Kommentti: Valtio makutuomarina

JOURNALISTI
17.11.2016

Manu Marttinen, teksti
Sakari Piippo, kuvat

Sopii toivoa, että valtioneuvosto ja maan poliittinen johto ottavat oikeusasiamiehen nuhteista ja Sakari Piipon tapauksesta opikseen, kirjoittaa Journalistin toimitussihteeri Manu Marttinen.

Valtio uhkailee entistä työntekijäänsä valokuvaaja Sakari Piippoa rikosprosessilla, kun tämä on ottanut tyyliltään tavanomaisesta poikkeavia valokuvia Suomen ylimmistä vallanpitäjistä avoimessa tiedotustilaisuudessa.

Asia sopimiseksi valtio tarjoutuu poimimaan kuvasarjasta julkaistavaksi sopivat kuvat. Kaikki sellaiset kuvat, jotka valtion virkamies katsoo loukkaaviksi tai hyvän maun vastaisiksi, joutuvat roskakoriin.

Ei kuulosta hyvältä. Varsinkin kun tämä tapahtuu vuonna 2016 Suomessa  – maassa joka on viime vuodet ollut kärjessä sananvapauslistauksissa ja pärjännyt hyvin myös hallinnon laatua koskevissa vertailuissa. Presidentti Kekkosen aikoihin 1960–80-luvuilla tällaista poliitikkojen julkisuuskuvaa pönkittävää sensuuria – ja itsesensuuria – tapahtui enemmänkin.

Valtiovarainministeriö sai lokakuun lopussa eduskunnan oikeusasiamieheltä nuhteet toimittaja Jari Hanskaa koskevassa asiassa, johon liittyi myös valokuvaajien sulkeminen pois tiedotustilaisuudesta.

Oikeusasiamies katsoo, että sananvapauteen ja hyvään hallintoon kuuluvan suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta kuvaamisen ja siteeraamisen rajoitusten pitää olla mahdollisimman suppeita.

Oikeusasiamies katsoo myös, että tiedotustilaisuudessa olevat ihmiset ovat paikalla työtehtävissä, viranhoitajina ja poliitikkoina, joten kuvaaminen ei voi loukata heidän yksityisyyttään.

Lisäksi he ovat paikalle tullessaan varautuneet siihen, että heitä kuvataan avoimesti ja luvan kanssa. Silloin kyse ei ole oikeudettomasta kuvaamisesta, oikeusasiamiehen päätöksessä todetaan.

Sopii toivoa, että valtioneuvosto ja maan poliittinen johto ottavat oikeusasiamiehen nuhteista ja tästäkin tapauksesta opikseen.

Sananvapaus kuuluu kaikille, myös virkamiehelle. Vallanpitäjän vain pitää kestää, vaikka julkisuus ei aina kohtele myötäkarvaan. Piipon kuvissa ei ole edes kysymys kielteisestä julkisuudesta, vaan makuasiasta, ja sillä sektorilla valtion ei pitäisi ryhtyä tuomariksi.

Hyvä työnantaja ei myöskään uhkaile työntekijöitään rikosprosessilla, jos nämä ovat harjoittaneet ilmaisunvapauttaan ja innostuneet tekemään työajallaan muutakin kuin vaaditut työtehtävät.

Vai mitä pahaa näiden kuvien julkaiseminen oikeasti voisi kenellekään aiheuttaa?


Lue lisää aiheesta:

Kielletyt kuvat

Hylätyt ja hyväksytyt kuvat



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta