Konflikti hetkautti. Neuvostoaikainen pronssipatsas siirrettiin 2007 mellakoiden saattelemana kirjaston edestä hautausmaalle. Mellakat horjuttivat Kunnaksen turvallisuudentunnetta.

Viron ääni Suomessa

Kaja Kunnas, 48

Työskentelee Tallinnassa Helsingin Sanomien avustajana ja kirjoittaa silloin tällöin myös muihin lehtiin Suomessa.

Asunut Tallinnassa vuodesta 2002. Naimisissa virolaisen miehen kanssa, ja heillä on kolme lasta.

Asui lapsuutensa Hyvinkäällä, opiskeli sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja työskenteli muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja ulkomaantoimituksessa ennen muuttoaan Tallinnaan.

Kesäkuussa ilmestyi Kunnaksen ja Ylen Baltian kirjeenvaihtajan Marjo Näkin kirja Suomenlahden suhdekirja – Uudet vaaran vuodet.

JOURNALISTI
1.9.2016

Anna-Sofia Nieminen, Tallinna, teksti
Birgit Püve, kuvat

Toimittaja Kaja Kunnas on avustanut Helsingin Sanomia Tallinnassa vuodesta 2002. Vuosiin mahtuu väkivaltaisuuksiin johtanut patsaskiista ja Kalamajan muutos katulasten kodista hipsterialueeksi.

Helsingin Sanomien Tallinnan avustajan Kaja Kunnaksen työaamut alkavat usein samalla tavalla: Hän kävelee Express Gruppin lehtien toimitukseen, josta vuokraa työpöytää. Ensimmäinen pysähdyspaikka on kahvihuoneessa päivän lehtien ja kollegoiden parissa. Siellä saattaa vierähtää helposti tuntikin.

Useimmiten keskustelukumppanina on Eesti Päevalehden toimittaja Kadri Ibrus. Kunnaksen mukaan Ibrus on harvinaisuus virolaisessa lehdistössä, koska hän kirjoittaa paljon sosiaalisista aiheista, kuten ihmiskaupasta ja köyhistä perheistä – ja vieläpä ihmisläheisellä tavalla, eikä pelkästään viranomaisia ja poliitikkoja haastatellen.

”Kajan kanssa on hyvä puhua asioista. Hän puhuu minulle, miten asiat Suomessa ovat. Se antaa hyvää perspektiiviä”, Ibrus kertoo.

Aiemmin Kunnas kirjoitti itsekin paljon sosiaalisista aiheista. Se ei miellyttänyt kaikkia. Kerran eräs kaveri soitti Kunnakselle ja kysyi, oliko tämä kuunnellut radiota. Ministeri oli sanonut radiossa, että Helsingin Sanomat on vihamielinen ja että syynä on heidän avustajansa, siis Kunnas.

Tällaisen epäsuoran painostuksen alla hänestä tuntuu erityisen tärkeältä, että työpöytä on virolaisten kollegoiden keskellä, lähellä tukea.

”Kaikki vaan sanoivat, että tervetuloa joukkoon. Toiset toimittajat ovat kokeneet samanlaista, kun heidän jutuistaan välittyvä Viro-kuva ei ole miellyttänyt tiettyjä viranomaisia tai poliitikkoja.”

Kunnaksen mielestä virolainen lehdistö ei ole yhtä poliittisesti korrekti kuin suomalainen. Lehdissä ruoditaan paljon kotimaan politiikkaa, ja toimittajien oma maailmankuva näkyy vahvasti: on maahanmuuttovastaisia toimittajia ja sitten on suvaitsevampia toimittajia, myös yhden lehden sisällä.

Virolaisista kollegoista on tullut Kunnakselle entistäkin tärkeämpiä, kun Tallinnan suomalaisten toimittajien verkosto on vuosien saatossa harventunut. Esimerkiksi STT ja MTV ovat lopettaneet Tallinnan kirjeenvaihtajien pestit.

 

Kansalliskirjaston viereisellä aukiolla on arkiaamuna rauhallista. Siistit kukkaistutukset reunustavat kävelytietä, jossa ei näy yhtään ihmistä.

Toista oli huhtikuussa 2007. Silloin kukkien tilalla oli neuvostoaikainen Pronssisoturi-patsas, ja sen siirtoaikeet aiheuttivat mellakan.

Patsaaseen oli alkanut ilmestyä töhryjä, ja valtaan noussut reformipuolue valmisteli sen siirtämistä turvaan. Virossa asuu kuitenkin noin 300 000 venäjänkielistä, ja monelle heistä oli tärkeää, että neuvostosotilaiden muistomerkki pysyisi keskeisellä paikalla. Venäjäkin ilmoitti, ettei halua patsasta siirrettävän. Jännitteet purkautuivat lopulta levottomuuksina.

”Se oli selvä etninen konflikti ja ainakin minulle yllätys, koska jännitteet eivät näkyneet missään arjessa. Konflikti jakoi yhteiskuntaa”, Kunnas sanoo.

Hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että tapahtumat kasvaisivat mellakaksi. Vielä alkuillasta patsaan luota raportoidessaan hän ilmoitti Helsingin Sanomiin, että vaikuttaa suhteellisen rauhalliselta. Toimituksesta vastattiin, että uutistoimisto AP:n mukaan siellä on ammuttu kumiluoteja.

”Totesin, että okei, minun täytyy vaihtaa paikkaa.”

Hän soitti virolaisille kollegoilleen, että missä nämä ovat. Poliisi oli alkanut hajottaa väkijoukkoa, joka heitteli kiviä ja yritti päästä poliisin ohi patsaan luo. Kunnas ei päässyt väkijoukon läpi tapahtumien keskipisteeseen.

Sen sijaan hän kulkeutui väkijoukon mukana kaupungin keskustaan päin. Ihmiset ympärillä hajottivat ikkunoita ja ryöstivät liikkeitä. Seuraavana yönä sama jatkui.

Pronssisotilas siirrettiin heti mellakoiden ensimmäisenä yönä turvaan. Nyt se seisoo Tallinnan sotilashautausmaalla kaikessa rauhassa. Jokunen turisti käy ihmettelemässä sitä.

Kaksi yötä kestänyt mellakka kuitenkin horjutti monen turvallisuudentunnetta, myös Kunnaksen.

”Tuli ensimmäistä kertaa olo, että Viron turvallisuus ei ole taattu. Konfliktit voivat syntyä niin pienestä.”

Kunnas lähetti lapset joksikin aikaa Suomeen mummolaan. Itsestään hän oppi sen, ettei nauti ikävistä uutistilanteista – ja toisaalta sen, että pärjää kyllä sellaisissa.

Toistaiseksi vastaavia tilanteita ei ole tullut lisää, mutta juttujen aiheet ovat kyllä muuttuneet vuosien saatossa. Esimerkiksi Krimin kriisin jälkeen hän on kirjoittanut paljon turvallisuuspolitiikasta.

Kunnas muutti Suomesta Tallinnaan 2002, eikä hänen ollut tarkoitus jäädä. Päinvastoin, hän ajatteli etukäteen, että hyvä jos vuoden selviää. Tausta kyllä oli työhön varsin sopiva. Kunnaksen isoisä oli virolainen kielitieteilijä, ja isä puhui kotona viroa. Kunnaksesta tuli kaksikielinen. Jo lapsena hän vieraili usein Virossa.

Mielessä kummitteli kuitenkin vuosi 1990, jolloin Kunnas oli vaihto-opiskelijana Tartossa. Se oli helsinkiläiselle sosiologian opiskelijalle shokki. Neuvostoliiton hävittäjät lentelivät kaupungin yllä, 1930-luku oli muodissa, ja moni naisopiskelija haaveili kotirouvan urasta. Tuntui tunkkaiselta.

Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Tallinnassa oli erilaista. Hän huomasi viihtyvänsä, rakastui ja jäi.

 

Kesäkuussa 2001 Kunnas asui vielä Helsingissä, mutta teki Helsingin Sanomiin juttua Tallinnan katulapsista. Sitä varten hän vieraili Kalamajan kaupunginosassa autiotalossa, jossa haisi liima ja majoittui lukuisia levottomia lapsia.

Nyt talon paikalla on vain tyhjä tontti. Kunnas kuuli pian jutun ilmestymisen jälkeen, että talo purettiin. Se oli yksi keino yrittää saada katulapset turvakoteihin.

”Minun mielestäni on yksi Viron isoimpia saavutuksia, että maassa ei ole nykyään katulapsia.”

Sinä aikana, jonka Kunnas on asunut Tallinnassa, Kalamaja on muuttunut hipstereiden suosimaksi alueeksi. Nuoret virolaisperheet kunnostavat värikkäitä puutaloja idyllisiksi kodeikseen, ja suomalaiset rakastavat alueen trendikkäitä kahviloita.

Se kuvastaa hurjaa muutosta ja vaurauden kasvua, jonka Viro on käynyt läpi. Kunnas ei osannut ennakoida sitä.

”Minä en ostanut Kalamajasta asuntoa, koska halusin, etteivät lapseni joudu kohtaamaan katulapsia koulumatkalla.”

Toki Virossa on edelleen omat ongelmansa. Esimerkiksi eläkkeet ovat pieniä, ja moni joutuu tekemään kahta työtä, jotta pärjää. Suomeen verrattuna Viro on edelleen köyhä maa.

Välillä Kunnasta ärsyttää, että Suomen lehdistö maalaa Virosta ja Baltiasta kuvaa pelkästään menestystarinana. Lehtijutuissa Tallinna näyttäytyy startup-yritysten kehtona, digitaalisena edelläkävijänä ja matkailijoiden trendikohteena.

Sen sijaan arkisista ongelmista puhutaan vähän. Viroa ja Baltiaa ei myöskään usein mainita, kun puhutaan Eurooppaa koskevista trendeistä, kuten äärioikeiston noususta.

”Minusta olisi hirveän hauskaa, että minulla olisi täällä enemmän suomalaisia kilpailijoita. Silloin juttuja olisi erilaisista ilmiöistä, ja useampi toimittaja pitäisi muutenkin tätä aluetta kartalla.”

Kaja Kunnas, 48

Työskentelee Tallinnassa Helsingin Sanomien avustajana ja kirjoittaa silloin tällöin myös muihin lehtiin Suomessa.

Asunut Tallinnassa vuodesta 2002. Naimisissa virolaisen miehen kanssa, ja heillä on kolme lasta.

Asui lapsuutensa Hyvinkäällä, opiskeli sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja työskenteli muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä ja ulkomaantoimituksessa ennen muuttoaan Tallinnaan.

Kesäkuussa ilmestyi Kunnaksen ja Ylen Baltian kirjeenvaihtajan Marjo Näkin kirja Suomenlahden suhdekirja – Uudet vaaran vuodet.

Baltian tuntijat perehtyvät kirjassaan turvallisuuspolitiikkaan

Kun Venäjä valtasi Krimin helmikuussa 2014, Baltiassa työskentelevien toimittajien työkenttä muuttui totaalisesti.

”En ollut kirjoittanut kauheasti turvallisuuspolitiikasta aiemmin. Oli pakko alkaa ajatella, että mitä nyt tapahtuu”, Helsingin Sanomien Tallinnan avustaja Kaja Kunnas sanoo.

Reilua vuotta myöhemmin Marjo Näkki pyysi häntä kirjoittamaan kanssaan kirjan Suomen, Baltian ja Venäjän suhteista. Kunnas suostui epäröimättä. Näkki oli tuolloin lopettelemassa viisivuotista pestiään Suomen Tallinnan suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvoksena ja työskentelee nykyään Ylen Baltian kirjeenvaihtajana Riiassa.

Baltian tuntijat haluavat kirjassaan Suomenlahden suhdekirja – Uudet vaaran vuodet avata suomalaisille, miksi Baltian maat tekevät erilaisia turvallisuuspoliittisia päätöksiä kuin Suomi. Taustalla on monia asioita historiasta valtioiden kokoihin.

Otetaan esimerkiksi Viron Nato-jäsenyys. Taustalla on monen virolaismiehen huono omatunto siitä, ettei Viron armeija Suomen tapaan ryhtynyt sotimaan Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1940. Nyt 2000-luvulla Viro on sotinut Yhdysvaltain rinnalla, Naton riveissä, Irakissa ja Afganistanissa. Koska Viro auttaa liittolaisiaan, se olettaa saavansa itse apua hädän tullen.

Suomen on vaikea käsittää tätä, koska se on ulkopolitiikassaan painottanut hyviä suhteita Venäjään eikä Yhdysvaltoihin.

”Suomessa ikään kuin syyllistetään Baltian maita siitä, että ne ottavat Naton tänne. Valtioilla on kuitenkin oikeus ottaa politiikka omiin käsiinsä”, Näkki sanoo.

Näkin ja Kunnaksen mukaan ymmärtämättömyys ja erot ulkopolitiikassa ovat johtaneet turhanpäiväiseen nälvimiseen. He avaavat kirjassaan esimerkiksi entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan ja presidentti Toomas Hendrik Ilveksen välistä nokittelua.

Näkin ja Kunnaksen mielestä nokittelun sijaan pitäisi yrittää ymmärtää – etenkin, kun vieressä on yhteinen haastaja Venäjä. Suomi voisi isompana näyttää mallia.

”On hyvä tiedostaa, että vaikka Suomi on maailman mittakaavassa pieni valtio, se on iso valtio Suomenlahdella”, Näkki sanoo.

Samaan aikaan, kun korkean tason suhteet hiertävät, arkiset yhteydet Suomen ja Viron välillä pelaavat. Virolaisia muuttaa Suomeen, ja liikenne kulkee enenevissä määrin myös toisin päin. Tallinnassa on koko ajan pikkukaupungillinen suomalaisia matkailijoita.

Ja kun tilanne käy tarpeeksi vakavaksi, myös virallinen Suomi ja Viro vetävät yhtä köyttä. Näin kävi esimerkiksi, kun Venäjä sieppasi suojelupoliisina työskentelevän virolaisen Eston Kohverin syyskuussa 2014. Tuomioja tuomitsi nopeasti Venäjän toiminnan.

”Ei ollut epäilystäkään, etteikö Suomi asettuisi tuollaisessa konfliktitilanteessa Viron puolelle”, Kunnas sanoo.

Suomenlahden suhdekirja ilmestyi viime kesäkuussa. Sen jälkeen tilanne Suomenlahdella on ehtinyt jälleen elää: Suomen ja Viron välejä vuosia hiertänyt kaasuasia eteni, kun saatiin varmuus sille, että maiden välille tulee kaasuputki. Naton huippukokouksessa puolestaan päätettiin, että Baltian maihin tulee kansainvälisiä joukkoja. Viroon valitaan pian uusi presidentti.

Nämä kaikki ovat asioita, joilla on vaikutusta myös Suomessa. Niiden analyyttinen käsitteleminen vaatii alueen tuntemusta.

”Lehdistössä tulee helposti väärinymmärryksiä, jos ei ymmärretä, mistä jokin retoriikka tulee ja mihin se liittyy. Asiat eivät pysy mittakaavassa ja kontekstissa”, Näkki sanoo. l

Anna-Sofia Nieminen



3 2019
Arkisto

Inhimillinen erehdys

Toimittaja Ilkka Pernu luuli päässeensä unelmaduuniin, mutta huomasi pian antaneensa journalistin ammattitaitonsa markkinointiviestinnälle. Entistä useampi toimittaja tekee journalismin ohella konsultointia ja muuta viestintätyötä. Heikentääkö se median uskottavuutta?

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Kansainvälinen kuvajournalismi vaatii lentämistä – siksi siitä on luovuttava, sanoo Touko Hujanen

Ilmastonmuutosnäkökulma lävisti Vuoden kuvajournalistin koko työn ja arjen.

Oikeasti haluaisit olla muotitoimittaja, Pekka Mervola

Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa paljon kolumneja, joista syntyy usein kohuja. Ylestä hän puhuu pomonsa kanssa korkeintaan kerran kuussa.

Toimittajien keskiluokkaisuus vaikuttaa uutisointiin köyhiä koskevista laeista

Toimittajat unohtivat sote-uudistuksesta sosiaalipalveluiden puolen. Sen unohtivat myös lainsäätäjät, mutta eipä heitä siitä juuri tiedotusvälineissäkään muistuteltu. Miksi olisi, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Jukka Koivulan, 32, mielestä Jyväskylän kaltaiset yliopistokaupungit häviävät siinä, etteivät työllistä kouluttamiaan toimittajia niin hyvin kuin voisivat. Itse hän muutti Jyväskylään reilu neljä vuotta sitten Maaseudun Tulevaisuuden aluetoimittajaksi.

Yli tuhat kolmekymppistä katosi

Kolmekymppisissä on käynyt media-alalla kato, kertovat Journalistiliiton ja työnantajien tilastot. Taantuma teki alalle tulosta vaikeaa.

Hanna Ilkko maskeeraa näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin Nyrkki-tv-sarjan kuvauksissa Vantaalla.

"Luulin että puuteroit vaan neniä"

Maskeeraajan täytyy tietää, mitä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu.

Stark röst. Samar Yazbek var det stora affischnamnet på årets upplaga av Umeå Littfest, där hon berättade om situationen i Syrien och arbetet med boken Nitton kvinnor – Berättelser om syriskt motstånd.

Samlar in berättelser om motståndet

Samar Yazbek låter nitton kvinnor berätta om de fasor de upplevde under Syriekrisens första år.

Koulutusmyynnistä lisätuloja mediataloille

Mediatalot tekevät lisäbisnestä kouluttamalla yrityksiä ja viranomaisia. ”On eduksi journalismille, mitä paremmin sekä haastattelija että haastateltava osaavat hommansa”, Tekniikan Maailman päätoimittaja Reijo Ruokanen sanoo.

Ylen karjalankielinen freelancer Natalia Giloeva pitää karjalankielisiä uutisia päätyönään. Häntä ilahduttaa, että esimerkiksi uutisia varten luotu počinruočči eli siansaksa on levinnyt muiden karjalankielisten käyttöön. ”Haluaisin että karjalaiset vaikuttaisivat itse kieleensä, ettei sitä tekisi ainoastaan kääntäjä tai lautakunta.”

Kuibo parem karjalakse?

Vähemmistökielen sanasto kasvaa käännösuutisilla ja Facebook-kyselyillä.

Näin syntyy Ylen Tulosilta

Eduskuntavaali-illan tv-lähetyksen valmistelu alkaa melkein vuotta ennen h-hetkeä. Vaali-iltana on töissä satoja yleläisiä.

Zeldan viides, kulisseja käsittelevä numero syntyy paljolti sähköisten viestimien varassa, koska Hanna Valle opiskelee Amsterdamissa. Aiempien numeroiden teemat ovat ruumis, rakkaus, valta ja mieli. ”Zeldan lähtökohta on feministinen, mutta annamme tilaa käsitellä monenlaisia tuntemuksia ja havaintoja. On hienoa laajentaa lukijoiden näkemystä maailmasta ja rakenteista, jotka siihen vaikuttavat.”

Vapaaehtoisten kokeilujen koti

Visuaalinen suunnittelija Hanna Valle halusi rakentaa ympärilleen yhteisön, jonka kanssa käsitellä tärkeitä aiheita. Syntyi verkkolehti Zelda.

Vikesin toiminnanjohtaja Auli Starck vieraili maaliskuussa Myanmarissa Yangon Film Schoolissa. Maan poliittisesta tilanteesta huolimatta opiskelijat ovat pystyneet tekemään myös kriittisiä dokumentteja. Kuvassa on Starckin kanssa koulun henkilökuntaa, opiskelijoita ja valmistuneita, jotka ovat edelleen mukana sen toiminnassa, vasemmalta Nwaye Zar Che Soe, Wai Mar Nyunt, Lindsey Merrison, Aleksandra Minkiewicz, Starck, Soe Arkar Htun, Khin Myanmar.

Kokoaan suurempi "nollaseiska"

Viestintä ja kehitys -säätiö moninkertaistaa journalisteilta kerätyn solidaarisuusrahan. Kuluva vuosi on Vikesin viidestoista.

Vinnande samarbete. Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund vid prisutdelning i januari i år.

Avslöjade Danmarks största bankskandal – belönades med Cavlingpriset

Samarbetet mellan Eva Jung, Simon Bendtsen och Michael Lund fungerade väl, men det nationsöverskridande granskande arbetet krävde också råd och kunskapsdelning från kollegor runt om i världen.

Terveystiedon toimittaja

Uusi päätoimittaja Anne Lahnajärvi haluaa Mediuutisten tuottavan lääkäreiden puheenaiheet.

Apua ammatillisiin unelmiin

Haaveiletko tietokirjan kirjoittamisesta, valokuvanäyttelystä tai opintomatkasta? Journalisti listaa apurahoja journalisteille, kuvittajille ja kääntäjille.

Journalisti täyttää huhtikuussa 95 vuotta. ”Vuosien saatossa lehti on muuttunut järjestökentän rasahdusten raportoijasta koko median, journalismin ja viestintäalan suuntaa kommentoivaksi ja muokkaavaksi voimaksi”, sanoo päätoimittaja Maria Pettersson.

Journalistin paperiversio uudistui, verkkolehti uudistuu seuraavaksi

Päätoimittaja Maria Pettersson lupaa alan syvällistä arviointia ja reilua mediakritiikkiä.

När intrycket är färgat

Fullständig objektivitet är en platonsk idé men hurdant intryck journalisten gör är hårdvaluta. Lämnar intrycket en partifärg är devalveringen i full gång, skriver Dan Lolax.

Tähtien määrä katosi puolueen nimestä

Vanhoilla puolueilla on teksteissä vakiintuneet käyttönimensä ja lyhenteensä, mutta toimiiko sama ”aakkosmankeli” uusilla, pohtii Ville Eloranta.

Avoimuus parantaisi palkkakeskustelua

Media-alan työn tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta miksi työstä maksettava korvaus ei ole, kysyy Tytti Oras.

Taloutta tv-uutisissa kommentoineista poliitikoista yli 90 prosenttia miehiä

Muita miesvetoisia aiheita olivat muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäpolitiikka, vaalit ja teollisuus, ilmenee Joonas Lehtosen pro gradusta.

Väinöt sekaisin

Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.

Sopimalla voi pelastaa työpaikan

Journalistiliiton juristi Sanna Nikula ei vieläkään ole varma, mikä sai työnantajan muuttamaan mielensä. Kertaalleen irtisanotulle löytyi kuitenkin uusi työ.

Koura- ja Bonnier-palkinnot jaettiin

KOURA-koulutusrahasto palkitsi tv-, radio- ja verkkosisältöjä kuudessa kategoriassa. Erikoispalkinnot saivat Ylen Sara Rigatellin ja MTV:n Timo Innasen jutut seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä.

Kainuulainen urheilumies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Seppo Karppinen 9.1.1944 Kajaani – 7.12.2018 Kajaani

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta