Kopioi tämä kolumni

JOURNALISTI
13.8.2015

Johanna Vehkoo
painokoneetseis@gmail.com
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Long Playn perustaja.

Mitä jää jäljelle, jos kaikki vain kierrättävät ja kopioivat? Mistä silloin saadaan sisältö, jota monistaa, kysyy Johanna Vehkoo.

Tuntuuko sinusta usein siltä, että luet samaa juttua viidettä kertaa? Vaikuttaako siltä, että yhä useampi uutinen perustuu siihen, mitä joku on lohkaissut Facebookissa?

Tämä johtuu siitä, että se on totta.

Uutisia, tai mediasisältöjä kuten niitä nykyään kutsutaan, hallitsee nykyään kaksi ilmiötä. Ensimmäistä voi kutsua aggregoinniksi, kopioinniksi tai kierrättämiseksi. Tai joskus varastamiseksi.

Tosin märehtiminen voisi olla paras sana kuvaamaan sitä, miten samaa sisältöä jauhetaan lukemattomia kertoja ja lopulta ulos putkahtaa vain lievästi alkuperäisestä muuttunut kasa kirjaimia.

Toinen nykymediaa leimaavaa piirre on mediankuluttajien itsensä tuottama sisältö, user-generated content. Toki tätä toista kierrätetään myös loputtomiin, joten sikäli se sekoittuu ensimmäiseen.

Entäs jos ajatus viedään loppuun asti: Mitä jää jäljelle, jos kaikki vain kierrättävät ja kopioivat? Mistä silloin saadaan sisältö, jota monistaa? Mitä tapahtuu tiedonvälitykselle, kun kaikki on lopulta kopiota jostakin?

Tästä voisi kirjoittaa ylioppilaskokeissa vähintään keskinkertaisen filosofian esseen.

 

Näin on päädytty tilanteeseen, jossa alkuperäisen uutisen arvo lähestyy nollaa, mutta uutisten loputtoman kierrättämisen tuotto on mittaamaton. Omaperäisen sisällön tuotantokustannukset lankeavat yhdelle, mutta kopioista saatavat mainospennoset satavat monille.

Asiaintila ei vaikuta hehkeältä niille, jotka perustavat toimintansa varsinaisen journalismin tekemiseen. The Economistin Tom Standage totesikin taannoin, että hän uskoo mainonnan katoavan tyystin journalismin ansaintamallina.

Sen sijaan Facebookille, Googlelle ja monille muille se on yhä erinomainen bisnesmalli. Ne kuuluvat maailman arvokkaimpiin yhtiöihin, vaikka eivät itse luo juuri muuta kuin käyttäjäkokemusta ja algoritmeja.

Silti 30 prosenttia amerikkalaisista hakee tätä nykyä uutisensa juuri Facebookista, ja Facebook hakee ne hyväuskoisilta hölmöiltä (lue: mediataloilta). Siinä missä Facebook tienaa toisten maksaman sisällön aggregoinnilla, 170 miljoonan kuukausittaisen käyttäjän Reddit luottaa yhteisönsä ilmaistyövoimaan. Redditiä, jolla siis ei ole omaa sisällöntuotantoa, kutsutaan ”internetin etusivuksi”. Mistä vetoa, että The New York Times haluaisi olla internetin etusivu?

 

Perinteisen median tavoitteena on saada ihmiset hakeutumaan julkaisujen omille sivuille ja sovelluksiin. Sen sijaan ne joutuvat myymään sielunsa markalla Facebookille ja rekrytoimaan Snapchat-editoreja.

Toki vanha media saa syyttää pitkälti itseään. Se vitkasteli ja hävisikehityskisan. Sen sovellukset tulivat liian myöhään ja olivat liian huonoja. Voi silti hyvällä syyllä kysyä, miksi alkuperäissisällön maksajat hyväksyvät näin huonon neuvotteluaseman?

 

Loputtoman kopioinnin maailmassa on oikeastaan helppo erottua. Se käy niin, ettei matki paniikinomaisesti muita, vaan seuraa omaa agendaansa.

Kun eri kanavissa kiertää yhä enemmän samaa, tarinoiden alkuperä ja todenperäisyys hämärtyy. Silloin parhaat ansaitsevat luottamuksensa.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta