Suunnittelematta paras

Päivi Laitinen

51-vuotias paikallislehti Miilun päätoimittaja.

Työskennellyt aiemmin Pitäjäläisen toimittajana ja päätoimittajana.

Valmistunut Oulun yliopistosta pääaineenaan kulttuurimaantiede.

Julkaissut vaellus- ja pyöräilymatkoistaan viisi kirjaa, joista viimeisin on vuonna 2015 ilmestynyt Pieni pyörä preerialla – Polkupyörällä Amerikan halki.

Vapaa-ajallaan myös hoitaa kissaa, kasvattaa omenapuita, lukee ja nappaa luontokuvia.

JOURNALISTI
13.10.2016

Sari Toikkanen, teksti
Petri Jauhiainen, kuva

Päivi Laitinen on pyöräillyt Suomen ympäri, päästä päähän ja Amerikan laidasta toiseen ilman tarkempia suunnitelmia.

Maailmanvalloittamiseen ei paljoa tarvita.

”Sen kun ottaa pyörän ja lähtee. Siitä se vain on kiinni”, Päivi Laitinen sanoo.

Hän myöntää, että pitkät pyöräreissut vaativat aikaa ja rahaakin, mutta ratkaisevinta on asenne. Jos alkaa liikaa suunnitella, reissu voi jäädä tekemättä. Kannattaa siis vain lähteä. Matka kyllä neuvoo kulkijaa.

Laitisen pyöräilyinnostus alkoi, kun hän polkaisi kolmesataa kilometriä opiskelupaikkakunnaltaan Oulusta kotitanhuvilleen Vesannolle.

”En varustautunut mitenkään. Minä vain lähdin. Matkaan meni melkein vuorokausi. Seuraavana aamuna kädet oli aivan turtana, kun minulla ei ollut pyöräilyhanskoja.”

 

Nyt Laitinen huolehtii, että käsineiden lisäksi mukana on kypärä. Pidemmille matkoille hän ottaa mukaan myös teltan, makuupussin ja -alustan, ruoantekovälineet, evästä ja vaihtovaatteet.

Pyöräiltyään Suomen ympäri ja seuraavana kesänä Hangosta Utsjoelle Laitinen päätti suunnata ulkomaille. Niitäkään matkoja hän ei liiemmälti suunnitellut, tilasi vain edestakaiset lentomatkat. Kaikki muu oli seikkailua. Irlannissa hän polki kevyesti kauniissa maalaismaisemissa. Skotlannissa piti sotkea niska kyyryssä, kun siellä sattui sinä kesänä satamaan eniten seitsemäänkymmeneen vuoteen.

Uuden-Seelannin luonto lumosi puolestaan niin, että Laitinen joutui välillä nipistelemään itseään. Olo oli kuin Avara Luonto -ohjelmassa.

 

Viimeisin ulkomaan pyöräilymatka suuntautui kolme vuotta sitten Yhdysvaltoihin. Laitinen polki maan halki itärannikolta länsirannikolle neljässä kuukaudessa. Matka kulki tunnettua pyöräreittiä pitkin, joten kanssamatkaajia ja elämäntarinoiden kertojia riitti. Eräs vuohensa kanssa jalkaisin liikkeellä ollut mies jäi mieleen. Hän oli tehnyt matkaa jo kaksi vuotta. Kaksi oli vielä jäljellä.

Amerikan-matkallaan Laitinen siirteli kilpikonnia syrjään ajoradalta, potki pois kintuissa räksyttäviä koiria, piilotteli eväitään karhuilta Yellowstonen kansallispuistossa. Kerran vastaan jolkotteli susi – ellei se sitten ollut kojootti. Hän nauraa nukkuneensa teltassa puukko käden ulottuvilla.

”Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut. Vaarallisin tilanne taitaa olla, kun Skotlannissa ajoin melkein kolarin lampaan kanssa.”

 

Ennen Amerikan valloitustaan Laitinen ei ollut ollenkaan varma, että pystyy polkemaan liki seitsemäntuhannen kilometrin matkan. Mutta sitten hän alkoi ajatella vain seuraavaa etappia.

”Aika paljon saa aikaiseksi, kun vaan rupeaa. Ja kun ottaa päivän kerrallaan.”

Päivi Laitinen

51-vuotias paikallislehti Miilun päätoimittaja.

Työskennellyt aiemmin Pitäjäläisen toimittajana ja päätoimittajana.

Valmistunut Oulun yliopistosta pääaineenaan kulttuurimaantiede.

Julkaissut vaellus- ja pyöräilymatkoistaan viisi kirjaa, joista viimeisin on vuonna 2015 ilmestynyt Pieni pyörä preerialla – Polkupyörällä Amerikan halki.

Vapaa-ajallaan myös hoitaa kissaa, kasvattaa omenapuita, lukee ja nappaa luontokuvia.



5 2021
Arkisto

Ensin ne hakivat journalistit. Silloin me sanoimme, että tämä ei käy.

Meidän suomalaisten pitää auttaa kollegoja muissa maissa. Se on oikein, mutta samalla autamme myös itseämme, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Teit paikallisesta varuskunnasta 46-sivuisen erikoisliitteen, koska fanitat armeijaa, Pasi Koivumaa

Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin.

Näin saat kesätyöstäsi kaiken irti

Kokeneet toimittajat jakavat vinkit kesätyöntekijöille. Näillä pääset paremmin alkuun kesätöissä ja kenties koko urallasi.

Mitä journalistin pitää ymmärtää työnantajansa taloudesta?

Iso osinko voi olla hälytysmerkki – tai törkeilyä, jos yrityksessä on samaan aikaan menossa rankka säästöohjelma, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Journalisternas och hjälporganisationernas relation är problematisk

För några år sedan jobbade jag som frivillig informatör för en finsk organisation i Uganda. Det var en upplevelse jag aldrig skulle vilja ha ogjord – men inte heller göra om, skriver Liselott Lindström.

En onnistunut pilaamaan suomen kielen sääntöjä

Kun minut pyydettiin median edustajaksi suomen kielen lautakuntaan, eräs Helsingin Sanomien lukija ei vaikuttanut vilpittömän ilahtuneelta, kirjoittaa Ville Eloranta.

Kyselytunnilla valtuutetut kysyivät hallitukselta ja toimistolta liiton toimintaan ja linjauksiin liittyviä kysymyksiä. Puheenjohtaja Hanne Aho vastaa etäyhteyksin osallistuneille valtuutetuille.

Journalistiliiton kevätvaltuusto toivoi joustoa työhön

Valtuutetut toivoivat liiton edistävän etätyömahdollisuuksia myös korona-ajan jälkeen.

Media keskittyi – pitäisikö myös Journalistiliiton jäsenyhdistysten yhdistää voimansa?

Median ja työn muutokset vähentävät sijainnin merkitystä toiminnan järjestämisessä, kirjoittaa Tapio Räihä.

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Luja ja luotettava pohjalainen

Toimittaja Päivi Leppilahti 23. 6. 1960 Teuva – 21. 3. 2021 Kankaanpää

Lehtikuvauksen uranuurtaja

Kuolleita: Kuvapäällikkö Antti Suominen 16. 9. 1938 Pori – 9. 4. 2021 Ulvila

Laajasti urheilusta ja liikunnasta

Kuolleita: Urheilutoimittaja Erkki Poutanen 19. 11. 1950 Jyväskylä – 4. 4. 2021 Tuusula

Monen lajin mestari

Kuolleita: Toimittaja Matti Korhonen 28. 11. 1928 Liminka – 1. 3. 2021 Oulu

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta