Politiikka tunkee rikosuutisiin

JOURNALISTI
14.1.2016

Ari Lahdenmäki
ari.lahdenmaki@gmail.com
Kirjoittaja on etenkin kriminologisten ja yhteiskuntapoliittisten aiheiden parissa työskentelevä vapaa toimittaja.
Heli Saarela, kuva

Epäillyn turvapaikanhakijuudella ei ole journalistista merkitystä – poliittista ehkä, Ari Lahdenmäki kirjoittaa.

Kun Suomeen tuli viime vuonna ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita, paisuivat myös rasistiset puheenvuorot uudenlaisiin mittoihin. Ajat ovat kummat, ja se näkyy journalismissakin.

Journalistit ovat kuin kanarialintu kaivoksessa: raportoivat yleisölle yhteiskunnan ilmanlaadusta. Rikosjournalisteihin myrkyt kuitenkin vaikuttivat loppuvuodesta salakavalasti.

Marraskuussa muun muassa perussuomalaisten äänenkannattaja verkkolehti Suomen Uutiset paljasti, että eräässä raiskaustapauksessa poliisi epäili tekijäksi turvapaikanhakijaa. Useat muutkin mediat ovat kertoneet, ovatko rikoksista epäillyt turvapaikanhakijoita.

Viranomaisille turvapaikanhakijan henkilöys on lain mukaan salassa pidettävää tietoa. Sen paljastuminen voi aiheuttaa hengenvaaran hakijan sukulaisille tai jopa hänelle itselleen. Rikoksesta epäillyn nimi taas tulee poikkeuksetta julkiseksi joko oikeuskäsittelyssä tai kun esitutkinta on lopetettu.

Joulukuun alussa Helsingin poliisi järjesti tiedotustilaisuuden, jonka tarkoitus oli kertoa, että turvapaikanhakijoita epäillään noin kymmenestä raiskauksesta. (Tiedotustilaisuuden asialistalla oli näön vuoksi joku muukin aihe.)

Helsingin poliisipäällikkö pohti, pitäisikö lakia muuttaa niin, että poliisi voisi paljastaa epäillyn olevan turvapaikanhakija. Myös jotkut journalistit tuntuivat kaipaavan tällaista muutosta.

Suomen poliisi tutkii vuosittain noin tuhat epäiltyä raiskausta. Kun niistä kymmenkuntaa epäillään turvapaikanhakijan tekemäksi, turvapaikanhakijuudella on ani harvoin merkitystä itse asian kannalta.

Lisäksi media on aiemmin suhtautunut pidättyvästi hakijan etnisen taustan kertomiseen. Sen on katsottu aiheettomasti leimaavan kokonaisia kansanryhmiä.

Nyt nuo kymmenkunta tapausta saavat silti monet vaatimaan lain ja journalistisen käytännön muuttamista. Moiset vaatimukset eivät perustu journalismiin vaan vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen.

Journalistien tulee olla tiedon välittäjiä eikä tiedon pimittäjiä. Siksi poliittisten argumenttien naamiointi journalistisiksi perusteiksi sopii huonosti ammattikunnan työkalupakkiin.

 

Juttelin äskettäin kahden kokeneen ja arvostetun rikostoimittajan kanssa. Heistä toinen kertoo rikoksesta epäillyn etnisen taustan, jos sillä on merkitystä asian kannalta – ja useimmiten sillä hänen mielestään on. (Hän mainitsee jopa, jos epäilty on romani.)

Tämän kollegani mukaan kyse on juuri siitä, ettei toimittaja saa pimittää tietoja. Hän kertoo kaikki tiedossaan olevat seikat, jotka voivat selittää tekoa. Niihin kuuluu siis kansalaisuuskin.

Toissa vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät Suomessa rikoksiin useammin kuin ei-maahanmuuttajat. Jos se on kollegani tarkoittama tekoa selittävä tekijä, niin mitä muita tietoja pitäisi kertoa?

Kerrotaanko, että epäilty on alkoholistiperheestä? Onko syytä mainita, että epäillyn koko lapsuus oli väkivaltainen?

Joulukuussa nähtiin käänteisesti, millaisiin journalistisiin ratkaisuihin etnisen taustan kertominen surkuhupaisimmillaan johtaa. Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa, että ”suomalaista miestä” epäillään raiskauksesta Oulussa.

Rikostoimittaja, jonka kanssa keskustelin, hyväksyy tämänkin. Hänen mielestään raiskausuutisia luetaan nykyään niin, että tekijäksi oletetaan lähtökohtaisesti ulkomaalaista, eikä netin huhusivustojen saa antaa hallita ilmatilaa.

Ilmapuolustus on kuitenkin kehno peruste jo käytännöllisistäkin syistä. HS:n uutisen ensimmäinen kommentoija toteaa median menneen ”salailussaan ja vääristellyssään” niin pitkälle, että hän pohtii, onko epäilty suomalainen vai ”suomalainen”, ilmeisesti siis ulkomaalaistaustainen Suomen kansalainen.

Journalistinen järkeily näiden ihmisten ehdoilla on yhtä hyödyllistä kuin kuolleen lääkitseminen.

Toinen jututtamani rikostoimittaja on sitä mieltä, että etnisestä taustasta raportoimalla journalistit tosiasiassa antautuvat juuri sille, miltä hänen kollegansa pyrki välttymään: huhujulkaisujen vedätykselle. Elämöimällä kymmenestä turvapaikanhakijan tekemäksi epäillystä raiskauksesta todellinen seksuaalirikollisuuden mittakaava hämärtyy.

Maahanmuuttajien rikollisuudesta ei tietenkään silti tarvitse vaieta. Esimerkiksi maaliskuussa 2015 A-studion verkkosivuilla ilmestyi kattava juttu aiheesta, samoin MTV:n sivuilla syyskuussa.

 

Ruotsalaiset kollegat ovat käyneet samanlaista keskustelua. Se sai alkunsa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut eritrealaismies puukotti elokuussa kaksi ihmistä kuoliaaksi Västeråsin Ikeassa.

Poliisi ilmoitti tutkinnan alkuvaiheessa pitämässään tiedotustilaisuudessa, että teosta epäillään Eritrean kansalaista. Uutistoimisto TT toisti tiedon sähkeessään mutta huomautti asiasta toimituksille ja kehotti näitä halutessaan poistamaan tiedon uutisesta.

Ruotsalaisjournalistit ovat suhtautuneet epäiltyjen etnisen taustan julkaisemiseen äärimmäisen pidättyväisesti, mutta sielläkin on toisin ajattelevia.

Svenska Dagbladetin pääkirjoitustoimittaja Per Gundmundson tviittasi toivovansa, että epäiltyjen alkuperästä alettaisiin kertoa nykyistä useammin. Hänestä se on väkivaltaan vaikuttava tekijä.

Rikosjournalismia tutkinut journalistiikan dosentti Ester Pollack oli Ruotsin julkisen palvelun tv-yhtiön SVT:n haastattelussa eri mieltä.

Pollackin mielestä median on noudatettava eettisiä periaatteitaan. Se ei saa tehdä julkaisupäätöksiä sen perusteella, mitä netissä kerrotaan.

”Pitää olla vähän omapäinen ja antaa olla”, Pollack sanoo.

Mielenkiintoista on, miten asiaan suhtaudutaan Yhdysvalloissa, jossa media yleensä kertoo rikoksesta epäillyn (ja uhrinkin) nimen heti, kun se on tiedossa.

Journalistien tärkeimpiin ohjeistoihin kuuluva AP Stylebook neuvoo, ettei etnistä taustaa tule yleensä kertoa kuin poliisin etsimän henkilön tuntomerkkinä. Kun etsitty on poliisin hallussa, maininta pitää poistaa.

Yhdysvalloissa maahanmuuttajuuden käsite on toki toisenlainen kuin Suomessa. Ja vielä erilaisempi tilanne siellä on siksi, että maahanmuuttajien rikollisuus on useiden tutkimusten mukaan vähäisempää kuin ei-maahanmuuttajien.



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta