Juorujen lähteellä

JOURNALISTI
13.10.2016

Elina Grundström, teksti
elina.grundstrom@jsn.fi
Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Jos toimittajat käyttävät anonyymejä lähteitä keksityiltä haiskahtaviin juttuihin, silloin lähdesuojan suurin uhka ovat toimittajat itse, kirjoittaa Elina Grundström.

Lähdesuoja on journalisteille pyhä asia. Kutsumustoimittaja menee ennemmin vaikka vankilaan kuin paljastaa nimettömän lähteensä henkilöllisyyden.

Toimittajan lähdesuojaa on vähän väliä puolustettava, jaksoi tai ei. Tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttaa vireillä oleva tiedustelulakien uudistus. Jos se toteutetaan huonosti, se estää journalisteja toimimasta vallan vahtikoirina ja korruption kitkijöinä. Eli juuri niissä tehtävissä, joihin lähdesuoja on tarkoitettu.

Tähän nähden on masentavaa katsoa, mihin kaikkeen pyhää lähdesuojaa nykyään käytetään. Sen turvin julkaistaan joutavaa juoruilua ja epäuskottavaa ihmissuhdehuttua.

Lähdesuojaa ei ole tarkoitettu esimerkiksi siihen, että sen varjolla esitetään niin rasistisia näkemyksiä, ettei niitä kehtaisi sanoa omalla nimellään ja naamallaan.

Julkisen sanan neuvosto on antanut langettavia päätöksiä nimettömän lähteen käytöstä harvoin, ja silloinkin tapauksissa on ollut myös jotain muuta ongelmallista. On kuitenkin syytä tiedostaa, että jos lukijat alkavat epäillä juttulähteiden olemassaoloa, se heikentää oman median ja koko journalismin uskottavuutta.

 

Näin kävi The New York Timesille. Lehti havahtui maaliskuussa siihen, että se oli julkaissut lyhyen ajan sisällä kaksi nimettömiin lähteisiin perustuvaa uutista, jotka osoittautuivat perättömiksi. Lukijatkin olivat alkaneet valittaa, että anonyymejä lähteitä oli liikaa.

Lehti tiukensi sisäisiä ohjeitaan. Heinäkuussa, vain neljä kuukautta myöhemmin, se ilmoitti onnistuneensa vähentämään nimettömien lähteiden määrää noin 30 prosenttia.

Enimmäkseen New York Timesin uudet ohjeet vain tarkensivat toimituksen marssijärjestystä siitä, kenen kanssa nimettömän lähteen käyttämisestä sovitaan. Yksi ohjeiden kohta hätkähdyttää suomalaista toimittajaa: lehti kielsi anonyymeiltä lähteiltä saatujen suorien sitaattien käyttämisen kokonaan, paitsi harvinaisissa erikoistapauksissa.

”Jos lähde ei halua esiintyä nimellään, hän menettää mahdollisuutensa tulkita ja arvioida asioita jutuissamme”, ohjeessa todetaan.

Suomessa nimettömiä sitaatteja, arvioita ja spekulaatioita julkaistaan jatkuvasti. Puolueen kenttäväki laukoo nimettömänä totuuksia puheenjohtajasta, alaiset pomostaan ja naapuritalojen asukkaat turvapaikanhakijoista. Kolumneissa painavimmat mielipiteet esittää ”eräs tuttavani”.

 

Tiukka lähdesuoja palvelee koko yhteiskunnan etua. Jos pillinpuhaltajat voivat luottaa lähdesuojan pitävyyteen, sellaiset tärkeät asiat kuin korruptio, talousrikollisuus ja jopa terrorismiuhat tulevat julkisuuteen.

Lähdesuoja on tarpeen myös siksi, että journalistit voivat käsitellä arkaluontoisia mutta inhimillisesti tärkeitä kokemuksia. Lähdesuoja antaa äänen turvapaikanhakijoille ja mielenterveyspotilaille – juuri heidän tapauksissaan New York Timesin ohjeetkin antavat luvan siteerata anonyymiä lähdettä.

Jos toimittajat kuitenkin käyttävät anonyymejä lähteitä keksityiltä haiskahtaviin juttuihin, silloin lähdesuojan suurin uhka ovat toimittajat itse.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta