Politiikka tunkee rikosuutisiin

JOURNALISTI
14.1.2016

Ari Lahdenmäki
ari.lahdenmaki@gmail.com
Kirjoittaja on etenkin kriminologisten ja yhteiskuntapoliittisten aiheiden parissa työskentelevä vapaa toimittaja.
Heli Saarela, kuva

Epäillyn turvapaikanhakijuudella ei ole journalistista merkitystä – poliittista ehkä, Ari Lahdenmäki kirjoittaa.

Kun Suomeen tuli viime vuonna ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita, paisuivat myös rasistiset puheenvuorot uudenlaisiin mittoihin. Ajat ovat kummat, ja se näkyy journalismissakin.

Journalistit ovat kuin kanarialintu kaivoksessa: raportoivat yleisölle yhteiskunnan ilmanlaadusta. Rikosjournalisteihin myrkyt kuitenkin vaikuttivat loppuvuodesta salakavalasti.

Marraskuussa muun muassa perussuomalaisten äänenkannattaja verkkolehti Suomen Uutiset paljasti, että eräässä raiskaustapauksessa poliisi epäili tekijäksi turvapaikanhakijaa. Useat muutkin mediat ovat kertoneet, ovatko rikoksista epäillyt turvapaikanhakijoita.

Viranomaisille turvapaikanhakijan henkilöys on lain mukaan salassa pidettävää tietoa. Sen paljastuminen voi aiheuttaa hengenvaaran hakijan sukulaisille tai jopa hänelle itselleen. Rikoksesta epäillyn nimi taas tulee poikkeuksetta julkiseksi joko oikeuskäsittelyssä tai kun esitutkinta on lopetettu.

Joulukuun alussa Helsingin poliisi järjesti tiedotustilaisuuden, jonka tarkoitus oli kertoa, että turvapaikanhakijoita epäillään noin kymmenestä raiskauksesta. (Tiedotustilaisuuden asialistalla oli näön vuoksi joku muukin aihe.)

Helsingin poliisipäällikkö pohti, pitäisikö lakia muuttaa niin, että poliisi voisi paljastaa epäillyn olevan turvapaikanhakija. Myös jotkut journalistit tuntuivat kaipaavan tällaista muutosta.

Suomen poliisi tutkii vuosittain noin tuhat epäiltyä raiskausta. Kun niistä kymmenkuntaa epäillään turvapaikanhakijan tekemäksi, turvapaikanhakijuudella on ani harvoin merkitystä itse asian kannalta.

Lisäksi media on aiemmin suhtautunut pidättyvästi hakijan etnisen taustan kertomiseen. Sen on katsottu aiheettomasti leimaavan kokonaisia kansanryhmiä.

Nyt nuo kymmenkunta tapausta saavat silti monet vaatimaan lain ja journalistisen käytännön muuttamista. Moiset vaatimukset eivät perustu journalismiin vaan vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen.

Journalistien tulee olla tiedon välittäjiä eikä tiedon pimittäjiä. Siksi poliittisten argumenttien naamiointi journalistisiksi perusteiksi sopii huonosti ammattikunnan työkalupakkiin.

 

Juttelin äskettäin kahden kokeneen ja arvostetun rikostoimittajan kanssa. Heistä toinen kertoo rikoksesta epäillyn etnisen taustan, jos sillä on merkitystä asian kannalta – ja useimmiten sillä hänen mielestään on. (Hän mainitsee jopa, jos epäilty on romani.)

Tämän kollegani mukaan kyse on juuri siitä, ettei toimittaja saa pimittää tietoja. Hän kertoo kaikki tiedossaan olevat seikat, jotka voivat selittää tekoa. Niihin kuuluu siis kansalaisuuskin.

Toissa vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät Suomessa rikoksiin useammin kuin ei-maahanmuuttajat. Jos se on kollegani tarkoittama tekoa selittävä tekijä, niin mitä muita tietoja pitäisi kertoa?

Kerrotaanko, että epäilty on alkoholistiperheestä? Onko syytä mainita, että epäillyn koko lapsuus oli väkivaltainen?

Joulukuussa nähtiin käänteisesti, millaisiin journalistisiin ratkaisuihin etnisen taustan kertominen surkuhupaisimmillaan johtaa. Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa, että ”suomalaista miestä” epäillään raiskauksesta Oulussa.

Rikostoimittaja, jonka kanssa keskustelin, hyväksyy tämänkin. Hänen mielestään raiskausuutisia luetaan nykyään niin, että tekijäksi oletetaan lähtökohtaisesti ulkomaalaista, eikä netin huhusivustojen saa antaa hallita ilmatilaa.

Ilmapuolustus on kuitenkin kehno peruste jo käytännöllisistäkin syistä. HS:n uutisen ensimmäinen kommentoija toteaa median menneen ”salailussaan ja vääristellyssään” niin pitkälle, että hän pohtii, onko epäilty suomalainen vai ”suomalainen”, ilmeisesti siis ulkomaalaistaustainen Suomen kansalainen.

Journalistinen järkeily näiden ihmisten ehdoilla on yhtä hyödyllistä kuin kuolleen lääkitseminen.

Toinen jututtamani rikostoimittaja on sitä mieltä, että etnisestä taustasta raportoimalla journalistit tosiasiassa antautuvat juuri sille, miltä hänen kollegansa pyrki välttymään: huhujulkaisujen vedätykselle. Elämöimällä kymmenestä turvapaikanhakijan tekemäksi epäillystä raiskauksesta todellinen seksuaalirikollisuuden mittakaava hämärtyy.

Maahanmuuttajien rikollisuudesta ei tietenkään silti tarvitse vaieta. Esimerkiksi maaliskuussa 2015 A-studion verkkosivuilla ilmestyi kattava juttu aiheesta, samoin MTV:n sivuilla syyskuussa.

 

Ruotsalaiset kollegat ovat käyneet samanlaista keskustelua. Se sai alkunsa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut eritrealaismies puukotti elokuussa kaksi ihmistä kuoliaaksi Västeråsin Ikeassa.

Poliisi ilmoitti tutkinnan alkuvaiheessa pitämässään tiedotustilaisuudessa, että teosta epäillään Eritrean kansalaista. Uutistoimisto TT toisti tiedon sähkeessään mutta huomautti asiasta toimituksille ja kehotti näitä halutessaan poistamaan tiedon uutisesta.

Ruotsalaisjournalistit ovat suhtautuneet epäiltyjen etnisen taustan julkaisemiseen äärimmäisen pidättyväisesti, mutta sielläkin on toisin ajattelevia.

Svenska Dagbladetin pääkirjoitustoimittaja Per Gundmundson tviittasi toivovansa, että epäiltyjen alkuperästä alettaisiin kertoa nykyistä useammin. Hänestä se on väkivaltaan vaikuttava tekijä.

Rikosjournalismia tutkinut journalistiikan dosentti Ester Pollack oli Ruotsin julkisen palvelun tv-yhtiön SVT:n haastattelussa eri mieltä.

Pollackin mielestä median on noudatettava eettisiä periaatteitaan. Se ei saa tehdä julkaisupäätöksiä sen perusteella, mitä netissä kerrotaan.

”Pitää olla vähän omapäinen ja antaa olla”, Pollack sanoo.

Mielenkiintoista on, miten asiaan suhtaudutaan Yhdysvalloissa, jossa media yleensä kertoo rikoksesta epäillyn (ja uhrinkin) nimen heti, kun se on tiedossa.

Journalistien tärkeimpiin ohjeistoihin kuuluva AP Stylebook neuvoo, ettei etnistä taustaa tule yleensä kertoa kuin poliisin etsimän henkilön tuntomerkkinä. Kun etsitty on poliisin hallussa, maininta pitää poistaa.

Yhdysvalloissa maahanmuuttajuuden käsite on toki toisenlainen kuin Suomessa. Ja vielä erilaisempi tilanne siellä on siksi, että maahanmuuttajien rikollisuus on useiden tutkimusten mukaan vähäisempää kuin ei-maahanmuuttajien.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta