Annika Damström on ”etelä-Helsingin suomenruotsalaisia”, Markus Liimatainen ”poikaluokan kasvatti terästehtaan varjosta Raahesta”. Erilaisuus näkyy ja kuuluu työssä ja niin pitääkin olla. ”Mitään kehitystä ei tapahtuisi, jos olisimme kaikesta 110-prosenttisesti samaa mieltä.”

Samalla taajuudella

Annika Damström ja Markus Liimatainen

Ovat juontaneet vuoden alusta A2-iltaa, joka on puolentoista tunnin suora, asia-aiheinen keskusteluohjelma.

Damström on aiemmin työskennellyt A-studiossa, Aamu-tv:ssä ja Ylen tv-uutisissa. Hän on ollut Yle Uutisissa vuodesta 1996. Vuosina 2004 – 2005 hän toimi Ylen ja Kauppalehden avustajana Argentiinassa. Koulutukseltaan Damström on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.

Liimatainen on aiemmin työskennellyt A-studiossa, A-talkissa, Ylen tv-uutisissa ja Aamu-tv:ssä. Hän on myös ollut toimittajana ja juontajana alueuutisissa Oulussa ja Helsingissä. Koulutukseltaan Liimatainen on medianomi.

JOURNALISTI
1.9.2016

Nina Erho, teksti
Meeri Utti, kuva

A2-illan Annika Damströmin ja Markus Liimataisen journalismin ja yhteistyön motto on: jos kritisoit, esitä myös parempi idea.

Kun nykyään A2-iltaa juontavista Annika Damströmistä ja Markus Liimataisesta tuli työpari perjantain A-studioon vuoden 2015 alussa, työrytmit osuivat heti yksiin.

”Kun olemme hahmottaneet, mikä aihe puhuttaa ja hakeneet näkökulman, mietimme, ketä haluamme haastatella ja mitä tietoa tarvitaan. Sitten kumpikaan ei halua enää arpoa, että mites nyt ja pitäisikö vielä, vaan se on naps, ryhdytään tekemään”, Damström sanoo.

Kaksikon mielestä toimittajan ei tarvitse ennen ensimmäisiä soittoja tietää aiheesta väitöskirjan vertaa eikä osata kysyä loputtoman monimutkaisia kysymyksiä.

”Emmekä me ole ruudussakaan esittämässä, kuinka fiksuja me olemme tai kuinka paljon me tiedämme vaan kuulemassa, mitä mieltä vieraat ovat ja mitä heillä on annettavaa”, Liimatainen sanoo.

 

Valmistellessaan ohjelmaansa työpari istuu pienessä huoneessaan vastakkain ”lärpättämässä koko ajan ääneen” sen sisältöä ja vieraita ja välillä niin kovaa, ettei kuulumisia tarvitse enää kertoilla lasiovesta ulos tullessa. Yhteistyötä siunaa myös samanlainen huono huumori ja se, ettei kumpikaan ylenkatso mitään näkökulmaa tai keskustelunaihetta.

”Ei siitä tulisi näin tiiviissä yhteistyössä mitään, että joutuisi koko ajan editoimaan itseään”, Damström sanoo.

Toisaalta työpari on oppinut toistensa kipukohdat. Vaikka molemmat vaikuttavat itsevarmoilta, Damström sanoo olevansa välillä hirveän herkkä ja sukeltavansa ”nyt minuun sattui” -tilaan.

”Meidän perheessä taas on aina lauottu kaikki suoraan, ja tykkään ihan älyttömästi siitä. Mutta välillä olen Annikalle ja muille vähän liiankin suora ja joudun jumppaamaan, että no niin Liimatainen, mitäpä jos et rymistäisikään maalille ihan suoraan”, Liimatainen sanoo.

 

A2-illan suorassa lähetyksessä työtä tehdään perusteellisten taustatöiden, ”kuivaharjoittelemalla” loogiseksi hiotun käsikirjoituksen, katseiden, käsimerkkien ja yhteisen rytmitajun voimalla. Silti eniten merkitsee luottamus.

”Vaikka tipahtaisin kartalta, tiedän, että Annika pystyisi pelastamaan. Tai kun palautetta ja vääntöä tulee, tiedän, että seisomme rinta rinnan ratkaisujemme takana”, Liimatainen sanoo.

Yhteisen ohjelman, journalismin ja työprosessin keskeisiä tavoitteita on, ettei kriittinen kommentointi jäisi pelkäksi länkytykseksi vaan sitä seuraisi ehdotus paremmasta ratkaisusta.

”Jos sitä ei pysty toiselle heti tuomaan, se tuodaan viimeistään kahvikupin tai Pepsi Maxin jälkeen”, Liimatainen sanoo.

 

Damström kehuu Liimataisen kykyä erottaa nopeasti ”asioiden pihvi” ja Liimatainen sanoo, että kun hänellä alkaa mopo sutia samassa paikassa, Damströmin päästä putkahtelee edelleen ideoita.

Vuorovedolla työpari selviytyy myös palautteesta, joka oli etenkin Turvattomuus-illan jälkeen kitkerää. Usein palautteen miettiminen lopulta vahvistaa uskoa omiin journalistisiin valintoihin, mutta ihmiseen toimittajassa se sattuu.

”Jos meistä toisen usko horjuu, onneksi toisella on yleensä parempi hetki. Jos toiselta meinaa kärähtää somessa hihat, toinen pystyy yleensä näkemään metsän puilta ja käskee lopettamaan”, Damström sanoo.

A2-ilta 12. syyskuuta.

Annika Damström ja Markus Liimatainen

Ovat juontaneet vuoden alusta A2-iltaa, joka on puolentoista tunnin suora, asia-aiheinen keskusteluohjelma.

Damström on aiemmin työskennellyt A-studiossa, Aamu-tv:ssä ja Ylen tv-uutisissa. Hän on ollut Yle Uutisissa vuodesta 1996. Vuosina 2004 – 2005 hän toimi Ylen ja Kauppalehden avustajana Argentiinassa. Koulutukseltaan Damström on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta.

Liimatainen on aiemmin työskennellyt A-studiossa, A-talkissa, Ylen tv-uutisissa ja Aamu-tv:ssä. Hän on myös ollut toimittajana ja juontajana alueuutisissa Oulussa ja Helsingissä. Koulutukseltaan Liimatainen on medianomi.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta