen.

Surman takana oli äärijärjestö Isis, joka pitää mediaa vihollisenaan ja uhkailee toimittajia, Al-Mosly kertoo. Hän itse pakeni vuosi sitten syksyllä Suomeen.

Nyt Al-Mosly, 24, istuu Kirkkonummen kirjaston kokoushuoneessa ja esittelee kuvia työstään Irakissa. Käynnissä on työpaja, jota freelancetoimittajat Ingrid Svanfeldt ja Minna Rajainmäki pitävät journalistitaustaisille maahanmuuttajille viikoittain.

Työpajan nimi on Mediaklubi, ja sen tavoite on rohkaista turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ylläpitämään ammattiaan esimerkiksi blogitekstein ja kuvaamalla.

Elokuussa käynnistyneissä tapaamisissa on valokuvattu itseä ja Suomea, annettu haastatteluja, kirjoitettu Pakolaisavun tulevaan blogiin ja postitettu poliittiset kampanjakirjeet pääministerille. Al-Mosly on etsinyt haastateltavia suomalaisviestimien pakolaisjuttuihin.

”Tulijoilla on ollut selvä tarve päästä tekemään ja sanomaan asioita. Yllätyin, kun ensimmäisellä kerralla antamamme kuvaustehtävät olivat heti valmiita”, Rajainmäki sanoo.

”Tavoite on, että pakolaiset pääsisivät myös itse mediaan. Suomessa käydään pakolaispolitiikasta paljon keskustelua ilman, että heiltä kysytään siitä.”

 

Tällä kertaa paikalla on viisi irakilaismiestä ja kaksi somalialaisnaista. He ovat valmistelleet kuvaesityksiä tulevia Haaga-Helian ammattikorkeakoulun ja Svenska social- och kommunalhögskolanin vierailujaan varten. Svanfeldt opettaa niissä tv- ja radiotyötä.

Kolmen journalistin lisäksi Mediaklubiin kuuluvat kokki, parturi, insinööri ja sairaanhoitajaopiskelija.

Ryhmän ensimmäinen videotuotos ladattiin YouTubeen syyskuussa.

Se on kuvattu parturi Auos Al-Shujerin keittiössä, ja siinä kokki Atheer Al-Zobedi opettaa irakilaisen kana-aterian valmistusta.

Tapaamisissa puhutaan pääosin englantia, mutta myös arabiaa, suomea ja ruotsia. Rajainmäen mukaan valokuvien kieli on osoittautunut niitäkin kätevämmäksi.

”Ammattiasioista tai tunteista pystyy keskustelemaan paremmin kuvien avulla. Ei tarvita monta sanaa, kun katsoja ymmärtää, miten isojen asioiden äärellä ollaan”, hän sanoo.

Niin kuin esimerkiksi irakilaisen tv-kuvaajan Ahmed Al-Dulemin, 36, Facebook-kuvissa. Niissä hän virittelee mikrofoninjohtoa ja kuvaa kansalaisten katutalkoita päällään beige toimittajaliivi.

Eräässä otoksessa vierellä seisoo Al-Baghdadia-kanavan toimittajakollega, jonka miliisi pahoinpiteli myöhemmin. Yksityinen kanava oli arvostellut hallitusta, joka sulki sen maaliskuussa kokonaan.

Yhdysvaltalaisen Committee to Protect Journalists -järjestön mukaan Irakissa on vuodesta 1992 murhattu 174 toimittajaa. Häirintä on yleistä.

Myös Al-Dulemi pidätettiin kolme vuotta sitten. Häntä kidutettiin, ja kamera tuhottiin. Nenässä näkyy jälki murtuneesta luusta, olkapäässä arpi veitsenjäljestä.

Vielä kesällä 2015 Itä-Irakin Kutista paetessaan Al-Dulemi oli naimisissa. Hänen mukaansa armeija painosti sen jälkeen vaimoa eroamaan, jottei tämä joutuisi hankaluuksiin. Parilla on kolmevuotias lapsi.

Al-Dulemin nimi on vaihdettu hänen pyynnöstään. Vaikka hän on saanut Suomesta turvapaikan, hän pelkää Irakissa asuvien läheistensä puolesta. Myös Al-Mosly käyttää Suomessa sukunimeä, joka tarkoittaa ”kotoisin Mosulista”.

 

Mediaklubin juuret johtavat Pasilan poliisitalolle Helsinkiin. Vuosi sitten elokuussa siuntiolainen Svanfeldt luki uutisista, kuinka poliisitalon pihalla odotti satakunta turvapaikanhakijaa. Uteliaisuus vei toimittajan paikalle. Hän järkyttyi: ensihätään oli tuotu vaatteita ja keksejä, mutta ihmisiä ei ollut auttamassa. Svanfeldt jäi.

”Havahduin, että asiat pitää tehdä itse, jos muut eivät tee. Mietin, mitä voin tehdä toimittajana.”

Radio- ja tv-toimittaja perusti kotiinsa viikoittaisen internetkahvilan, jossa tulijat saattoivat olla yhteydessä maailmalle ja tutustua paikallisiin. Avuksi tuli väkeä siuntiolaisesta Sjundby Traditionsförening -kyläyhdistyksestä.

Paikallinen tietokonepaja lahjoitti kahvilan tietokoneet. Vapaaehtoiset siuntiolaiset kyyditsivät turvapaikanhakijoita Evitskogin vastaanottokeskuksesta Kirkkonummelta.

Sjundby Mediacenter oli avoinna kaikille. Turvapaikanhakijoita tuli usein toistakymmentä, ja kasvot vaihtuivat tiheään. Tulijat piirittivät Svanfeldtin kysymyksillä: Mistä voi hankkia puhelimen ja ompelutarvikkeita? Mistä löytää juristin? Miten saa työpaikan?

Se tuntui raskaalta.

”Yritin vastata kysymyksiin, minkä ehdin. Joimme vähän kahvia, ja se oli siinä. Oli tunne, ettei päästy asioissa eteenpäin”, Svanfeldt kertoo.

”He kertoivat hirveitä asioita, joita en voinut purkaa mihinkään. Moni oli yksin, ilman perhettä ja menettänyt lapsensa. Meillä ei ollut antaa muuta kuin kuuntelua.”

 

Samoihin aikoihin kirkkonummelainen Rajainmäki pestautui vapaaehtoiseksi kunnan toiseen vastaanottokeskukseen Aavarantaan. Maahanmuutosta kiinnostunut toimittaja rekisteröi tulijoita, petasi sänkyjä ja teki toimistohommia.

Hän halusi tietää, keitä tulijat olivat. Mistä he tulivat ja mitä ajattelivat? Rajainmäki kaipasi heistä inhimillisiä henkilö- ja ilmiöjuttuja.

”Odotin jouluun saakka, että turvapaikanhakijoista tulisi muitakin kuin raiskausaiheisia uutisia. Ei tullut. Silloin perustin blogin.”

Blogissa Palavamaa maahantulijat kertovat elämästään suomeksi. Juttuja tekee Rajainmäen lisäksi muutama freelancetoimittaja.

Kun Rajainmäki ja Svanfeldt kuulivat toistensa hankkeista, he tutustuivat ja alkoivat punoa yhteistyötä. Jakaminen helpotti taakkaa. Nettikahvila muuntui journalismivetoiseksi Mediaklubiksi, jonka jäseniltä toivotaan säännöllistä sitoutumista.

Kirkkonummen kunta tukee osallistujien bussikuluja, mutta muuta ulkopuolista rahoitusta työpajalla ei ole. Maine sen sijaan on kiirinyt ulkomaillekin. Vierailulle on tulossa kolme tanskalaistoimittajaa, jotka tutkivat pohjoismaalaisten pakolaisasenteita.

 

Irakilaismiehillä on geelillä muotoillut hiukset ja somalialaisnaisilla hijabit. Hetkittäin kaikki vilkuilevat kännyköitään kuin kantasuomalaiset palaverissa.

Saad Al-Mosly näppäilee arabian aakkosia Google Translator -käännösohjelmaan. Hän ehti työskennellä sosiaalisen median toimittajana tv-kanava Sama Al-Mosulissa vuoden ajan. Sitten journalismi kävi liian vaaralliseksi.

Al-Moslyn mukaan Isisin edustajat ovat käyneet myöhemmin etsimässä häntä. He takavarikoivat hänen tietokoneensa ja kameransa. Ja sieppasivat veljen.

”Veljeni vietiin kotoa kymmeneksi päiväksi. He sanoivat, että hän kuolee, jos Saad ei palaa.”

Turvapaikkapäätöstä odottava Al-Mosly ei ole kuullut veljestään ja vanhemmistaan kuukauteen. Puhelin- ja verkkoyhteydet Mosuliin ontuvat. Viimeksi äiti makasi sairaalassa sydänvaivojen takia.

Al-Mosly haaveilee toimittajan työstä Suomessa. Ala on lapsuuden unelma. Miestä harmittaa, että hänen piti jättää kaksi kameraansa Mosuliin. Pakomatkalle mahtuivat pelkät päällysvaatteet.

Mediaklubin pitäjät toivovat, että Suomessa uutisoitaisiin laajemmin maahantulijoiden maailmasta. Kuten juuri siitä, miten mielellään valtaosa tekisi töitä. Tai siitä, miten mutkikasta työn ja työluvan metsästys on.

Rajainmäestä asiallinen kritiikkikin on tarpeen.

”Nyt keskustelu pyörii siinä, onko turvapaikanhakijoilla oikeutta turvaan. Äänessä ovat ääripäät ja poliitikot. Olisi kiinnostavampaa kuulla, mitä tulijat ja heidän kanssaan työskentelevät ajattelevat asioista”, hän sanoo.

 

Svanfeldt kaipaa juttuja Auos Al-Shujerin kaltaisista tekijöistä. Englannintaitoinen Al-Shujeri, 24, auttaa jatkuvasti muita pakolaisia arkiaskareissa, kuten lääkäriaikojen varaamisessa ja huonekalujen hankinnassa. Päivisin entinen parturiyrittäjä opiskelee suomea.

”Hän tekee todellista ruohonjuuritason sopeuttamistyötä Suomessa”, Svanfeldt sanoo.

Al-Shujerille kanssaihmisten auttaminen on itsestään selvää. Irakissakin hän leikkasi vähävaraisten hiuksia edullisesti.

Kirkkonummen Lidlissä sen sijaan tapahtui jotakin uutta: iäkäs suomalaismies närkästyi avun eleestä. Mies ei saanut laukkuaan auki, mutta kun Al-Shujeri riensi apuun, mies mulkaisi tylysti.

”Yleensä suomalaiset ovat niin kunnioittavia ja ystävällisiä, että he tuntuvat kuin perheeltä. En tunne itseäni muukalaiseksi”, hän sanoo.

 

Iltapäivän päätteeksi mediaklubilaiset siirtyvät läheiseen kahvila Kipinään. Siellä on värikäs sisustus ja myynnissä munkkipalloja sekä saudiarabialaisia taatelikeksejä.

Ahmed Al-Dulemilla on yllään siuntiolaisen Karin Blombergin viimeistelemä neule. Blomberg on eläkkeellä oleva kotitalousopettaja, joka on auttanut Svanfeldtia nettikahvilan alusta asti. Tänään hän kyyditsee Al-Dulemin tämän uuteen kotiin Nummelaan.

Blombergilla ei ole omia lapsenlapsia, mutta nyt moni parikolmekymppinen ulkomaalaismies kutsuu häntä isoäidikseen.

”See you, mama!” kokki Al-Zobedi huikkaa hänelle lähtiessään.

”Monet kutsuvat syömään, kun ovat saaneet oleskeluluvan ja asunnon. Se tuntuu hyvältä”, Blomberg kertoo.

Kahvilassa Al-Shujeri ja Blomberg keskustelevat virkkuupeitteisellä sohvalla kuin vanhat toverukset konsanaan. Al-Shujerin käsivarsi lepää selkänojalla Blombergin takana.

”Nuorilla turvapaikanhakijoilla ei ole ongelmaa jutustella eläkeläisten kanssa. Monien kulttuuriin kuuluu vanhojen ihmisten kunnioittaminen”, Rajainmäki sanoo.

Hänen mukaansa koko toiminta pursuaa sympaattisia kohtaamisia. Toimittajan mieleen on jäänyt esimerkiksi tilanne, kun siuntiolaiset eläkeläiset opettivat irakilaismiehiä hiihtämään nettikahvilan pihalla. Tai kaksi miestä, jotka lurittivat hänelle arabiaksi spontaanin kiitoslaulun.

”Tämä on ihmeellinen yhdistelmä. Tarinat ovat raskaita, mutta kohtaamisissa tulee iloa niin vähästä. Hymyyn riittää yleensä jo se, että on läsnä.”

Ingrid Svanfeldt

Siuntiolainen freelancetoimittaja. Opettaa Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Valmistunut Soc&komista pääaineenaan journalismi ja Helsingin yliopistosta pääaineenaan viestintä.

Työskennellyt Ylessä tv-toimittajana. Freelancerina tehnyt radiodokumentteja ja tv-inserttejä.

 

Minna Rajainmäki

Kirkkonummelainen freelancetoimittaja. Viestintäyritys Mimosmedian ja Palavamaa-blogin perustaja.

Valmistunut Malmön yliopistosta pääaineenaan kehitysviestintä ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta medianomiksi.

Tekee kehitys- ja verkkoviestintää, some-koulutuksia ja asiakaslehtiä. Työskennellyt mm. STT:ssä ja Etelä-Suomen Mediassa.



9 2019
Arkisto

Kuolema toimituksessa

Kollegan kuolema pysäyttää toimituksen ja tuo työyhteisön hoidettavaksi paljon käytännön asioita. Surun hoitamiseen ei sen sijaan ole valmista reseptiä.

Daniel Nissén, Lukas Kallenberg,  Mathilda Kull och Karolina Åsmus jobbar på Vasabladet. De unga journalisterna upplever att inhoppare och fast anställda behandlas likvärdigt. Alla är inbjudna till samma personalfester och interna fortbildningar och ingår i samma diskussionsforum. ”Man är en i gänget. Det är viktigt att man får vara med i gemenskapen för att trivas på jobbet”, säger Mathilda Kull.

Journalistförbundet ifrågasätter en praxis där många inhoppare jobbar heltid länge

Under vilka villkor jobbar inhopparna och hur mycket av jobbet görs egentligen av dem? Journalisten utredde en brokig praxis.

Naistenlehdet laajentavat naiskuvaa

”Juuri naistenlehdet ovat tehneet naisia näkyviksi ja laajentaneet naiskuvaa sekä lisänneet ylipäänsä suvaitsevaisuutta kertomalla erilaisuudesta”, kirjoittaa Iina Artima-Kyrki.

Työnantaja esittää poikkeuksellisen törkeitä muutoksia työehtosopimuksiin

Mitä tapahtuu, jos työntekijä marssii neuvottelupöytään samanlaisin esityksin kuin työnantaja? kysyy Maria Pettersson.

Politiikkaa on helpompi tehdä, kun toimittajat eivät kyttää, Veli Liikanen

Vihreät päätti lopettaa puoluelehtensä rahoittamisen toimitusta kuulematta. Puoluesihteeri Veli Liikanen ei halua avata aiheesta käymiään keskusteluja.

Moraalittomien väitteiden jyrkkä tuomitseminen ei välttämättä ole tehokasta

Jos jatkuvasti puhumme jostain radikaalina pidetystä ajatuksesta, tuolla ajatuksella on hyvät mahdollisuudet muuttua yhteiskunnan silmissä hiljalleen maltilliseksi ja mahdolliseksi, Janne Zareff pohtii kolumnissaan.

Du skall icke normalisera

Dan Lolax har svårt att acceptera tanken att det finns ämnen som journalister inte ska gå och peta i.

Työehdoista neuvotellaan salassa – miksiköhän?

Neuvottelut työn ehdoista pitävät Journalistiliiton puheenjohtajan kiireisenä. Eräs pimeä perinne mietityttää Hanne Ahoa.

Näin syntyy MTV:n meteorologin sääennuste

Forecan ja MTV:n meteorologi Miina Manninen tietää viikonlopun sään ennen kuin muu Suomi herää.

Olen Retail Manager, sanoi haastateltava

Yhä suurempi osuus yritysväestä tuntuu uskovan, että englanti parantaa menestyksen mahdollisuuksia kotimaassakin, Ville Eloranta kirjoittaa.

”Ilmastonmuutos trendaa nyt kaikkialla, ja ihan syystä. Mutta järjestöt ja brändit käyttävät ilmastoahdistusta keppihevosena omalle asialleen. Joskus on vaikea erottaa, mikä on aiheellista ja mikä ei”, Maria Veitola sanoo.

Maria Veitola kysyy tyhmiä ja se kannattaa

”Se ei aina ole helppoa, mutta usein toimittajan kannattaisi tekeytyä vähän hölmöksi. Katselijat ja kuuntelijat kiittävät, kun tulee parempi ohjelma”, toimittaja Maria Veitola sanoo.

Moni maalittamiseen soveltuva rikosnimike on asianomistajarikos. Yksittäisen virkamiehen kynnys rikosilmoituksen tekemiseen voi olla korkea. Muiden muassa poliisi, syyttäjät, tuomarit ja käräjäoikeuksien laamannit toivovat asiaan pikaista muutosta.

Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti

Päättäjät puhuvat julkisuudessa asian kiireellisyydestä, mutta oikeusministeriössä mitään hanketta ei ole käynnissä.

Tapahtumien ”sivutuotteena” syntyy yhteisöllisyyttä

”Jo Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen ja Aikakauslehdentoimittajien yhdistyksen yhdistymistä suunniteltaessa tavoitteeksi otettiin hyvät jäsentilaisuudet”, kirjoittaa toiminnanjohtaja Kaija Plit.

Tinkimätön toimittaja ja aktiivinen osallistuja

Kuolleita: Toimittaja Tuula Helariutta 24. 4. 1949 Punkalaidun – 10. 9. 2019 Huittinen

”Journalistin tehtävä on kysyä miksi”

Kuolleita: Toimittaja Martti ”Maxi” Kaukonen 15. 9. 1947 Rovaniemi – 12. 10. 2019 Kuopio

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta