Kommentti: Valtio makutuomarina

JOURNALISTI
17.11.2016

Manu Marttinen, teksti
Sakari Piippo, kuvat

Sopii toivoa, että valtioneuvosto ja maan poliittinen johto ottavat oikeusasiamiehen nuhteista ja Sakari Piipon tapauksesta opikseen, kirjoittaa Journalistin toimitussihteeri Manu Marttinen.

Valtio uhkailee entistä työntekijäänsä valokuvaaja Sakari Piippoa rikosprosessilla, kun tämä on ottanut tyyliltään tavanomaisesta poikkeavia valokuvia Suomen ylimmistä vallanpitäjistä avoimessa tiedotustilaisuudessa.

Asia sopimiseksi valtio tarjoutuu poimimaan kuvasarjasta julkaistavaksi sopivat kuvat. Kaikki sellaiset kuvat, jotka valtion virkamies katsoo loukkaaviksi tai hyvän maun vastaisiksi, joutuvat roskakoriin.

Ei kuulosta hyvältä. Varsinkin kun tämä tapahtuu vuonna 2016 Suomessa  – maassa joka on viime vuodet ollut kärjessä sananvapauslistauksissa ja pärjännyt hyvin myös hallinnon laatua koskevissa vertailuissa. Presidentti Kekkosen aikoihin 1960–80-luvuilla tällaista poliitikkojen julkisuuskuvaa pönkittävää sensuuria – ja itsesensuuria – tapahtui enemmänkin.

Valtiovarainministeriö sai lokakuun lopussa eduskunnan oikeusasiamieheltä nuhteet toimittaja Jari Hanskaa koskevassa asiassa, johon liittyi myös valokuvaajien sulkeminen pois tiedotustilaisuudesta.

Oikeusasiamies katsoo, että sananvapauteen ja hyvään hallintoon kuuluvan suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta kuvaamisen ja siteeraamisen rajoitusten pitää olla mahdollisimman suppeita.

Oikeusasiamies katsoo myös, että tiedotustilaisuudessa olevat ihmiset ovat paikalla työtehtävissä, viranhoitajina ja poliitikkoina, joten kuvaaminen ei voi loukata heidän yksityisyyttään.

Lisäksi he ovat paikalle tullessaan varautuneet siihen, että heitä kuvataan avoimesti ja luvan kanssa. Silloin kyse ei ole oikeudettomasta kuvaamisesta, oikeusasiamiehen päätöksessä todetaan.

Sopii toivoa, että valtioneuvosto ja maan poliittinen johto ottavat oikeusasiamiehen nuhteista ja tästäkin tapauksesta opikseen.

Sananvapaus kuuluu kaikille, myös virkamiehelle. Vallanpitäjän vain pitää kestää, vaikka julkisuus ei aina kohtele myötäkarvaan. Piipon kuvissa ei ole edes kysymys kielteisestä julkisuudesta, vaan makuasiasta, ja sillä sektorilla valtion ei pitäisi ryhtyä tuomariksi.

Hyvä työnantaja ei myöskään uhkaile työntekijöitään rikosprosessilla, jos nämä ovat harjoittaneet ilmaisunvapauttaan ja innostuneet tekemään työajallaan muutakin kuin vaaditut työtehtävät.

Vai mitä pahaa näiden kuvien julkaiseminen oikeasti voisi kenellekään aiheuttaa?


Lue lisää aiheesta:

Kielletyt kuvat

Hylätyt ja hyväksytyt kuvat



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta