Ruskea tyttö

Koko Hubara

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeen projektikoordinaattori.

VTK, työskennellyt yhdeksän viime vuotta freelancetoimittajana pääasiassa naistenlehdissä ja musiikin parissa. Lakkautetunkulttuurilehti Basson toimituspäällikkö 2010 – 2013.

Kirjoittaa Ruskeattytöt -blogia, jonka aloitti keväällä 2015. Tavoitteena haastaa suomalaisuuden käsitettä nykyistä laajemmaksi ja tehdä näkyväksi sitä, mitä rasismi on Suomessa ja miltä se tuntuu. Vahva feministinen ote.

JOURNALISTI
13.8.2015

Manu Marttinen, teksti
Aino Huovio, kuva

Koko Hubara toivoo, että media miettisi rooliaan rasististen rakenteiden ylläpitämisessä. Lehtien tarinoissa toistuvat uhrit, sankarit ja vuoden pakolaisnaiset.

Oletko koskaan etsinyt juttuasi varten haastateltavaksi tavallista ihmistä, joka kertoo tarinansa ja antaa kasvot aiheellesi? Todennäköisesti olet.

Koko Hubara antaa nyt kasvot tälle jutulle, jonka aihe on rasismi ja vähän tiukemmin rajattuna toimittajien rooli rakenteellisen rasismin ylläpitäjänä.

Ruskeat tytöt -blogia pitävä Hubara on pitkään pohtinut, kirjoittanut ja keskustellut siitä, miksi ei-valkoinen ihminen esiintyy mediassa pääasiassa uhrina tai sankarina. Ei siis kertomassa esimerkiksi avioerostaan tai talonrakennusprojektistaan. Hubaran mukaan nämä valinnat osaltaan ylläpitävät ilmiötä, jota hän kutsuu ”rodullistetuksi suomalaisuudeksi”.

”Lehdissä on aina tilaa tietyntyyppiselle tarinoille, joissa toistuvat uhrit, sankarit ja vuoden pakolaisnaiset”, Hubara sanoo.

Hubaran mukaan vinouma haastateltavien valinnoissa vaikuttaa siihen, miten lukijat eli tavalliset suomalaiset suhtautuvat ei-valkoisiin ihmisiin. Ruskeat ovat poikkeuksia, jotka pääsevät ääneen, kun ovat tehneet jotain yllättävää.

”Kun tarinat toistetaan juuri näin, lukijan mielessä toistuvat aina samat stereotypiat. Tämä oikeuttaa tavallisen ihmisen kyselemään toisen värisiltä ihmisiltä, että ovatko sinun vanhemmat naimisissa vai hylänneet sinut. Ei tällaisia kysymyksiä esitetä valkoiselle tuntemattomalle ihmiselle.”

 

Asenteita on kuitenkin vaikea muuttaa, ja Hubara tietää sen. Hän on itsekin toimittajana ja toimituspäällikkönä ollut tekemässä samanlaisia valintoja, joista hän nyt toimittajia soimaa. Hän tietää, miten tehdään sellaisia juttuja, joista lukijat tykkäävät. Silti hän patistaa toimittajia todella miettimään, että millä tavoin ei-valkoiset näkyvät mediassa ja missä roolissa he ovat jutuissa.

”Olen keskustellut parin päätoimittajan kanssa siitä, että mitä pahaa voisi tapahtua, jos meikkimallina olisikin tumma nainen tai hiusmallina afrotukkainen.”

Hubara huokaa miettiessään viime viikkojen mediamylläkää, jonka roiskeista hän on saanut osansa verkon eri keskustelupalstoilla bloginsa ja julkisten esiintymistensä takia.

Hän miettii, miksi median on niin vaikeaa myöntää sitä, että se on osa järjestelmää, joka syrjäyttää ja syrjii ihmisiä. Hän patistaa toimittajia kiinnittämään erityistä huomiota sanojen valintaan ja kaivamaan esiin faktoja rasismista ja sitä harjoittavista järjestöistä.

”Ei toimittajien nyt tarvitse kertoa, että miltä heistä tuntuu. Nyt olisi todella tärkeää tehdä kovaa työtä: kaivaa kovat faktat tiskiin ja tehdä sitten vasta analyysit.”

Koko Hubara

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeen projektikoordinaattori.

VTK, työskennellyt yhdeksän viime vuotta freelancetoimittajana pääasiassa naistenlehdissä ja musiikin parissa. Lakkautetunkulttuurilehti Basson toimituspäällikkö 2010 – 2013.

Kirjoittaa Ruskeattytöt -blogia, jonka aloitti keväällä 2015. Tavoitteena haastaa suomalaisuuden käsitettä nykyistä laajemmaksi ja tehdä näkyväksi sitä, mitä rasismi on Suomessa ja miltä se tuntuu. Vahva feministinen ote.



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta