Takasivu

Provokatiivisia huomioita.
JOURNALISTI
22.9.2016


Uusi levy on löytynyt

Sain käsiini Mediapäivä-lehden, joka esittelee 16. marraskuuta järjestettävän samannimisen seminaarin sisältöä. Mediapäivä on työnantaja- ja kustantajärjestöjen tuottama ”vuoden kärkitapahtuma”, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2013.

Mediapäivä-lehti on kaikin puolin laadukas ja kiinnostava julkaisu. Kansijutussa etsitään keinoja Googlen ja Facebookin haastamiseen. Muita otsikkoaiheita ovat kyberuhka, digikasvun hakeminen, verkkomainonnan estoon liittyvät ongelmat ja mobiilijulkaisemisen tärkeys.

Yksi outo piirre lehdestä kuitenkin löytyy: mihin unohtui Yleisradio? Kysehän on kaupallisen julkaisuyhteisön julkaisemasta 28-sivuisesta lehdestä, mutta vain yhdellä sivulla käsitellään Ylen rahoitusta.

Ja millä tavalla: takuuärhäkkä Yle-rahoituskriitikko Vesa-Pekka Kangaskorpi toteaa pääkirjoituksessaan lähes rakentavaan sävyyn, että ”on hyvä, että Ylen toimintaedellytykset on turvattu”.

Nyt ollaan mediamurroksen ytimessä – mannerlaattojen liitoskohdassa.

Manu Marttinen

 

Hölmöilyä raskaassa sarjassa

Keskusteluohjelma Obs Debatt käsitteli torstaina 8. syyskuuta suomenruotsalaisen lehdistön tilaa. Ohjelmassa haastateltu toimittaja Annica Lindström kertoi, etteivät ankkalammikon vallanpitäjät ole kovin tottuneita kriittiseen tarkasteluun.

Eivät todella.

Yle Vegan Eftersnack paljasti myöhemmin, että samaan ohjelmaan debatoimaan tuotu Konstsamfundetin toimitusjohtaja Kaj-Gustaf Bergh, Svenskfinlandin satraappi, oli uhannut lähteä pois vähän ennen suoran lähetyksen alkua. Bergh kun ei halunnut vastata kysymyksiin lausunnoista, jotka hän oli antanut Amos arv -lehdelle. Ei, vaikka vierailusta sovittaessa Berghille oli kerrottu sen liittyvän muun muassa juuri näihin samoihin kommentteihin.

”Itkupotkuraivarin” seurauksena Obs Debatt jätti hankalimmat kysymykset kysymättä – omaksikin harmikseen. Tuottaja Bettina Sågbom myönsi ohjelman omassa verkkojutussa, että Bergh olisi pitänyt rohkeasti haastaa.

Onneksi Berghin keskustelukumppanina oli kuitenkin Jörn Donner. Hän ei pelännyt käyttää lehtikentällä tehdyistä päätöksistä termiä ”kapitala dumheten”.

Marja Honkonen

 

(Itse)kritiikki kunniaan

Viikot Tuukka Temosen ohjaaman Teit meistä kauniin -elokuvan ensi-illan ympärillä ovat olleet kriittisen journalismin kulta-aikaa läpi mediakentän.

Kun elokuva oli haukuttu (Image) ja ohjaaja pahoittanut mielensä, päästiin tiedustelemaan, onko tämä ottanut kritiikin hieman henkilökohtaisesti (Aamulehti). Sitten kyseenalaistettiin hampurilainen punkbändi-elokuvan oheistuotteena (Yle) ja lopuksi se, että kasvissyöjiin liittyvän elokuvan nimikkohampurilainen sisältää lihaa (Iltamakasiini).

Eräs toinen kritiikin laji taisi työn tuoksinassa kuitenkin unohtua. Jos elokuva on huono, toki kriitikon pitää se häneen luottavalle yleisölle ponnekkaasti kertoa. Mutta ketä tai mitä palvelee se, että koko kenttä tekee päiväkausia Facebook- ja tiedotuspohjaisia juttuja ohjaajan joka inahduksesta?

Todennäköisesti eniten Temosta, joka on julkisuuspelissä todella taitava.

Nina Erho



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta