Vapaan sanan juhlavuosi

JOURNALISTI
14.1.2016

Markku Lappalainen
markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Sananvapaus on suomalaisille itsestäänselvyys, jota ei arjessa tarvitse paljon miettiä. Meillä on perustuslakiin kirjattu oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa kenenkään ennakolta estämättä. Viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ja tallenteet ovat meille julkisia, ellei niiden julkisuutta ole perustellusti rajoitettu.

Sananvapauden keskeiset ulottuvuudet on kirjattu myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen, jonka Suomi on allekirjoittanut. Yhdistymis- ja kokoontumisvapauden kanssa sananvapaus on keskeinen osa demokratiaa. Ne ovat tärkeitä perusoikeuksia.

Sananvapautta on siis syytä juhlia aina, kun siihen on aihetta. Ja nyt on. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta maailman ensimmäisen sananvapauslain voimaantulosta. Suomalainen valtiopäivämies, kirkkoherra Anders Chydenius oli Ruotsin (tuolloin myös Suomen) painovapausasetuksen aloitteentekijä.

Syy juhlaan on sekin, että Suomi lukeutuu sananvapauden mallimaihin koko maailman mitassa. Sananvapautta mittaavien järjestöjen laatimissa maiden paremmuusjärjestyslistauksissa Suomi on keikkunut kärkijoukossa pitkään.

Suomessa Chydeniuksen perintöä on vaalittu hyvin ja jalostettu taiten, mutta aihetta itsetyytyväisyyteen ei meilläkään ole. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on huolissaan journalistien irtisanomisista ja median keskittymisestä – kansalaisten valinnanvapauden kapenemisesta ja tiedonvälityksen yksipuolistumisesta.

Erityinen syy huoleen on myös pyrkimyksissä kaventaa kansalaisten tiedonsaantia, mistä kuvaava esimerkki on viime syksynä käyty kädenvääntö hallintarekisteristä. Avoimuus, läpinäkyvyys ja asiakirjajulkisuus ovat edelleen journalismin kannalta keskeistä sananvapauden ydintä. Ongelmallisia ovat myös aikeet kaventaa lähdesuojaa, yksityisyyden suojaa ja viestintäsalaisuutta, jotka ovat olleet esillä muun muassa niin sanotun urkintalain valmistelussa.

Sananvapauden juhlavuonna on perusteltua myös suhteuttaa asioita. Valtaosassa maailmaa tilanne on aivan toinen kuin meillä: amerikkalaisen Freedom Housen mukaan vain 14 prosenttia maailman väestöstä elää vapaan median maissa, eikä kehitys suinkaan ole kulkenut viime vuosina myönteiseen suuntaan.

Ja uhat vain kasvavat: monessa maassa valtion ote mediasta tiukkenee, terrorismi koettelee myös sananvapautta, samoin informaatiosota ja vihapuhe. Suomessakin.

Numerotietoja

Julkaisimme Journalistissa viime vuonna noin 1,5 miljoonaa merkkiä tekstiä, noin 100 000 merkkiä jokaisessa numerossa. Valokuvia julkaisimme 277 ja uutisgrafiikkaa tai kuvituksia 28. Hallitsevana sisältönä oli mies 118 kuvassa, nainen 107 kuvassa – sukupuolien tasapainon osalta neutraaleja kuvia oli 77. Kansikuvissa painopiste oli miehisempi.

Journalistiin tuotti sisältöä yli 200 kirjoittajaa, kuvaajaa ja kuvittajaa. Sisällön painopisteitä olivat journalistinen työ ja sen tekijät, ammattikunnan edunvalvonta sekä ammattietiikka ja sananvapaus. Uutisissa näkyvimmin esillä olivat mediatalojen yt-neuvottelut.

Sisältöön liittyvät laskelmat ovat viitteellisiä, jossain määrin viihteellisiäkin. Ne täyttävät hyvin klassisen tilastouutisen tunnukset: vale, emävale, tilasto. Otamme tästä kuitenkin irti kaiken ilon – ja opin.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta