Odotusaika. Suomalainen ystävä majoitti Waleed Al-Gburin kotiinsa, kun Vihdin Hopeaniemen vastaanottokeskus lakkautettiin. ”Rakastan suomalaisia, he ovat ihmisläheisiä”, hän sanoo.

Työ vei vaaraan

JOURNALISTI
22.9.2016

Johanna Pohjola, teksti
Liisa Huima, kuva

Irakilainen tv-kuvaaja ja fikseri Waleed Al-Gburi pakeni vainoa Suomeen.

Sotakuvaajan tärkeimpiä työvälineitä on tyhjä muistikortti, Waleed Al-Gburi, 47, sanoo.

Sellaisen hän tottui vaihtamaan kuvatun materiaalin tilalle, kun työskenteli tv-kuvaajana ulkomaalaisille viestimille Irakissa. Alkuperäinen kortti sujahti yllättävien tarkastusten varalta esimerkiksi kenkään, kiven alle tai auton salapiiloon.

Fikserinä eli paikallisena avustajana Al-Gburi puolestaan naamioi ulkomaalaisia journalisteja mahdollisimman irakilaisiksi hunnuin ja aurinkolasein. Hänen pääasiakkaitaan olivat japanilaiset tv-kanava Nippon TV sekä uutistoimistot The Japan Press ja Asia Press.

Irakilaiskuvaaja kokee, että joutui ulkomaalaisyhteyksiensä vuoksi shiia-miliisin silmätikuksi. Yhdeksän vuoden aikana häntä syytettiin vakoojaksi, uhattiin, kidnapattiin, kidutettiin ja vangittiin.

Vielä runsas vuosi sitten elämä Irakin maaseudulla oli mahdollisimman vähien jälkien jättämistä. Al-Gburi vaihtoi autoa tiheään, piiloutui ratsioita olkipaalien taa ja nukkui välillä maissipellolla.

Kunnes ostosreissulla tuntematon auto ajoi vierelle, ikkuna avautui ja ase osoitti häntä.

Al-Gburin auto vaurioitui tulituksessa, mutta hän ja hänen poikansa selvisivät. Al-Gburi soitti heti vaimolleen: elämä Irakissa on ohi, hän ei voisi enää jäädä.

 

Nyt Waleed Al-Gburi juo vihtiläisen omakotitalon pihalla mustaa teetä ja polttaa tupakkaa. Ympärillä humisee koivuja. Poika Aws Al-Gburi, 18, keittää sisällä riisiä.

Kun Al-Gburi pakeni esikoisensa kanssa viime syksynä Suomeen, hänellä oli vain yksi tavoite: saada myös vaimo ja loput kuusi lasta turvaan. Suomi tuntui kaukaiselta mutta lupaavalta kohteelta.

Unelma järkkyi heinäkuussa, kun Al-Gburi sai maahanmuuttovirastolta kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sen mukaan hän olisi Irakissa turvassa, jos jättäisi työnsä ja muuttaisi pääkaupunki Bagdadiin. Juuri Bagdadista mies alkujaan pakeni maaseudulle.

Al-Gburi on valittanut päätöksestä, joka tuntui hänestä lottoarvonnalta. Myös Journalistiliitto on vaatinut, että hakemus käsitellään uudelleen.

Joka aamu Al-Gburi soittaa Irakiin. Helpotus valtaa hänet, kun vaimo vastaa, ja perhe on elossa. Epävarmuus muistuttaa etäisesti journalismia sota-alueilla, joissa suunniteltiin korkeintaan huomista.

”Vain vapaa ihminen voi suunnitella tulevaisuutta. Turvapaikanhakijana minulla on oikeus lähinnä syödä ja nukkua”, Al-Gburi sanoo.

Waleed Al-Gburi esiintyy Journalismin päivässä 14. lokakuuta



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta