Älä kerro minulle tarinoita

JOURNALISTI
22.9.2016

Janne Saarikivi, teksti

janne.saarikivi@helsinki.fi

Kirjoittaja on kielitieteen tutkija, joka on toiminut professorina Helsingin yliopistossa sekä Parnasson ja Helsingin Sanomien kolumnistina.

Onko jossain tilaa ymmärrykselle maailmasta tarinoiden takana, kysyy Janne Saarikivi.

Kaupassa myydään kahta kolajuomaa. Toisen hinta on kaksinkertainen, koska siihen liittyy tarina. Brändin mainoksissa esiintyvät tunnetut muusikot ja urheilijat tekevät voltteja. Mutta juoma on silti käytännössä samaa kuin puolet halvempi, jolla ei ole tarinaa.

Elämme tarinoiden aikaa. Tuotteella pitää olla tarina. Yrityksellä pitää olla tarina. Tieteestä pitää kertoa tarinoita, että ihmiset kiinnostuisivat.

Journalistit, erityisesti parhaat heistä, korostavat usein tarinaa. Hyvä tarina kertoo ilmastonmuutoksesta, pakolaisuudesta tai työttömyydestä numeroiden takana, valottaa kokemuksen kautta monimutkaisia asioita, näin sanotaan.

Muistetaan silti, että todellisuus ei ole tarina. Tarina on muoto, johon mieli pakottaa todellisuuden. Samasta todellisuudesta voi kertoa lukemattomia tositarinoita, joista yksikään ei ole sama asia kuin todellisuus.

Elämässämme voi olla esimerkiksi avioeroja, syöpää ja irtisanomisia, lasten syntymää, menestystä työelämässä ja rakastumisia. Tuli mitä tuli, mielemme muokkaa elämästä tarinan. Satunnaiset tapahtumat näyttävät johdonmukaisesti kuljettavan meitä sinne, minne meidän pitikin mennä, nykyiseen todellisuuteemme.

Taipumustamme nähdä kaikessa tarinoita vahvistaa kulttuurimme, joka on paljolti tarinankerrontaa. Se on romaaneja, elokuvia tai pop-musiikkia, tarinaa karheasta kaipuusta, kuumasta rakastumisesta ja pettymyksestä. Siinä on sankareita ja jännittäviä juonenkäänteitä.

Mutta todellisuus on monimutkaisempi, ristiriitaisempi ja tylsempi kuin tarina. Se on metsän loputon humina, tyhjä veden pinta, sydämen lyönnit, joissa on tauko, etkä edes tiedä miksi, Loimaan tai Kouvolan keskusta iltapäivällä. Kuutiomaisten talojen välissä kävelevät kansitakeissaan mietteliäät tuntemattomat, joiden elämä on tylsää ja päättyy sisäelimen pettämiseen. Tuuli kuljettaa muovipussia torin kulmalta toiselle sattumanvaraista reittiä pitkin.

 

Onko jossain tilaa ymmärrykselle maailmasta tarinoiden takana?

Työpaikkani Helsingin yliopisto järjesti viime vuonna Helsinki Challenge -kilpailun. Siinä tutkijoiden piti kertoa tutkimuksestaan tarinoita, joita kuvitteelliset rahoittajat arvioivat. Tarinan pituus oli kaksi minuuttia. Minulle tämä oli suurin pyhäinhäväistys yliopiston historiassa.

Tieteen koko merkitys on nimittäin siinä, että ymmärrämme, vaikkakin hyvin hitaasti ja vaivalloisesti, miten maailmassa ei ole tarinaa tai suunnitelmaa. Että todellisuutta ei voi pakottaa haluamaamme muotoon, liikuttavaksi yksinkertaiseksi tarinaksi, teoriaksi, malliksi, joka selittää kaiken. Tämä on vaikea ja vapauttava totuuden työteliäs evankeliumi.

Entä mikä on journalismin merkitys? Tarina, vai maailma tarinoiden takana?

Kun näen mainoksia, journalismia, politiikkaa tai tiedettä, jolla on liian hyvä tarina, muistutan itseäni, että tämä ei ole totta vaan ainoastaan näyttää totuudelta. Ja journalisteille, erityisesti kaikkein kunnianhimoisimmille, haluaisin sanoa: jos haluatte palvella lukijaa hyvin, näyttäkää hänelle totuus koko pateettisessa mitättömyydessään ja tylsyydessään.



1 2021
Arkisto

Journalismin seuraavat sata vuotta

Journalistiliitto täyttää maaliskuussa 100 vuotta. Vuosisadan aikana on tapahtunut paljon: olemme saaneet esimerkiksi radion, television, internetin ja sosiaalisen median, mutta myös journalismin ansaintamallien kriisin. On aika kuvitella, miltä tulevat vuosikymmenet voisivat näyttää. Journalisti pyysi ennusteita kymmeneltä ajattelijalta.

Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin?

Journalisti analysoi kuuden tunnetun politiikan toimittajan kolumnit, näkökulma-artikkelit ja muut mielipiteelliset tekstit.

Tähtäät isona kansanedustajaksi, Hanne Aho

Sata vuotta täyttävän Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaa tulla tasapainoiseksi ihmiseksi ja haaveilee tes-neuvotteluiden aikana paluusta Suomen Kuvalehden graafikoksi.

Toimittajat, persuuntuneita vai vihervasemmistoa?

”Suomessa perussuomalaisten pelikirjasta tuttu ikävän journalismin esittäminen puoluepolitiikkana vaikuttaa hiljalleen saavan suosiota useamman poliittisen liikkeen piirissä”, kirjoittaa Janne Zareff.

Toimittajan tasapuolisuus ei auta, jos luottamus on menetetty

Yksikään ihminen ei tee työtään arvotyhjiössä. Onneksi juuri kukaan journalisti ei kuvittele olevansa täydellisen objektiivinen yli-ihminen, johon arvot tai elämäntilanne eivät vaikuta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Lisää aikaa eropakettia harkitsevalle

”Ensimmäiset päivät irtisanomisen jälkeen voivat mennä täysin sumussa. Pitäisi pystyä soittamaan monta puhelua, kysyä oikeita kysymyksiä, omaksua vastauksia ja tehdä niiden perusteella päätös, jonka vaikutukset tulevaisuuteen ovat joka tapauksessa epävarmoja”, kirjoittaa Journalistiliiton juristi Sanna Nikula.

Korona sävytti median vuotta 2020

Korona muutti työtavat ja kiihdytti media-alan murrosta ja Yhdysvalloissa käytiin vaalit. Tapahtuiko media-alalla muutakin? Kokosimme yhteen vuoden 2020 keskeiset journalismiuutiset.

Päivi Lehtomurto vaihtoi nuorten median työterveysaiheisiin

Päivi Lehtomurto aloitti joulukuussa Työterveyslaitoksella mediaviestinnän erityisasiantuntijana. Sitä ennen hän työskenteli kymmenen vuotta Demissä.

Etusivu uusiksi

Kun Susanna Luikku sai Suomen olympiajoukkueen tiedottajalta viestin, ja sitten tuli kiire.

Journalistiliiton uuden ilmeen suunnitteli Tuija Tarkiainen ja uuden logon piirsi Camilla Pentti. ”Perinteinen leijona haluttiin säilyttää, mutta uusi leijona on modernimpi ja vähemmän kulmikas”, Tarkiainen kertoo.

Journalistiliitto saa uuden ilmeen

Tunnusvärit ja -fontit vaihtuvat, viestintämateriaalit muuttuvat ja logo päivitetään.

Ole korrekti, älä hyperkorrekti

”Tietoisuus siitä, että puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan, voi johtaa ylenpalttiseen virallisuuden tai esimerkiksi kansainvälisyyden tavoitteluun”, kirjoittaa Ville Eloranta.

De nya journalisterna är influencers

Högermedierna satsar mindre på att producera den bästa journalistiken och mer på att främst bekräfta det tittarna redan tror, skriver Jeanette Öhman.

Sanomalehtimiehen näytenumero huhtikuussa 1924.

Lehti harrastuksen avuksi

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto tarvitsi oman lehden, koska sisäinen tiedotus hoitui ”helpoimmin painokoneen kautta”.

Avarakatseinen humanisti

Toimittaja Jussi Kentala 24. 7. 1946 Veteli – 23. 11. 2020 Kauhava

Taitava taittaja - käytännössä ja teoriassa

Ulkoasupäällikkö Hannu Pulkkinen 8.11.1951 Pyhäjärvi – 6.12.2020 Helsinki 

Henkilökuvauksen lordi ja velho 

Valokuvaaja Kari Kaipainen 28. 9. 1952 Mikkeli – 2. 11. 2020 Espoo

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta