Kehitysjohtaja

Koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärvi haluaa journalistien osaavan enemmän liiketoimintaa. Haaga-Helian uusi ylempi ammattikorkeakoulututkinto opettaa journalisteja kehittämään alan bisnestä.

Haaga-Helian koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärvi on toiminut päätyönsä ohella vastaavana tuottajana Long Playn ja 11-kollektiivin Avaruus- ja seksimatka 2015 -hankkeessa.

Anne Leppäjärvi

Haaga-Helian toimittajakoulutuksen koulutusohjelmajohtaja vuodesta 2010 ja sen verkkomedian Tuiman vastaava päätoimittaja, journalismin opettaja.

Työskennellyt eri tehtävissä Turun Sanomissa 1999 – 2010 ja Etelä-Suomen Sanomissa 1998 – 1999 toimittajana. Vastannut molemmissa lehdissä kouluyhteistyöstä.

Opiskellut Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta ja journalismia. Auskultoinut myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi.

JOURNALISTI
13.8.2015

Nina Erho, teksti
Aino Huovio, kuva

Ammattikorkeakoulu Haaga-Helian toimittajakoulutus uudistuu keväällä 2017. Silloin aloittaa ensimmäinen kahdenkymmenen opiskelijan ryhmä uuden, journalismin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot. Samalla medianomitutkinnon aloituspaikat vähenevät kuudestakymmenestä neljäänkymmeneen.

”Päätökseen on vaikuttanut media-alan aloituspaikkakeskustelu, joka on saa-nut miettimään alan tarpeita. Tärkeää ei kuitenkaan ole vain koulutettavien oikea määrä vaan myös valmistuvien osaaminen. Alalla on yhtä aikaa työttömyyttä ja osaamisvajetta”, sanoo toimittajakoulutuksen koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärvi.

Uusi koulutus opettaa valmiita journalisteja miettimään, miten journalismista saadaan rahaa luopumatta sen ominaislaadusta. Journalistin 4/2013 selvityksen mukaan mediatalojen johtajista vain 15 prosenttia on toimittajataustaisia. Leppäjärven mielestä yhtäläinen ongelma on, jos toimitusten johto ei ymmärrä liiketaloutta. Lisää liiketalouden osaamista tarvitaan myös toimittajien omissa yrityksissä.

Uudelle koulutukselle laaditaan tarkka opetussuunnitelma syksyllä yhdessä alan toimijoiden kanssa. Jo nyt tiedetään, että kehittämismenetelmien lisäksi koulutuksen sisältöä ovat tuoreimmat tiedot digitalisaatiosta ja muusta median toimintaympäristön muutoksesta. Yhdessä ne auttavat ratkomaan vaikeita mutta väistämättömiä kysymyksiä: millaista yhteistyötä bloggaajien ja tubettajien kanssa kannattaa tehdä? Miten yritysten omiin medioihin pitää suhtautua? Voivatko omat toimittajat tehdä myös natiivimarkkinointia ja jos, millä ehdoilla? Mitä kaikkea mainos voi olla?

”Mahdollisuuksia on valtavasti ja silti voidaan pitää journalismi keskiössä”, Leppäjärvi sanoo.

 

Leppäjärvi on henkeen ja vereen journalismin puolustaja mutta korostaa myös, että se ei voi olla vain kirkasotsaista tekemistä journalistien omilla ehdoilla.

”Nyt pitää oikeasti miettiä, mitä yleisö haluaa ja missä muodossa. Media ei kehity vain teknisillä ratkaisuilla vaan niin, että keksitään keinot saada joukot taas haluamaan journalismia niin paljon, että siitä ollaan valmiita maksamaan. Kun yleisö pysyy ja on sitoutunut, on myös mainostuloja. Ja tietenkin yhteiskunta, jossa on aktiivista kansaa ja moniarvoista journalismia.”

Leppäjärveä ärsyttävät voivottelevat keskustelut journalismin tulevaisuudesta, jotka päättyvät toteamukseen: mutta kyllähän me journalismi osataan, ja sehän ei muutu miksikään.

”Onko oikeasti niin? Vai olisiko niin, että myös journalismi muuttuu ja voi vielä olla parhaimmillaan, kun välineet ja yleisön mahdollisuudet muuttuvat?”

Yhtenä keinona palauttaa yleisön kiinnostus journalismiin Leppäjärvi pitää sen välittämän maailmankuvan tasapainottamista. Ajatus on peräisin tanskalaiselta Ulrik Haagerupilta, joka kirjassaan Constructive News kyseenalaistaa konfliktit, draaman, rikolliset ja uhrit uutisten keskeisenä painopisteenä.

”Tietenkin väärinkäytökset pitää tutkia, mutta journalismin pitää myös rakentaa ja inspiroida. Jos ihminen omassa elinpiirissään näkee, että tapahtuu myös hyviä ja onnistuneita asioita, miksi hän haluaisi maksaa vain kielteisistä uutisista? Maailma muuttuu myös paremmaksi.”

Journalismin ikuista pääomaa on luottamus. Sen säilyttäminen vaatii paneutumista suunnitteluun, haastateltavien valintaan ja tiedon prosessointiin. Journalismi ei ole kirjoittamista vaan tutkimista, valintaa ja ajattelua. Kun työ on tehty hyvin, journalismi voi olla osa keskustelua, ei vain raportointia, Leppäjärvi korostaa.

 

Faktojen tarkistamiseksi Leppäjärvi kannustaa toimittajaopiskelijoitaan luettamaan juttujaan toisillaan ja kysymään: missä kohtaa et usko minua, mitä en tässä nyt huomaa.

”Ulkopuolinen havaitsee myös tiedostamattomat arvoasetelmat. Mediakriittisyys lähtee itsestä – oman aseman tunnistamisesta ja sen myöntämisestä, että kukaan meistä ei ole puhdas ennakkoasenteista.”

Leppäjärvi uskoo, että journalisteillejää aikaa huolelliseen tekemiseen, kun alan ruorissa on enemmän uudenlaisia osaajia. Niitä, jotka ymmärtävät kokonaisvaltaisesti toimintaympäristön muutosta, journalismia ja liiketoimintaa ja joilla on taitoa ja rohkeutta luoda tekemiseen selkeät uudet tavoitteet ja suunta.

”Ei ole järkeä yrittää tehdä samaan aikaan kaikkea vanhaa ja uutta ilman kunnon ohjeistuksia. Nyt toimittajat ovat liian yksin mahdollisuuksiensa kanssa. Ei jokaisen toimittajan kannata esimerkiksi somesta pohtia, mitähän näillä välineillä tekisi. Se on ajanhukkaa ja uhkaa brändien linjakkuutta.”

Tämä ei tarkoita, että toimittajat voisivat jättää somettamatta. Viime vuonnaopetussuunnitelmaltaan uudistunut Haaga-Helian medianomikoulutuskaan ei enää opeta yhtä uutisen kärkeä vaan miettimään jo ideointivaiheessa, mitä aiheesta tehdään mihinkin kanavaan ja missä järjestyksessä.

”Some ei ole enää journalismin markkinointia, jossa some-tuottajat toistavat valmiita otsikoita. Se on osa tarinankerronnan palettia, joka jokaisen toimittajan pitää hallita”, Leppäjärvi sanoo.

Keskeistä Haaga-Helian medianomikoulutuksessa ja uudessa ylemmässä tutkinnossa on oppiminen tekemällä. Medianomiopiskelijat ovat viime aikoina tehneet projekteja Long Playn, Faktabaarin, Docventuresin, STT Digihubin ja Journalistirockin kanssa. Uudessa tutkinnossa aletaan heti alussa tehdä käytännön kehittämishanketta, joka voi liittyä omaan journalistiseen tai mediatalon toimintaan.

Kuva: Haaga-Helian koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärvi on toiminut päätyönsä ohella vastaavana tuottajana Long Playn ja 11-kollektiivin Avaruus- ja seksimatka 2015 -hankkeessa.

Anne Leppäjärvi

Haaga-Helian toimittajakoulutuksen koulutusohjelmajohtaja vuodesta 2010 ja sen verkkomedian Tuiman vastaava päätoimittaja, journalismin opettaja.

Työskennellyt eri tehtävissä Turun Sanomissa 1999 – 2010 ja Etelä-Suomen Sanomissa 1998 – 1999 toimittajana. Vastannut molemmissa lehdissä kouluyhteistyöstä.

Opiskellut Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimusta ja journalismia. Auskultoinut myös äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi.



2 2019
Arkisto
Suomenmaan Pekka Pohjolainen ja Demokraatin Johannes Ijäs Eduskuntatalon mediatiloissa. Toimittajat kiittelevät talon työskentelyolosuhteita.

Politiikkaa 24/7

Vaalikeväänä käyvät kuumina sekä poliitikot että puoluelehdet. ”Aatteellisissa mutta itsenäisissä” lehdissä työpaikan tulevaisuuden saattaa ratkaista vaalitulos tai viestintätuen uudelleenjärjestely. Journalisti seurasi Demokraatin ja Suomenmaan toimittajien päivää eduskunnassa.

Peili konfliktille

Pertti Pesosen dokumentin televisioesitys sensuroitiin Venezuelassa. Espanjassa somekohina alkoi Katalonian poliittisia vankeja käsittelevästä dokumentista.

Kalevan palkaton harjoittelu kummastuttaa

Ilmaista harjoittelijaa etsii usein järjestö tai pieni yritys, ei suuri lehtitalo. Kesäsijaisia palkataan kuten aiemminkin.

Mihin ylioppilaslehtiä tarvitaan?

Suomen lehdistössä on meneillään uuvuttava samankaltaistumiskehitys. Omistus keskittyy, samoin uutistuotanto. Tällaisessa ilmapiirissä soisi edes omaäänisten ylioppilaslehtien menestyvän, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Meidän puolesta kyselijät

Tiia Rantanen ja Anna Karhunen ovat ystäviä, joista tuli työkavereita. Läheisyydestä on hyötyä, kun työ on jutustella noloista aiheista kaiken kansan kuullen.

Sexualbrotten, som blev en invandringsdebatt

De stora finländska medierna utmärkte sig inte i rapporteringen om sexualbrotten i Uleåborg. Det säger professor och medieforskare Anu Koivunen, som analyserat en del av materialet.

Sanonta on Antti Grundsténin mielestä ärsyttävä mutta hänen tekemisen tapaansa hyvin kuvaava. Kuva otettiin A-lehtien studiolla ”rakennusnurkassa”, jossa Grundstén tapaa nojailla tikkaisiin ja miettiä seuraavia kuvauksia lavastaja Tuomas Norteman kanssa.

Yllätyksiä olla pitää

Imagen AD Antti Grundstén on valmis perustelemaan haastateltaville, miksi jutun kuvat ovat juuri sellaiset kuin ovat.

Sankari ja nolla

Matti Nykäsen viimeinen palvelus medialle oli tarjota kierros itsetutkiskelua. Enää tuskin tulee julkkista, joka saisi synkän puolensa samaan tapaan anteeksi, sanoo kulttuurihistorian tutkija.

Vaikka kaikki laukut ovat Emmi Tuomistolle käyttöesineitä, Louis Vuittoneitaan hän ei viskaa auton lattialle tai anna koiriensa Ollin ja Mimin talloa. Vuittonin ruudullisen ”Alman” hän hankki marraskuussa, etualan ”Neverfullin” vuodelta 2011 ihan hiljattain.

Liekeissä laukuista

Emmi Tuomisto osti viime vuonna 16 laukkua. Silti arjen juhlaksi riittää myös ihanuuksien bongailu netistä ja toisten olkapäiltä.

Tuuraajasta päätoimittajaksi

Satu Kangas-Viljamäki aloitti 11. helmikuuta päätoimittajana kaupunkilehti Selänteessä.

Kati Koivikko on ollut Sanoma Prolla 11 vuotta. Entisestä kuvatoimittajasta on tullut ”hybridituotteiden” tekijä. ”Oman työn aikatauluttamista vaaditaan aiempaa enemmän, mutta minusta on ihana ajatella isoja kokonaisuuksia.”

Kuvin kiinni ajassa

Oppimateriaalikuvittamisen rima on noussut, väittää visualisti Kati Koivikko. ”Aapinen on herkin tuote”, hän sanoo.

Liitto vei oikeuteen 50 riitaa

Vanhin liiton viime vuonna selvittämä riita sai alkunsa vuonna 2013.

Aina ei mene putkeen

”Usein kaikki menee kuvauskeikalla putkeen. Joskus taas ei mene.” Lauri Rotko kertaa kolumnissaan kolme klassikkoa.

Ontuva taleban

Kun poliitikkojen sanomisista kerrotaan, avattakoon riittävästi, millaista myrkkyä sanat ovat syöneet, kirjoittaa Vesa Heikkinen.

Hullun hommaa

Ajattelin että jestas; nyt on aamiaisaika ja minä könyän 300 metrin syvyydessä ikiroudan alla seuranani ventovieras kaivosmies, kirjoittaa Maria Paldanius.

Painavia rivejä johtamisesta

Siinä missä moni johtamiskirja kertoo ”keissejä”, Teija Rantalan Pieni kirja johtamisesta kertoo vain sen, mitä niistä on opittu, kirjoittaa Nina Erho.

Vem visar vägen i klimatjournalistiken?

Kan ett mediehus på en sida uppmana till större och fler åtgärder för att minska klimatavtrycket och på en annan uppmana samma läsare att resa iväg på en nöjesresa till andra sidan jorden, frågar Lina Laurent.

Klimatkris och bränder när svenska Gräv firar 30 år

Affischnamnet är Martha Mendoza från AP. Som vanligt kommer det att delas ut guldspadar inom olika kategorier för insatser inom grävande journalistik.

Dahlén tar över på Ålandstidningen

Daniel Dahlén kommer närmast från Ålcom, där han varit VD. Han har ingen tidigare erfarenhet av att leda publicistisk verksamhet.

Yhdistykset

Journalistiliiton jäsenyhdistykset tiedottavat.

Takasivu

Provokatiivisia huomioita.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta