Omalla äänellä. Anna-Stina Nykänen yrittää aina pitää kirjoituksissaan oman tyylinsä. ”Luottohenkilöni huomauttavat heti jos kuulostan Olli Kiviseltä tai Antti Blåfieldilta”, Nykänen sanoo.

Isoja juttuja pienistä aiheista

Anna-Lena Laurénin valinta

Hufvudstadsbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén valitsi palstalla esiteltäväksi Helsingin Sanomien toimittajan Anna-Stina Nykasen kirjoittaman kolumnin venäläisistä vieraista, jotka olivat haukkuneet häntä huonoksi emännäksi (HS 17. 8. 2014). Näin hän perustelee valintaansa:

”Se oli niin hauska, että makasin lattialla nauraen. Hädin tuskin pystyin hengittämään. Jutussa yhdistyy tarkka tilannekuvaus ja itseironia aivan loistavalla tavalla. Se myös todistaa, että Nykänen on rohkea toimittaja joka uskaltaa kirjoittaa myös herkistä aiheista, kuten ystävyys- ja kulttuurikonflikteista. Koko juttu on ennen kaikkea inhimillinen.”

Anna-Stina Nykänen, 54

Helsingin Sanomien toimittaja ajankohtais-, urheilu- ja sunnuntaitoimituksessa vuodesta1989, kolumnistina vuodesta 2001 lähtien muun muassa Nytissä.

Aloitti uransa harjoittelijana Uutis-Kukossa Kuopiossa vuonna 1981.

Savon Sanomissa pätkätöissä 1982 – 1986.

Kauneuden ja Terveyden toimittaja 1986 – 1988.

JOURNALISTI
13.8.2015

Manu Marttinen, teksti
Liisa Takala, kuva

”Kolumnin aiheet ovat loppu sinä päivänä, kun töihin tullessa minulla ole työkavereille mitään sanottavaa”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen.

”Kolumnin aiheet ovat loppu sinä päivänä, kun töihin tullessa minulla ole työkavereille mitään sanottavaa. Ei mitään päiviteltävää, ihasteltavaa, hassua sattumusta tai kiukkua. Niissä voi aina piillä aihe, jos vain tonkii kunnolla”, sanoo Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen.

Venäläisistä vieraista kertova kolumni sai alkunsa juuri näin. Vanha ystävämme, venäläinen kollega, oli kirjoittanut suomalaiseen lehteen kolumnin Suomen-vierailustaan, jota minä emännöin. Tuo juttu oli täynnä valheita. Tulin töihin ja selitin sitä pöyristyneenä. Muut näkivät siinä ilmiselvän juttuaiheen. Silti epäröin. Minut vakuutti Ilkka Malmberg, joka piti aihetta tärkeänä, mutta neuvoi myös, että anna tunnekuohun laantua.

Miksi epäröin? En koskaan kirjoita asioista, jotka ovat vain henkilökohtaisia. On oltava varma, että omassa kokemuksessa on jotain yleisemmin tunnistettavaa ja merkityksellistä.

Taustoitin kirjoitusta Venäjää tuntevien ystävien, tutkijoiden ja kollegoiden kanssa.

Puhuin monien kanssa myös tunteistani: mikä tässä loukkasi, mitä tämä kertoo minusta? Aina pitää yrittää saada itsensä kiinni omien arkojen paikkojen varjelusta – ja sitten kertoa niistä estoitta.

Loukatun emännyyden lisäksi kolumni käsitteli lopulta muun muassa suhdettamme Ukrainan kriisiin, Natoon ja Ruotsiin, suomalaisen halua olla mieliksi sekä journalistin etiikkaa.

Minulle on ehdoton ja pyhä asia, että journalismissa ei sepitetä. Kaiken on oltava totta. En aja omaa etuani, enkä kosta. Jätin harkiten pois venäläisen kollegan nimen ja valheet julkaisseen lehden.

Lehti pyysi anteeksi, venäläinen kollega ei: häneltä sain haukkukirjeen. Välit ovat poikki, mutta kuin sukuriidassa, tuskin lopullisesti.

Osa lukijoista näki jutussa venäläisvastaisuutta. Itseironia ja huumori menivät heiltä ohi. Sille ei voi mitään. Lukijathan etsivät jutuista käyttövoimaa omien intohimojensa mukaan.

Valtaosa palautteesta oli mielenkiintoista. Ihmiset kertovat omia kokemuksiaan venäläisistä ja Venäjästä. Juuri noin sen kuuluu mennä: lukijan on jäätävä miettimään muuta kuin minua.

Kuva: Omalla äänellä. Anna-Stina Nykänen yrittää aina pitää kirjoituksissaan oman tyylinsä. ”Luottohenkilöni huomauttavat heti jos kuulostan Olli Kiviseltä tai Antti Blåfieldilta”, Nykänen sanoo.

Anna-Lena Laurénin valinta

Hufvudstadsbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén valitsi palstalla esiteltäväksi Helsingin Sanomien toimittajan Anna-Stina Nykasen kirjoittaman kolumnin venäläisistä vieraista, jotka olivat haukkuneet häntä huonoksi emännäksi (HS 17. 8. 2014). Näin hän perustelee valintaansa:

”Se oli niin hauska, että makasin lattialla nauraen. Hädin tuskin pystyin hengittämään. Jutussa yhdistyy tarkka tilannekuvaus ja itseironia aivan loistavalla tavalla. Se myös todistaa, että Nykänen on rohkea toimittaja joka uskaltaa kirjoittaa myös herkistä aiheista, kuten ystävyys- ja kulttuurikonflikteista. Koko juttu on ennen kaikkea inhimillinen.”

Anna-Stina Nykänen, 54

Helsingin Sanomien toimittaja ajankohtais-, urheilu- ja sunnuntaitoimituksessa vuodesta1989, kolumnistina vuodesta 2001 lähtien muun muassa Nytissä.

Aloitti uransa harjoittelijana Uutis-Kukossa Kuopiossa vuonna 1981.

Savon Sanomissa pätkätöissä 1982 – 1986.

Kauneuden ja Terveyden toimittaja 1986 – 1988.



4 2021
Arkisto

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Median ammattilaisen on tiedettävä, kenen ideologiaa edistää

Tiedotusvälineen pitää saada itse valita, mitä sanoja ja käsitteitä käyttää. On kuitenkin tiedettävä, mistä käsitteet ovat peräisin ja kenen ideologiaa ne pönkittävät, kirjoittaa päätoimittaja Maria Pettersson.

Väkivalta varjostaa ja mustasukkaisuus piinaa – miksi otsikoissa raiskaukset vain tapahtuvat, kysyy toimittaja Sara Harju

Sukupuolittuneessa ja seksuaalisessa väkivallassa tekijä usein ohitetaan käyttämällä passiivia ikään kuin väkivalta olisi hallitsematon voima, jota vastaan ei voi pyristellä.

Toimittajana saat kätevästi näkyvyyttä sometilillesi ja laukkumallistollesi, Jenni Alexandrova

Radiotoimittaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan viineistä ja ihmettelee, miksi Alko ei ole lähettänyt hänelle lahjaviinejä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

Näin Journalistiliitto toimii

Satavuotiaalla Journalistiliitolla on toimisto Helsingin Hakaniemessä, mutta jäseniä ympäri maan. Mitä tekevät liiton toimitusosastot, paikallisyhdistykset, valtuusto, hallitus ja toimisto?

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Uudet puolueet eivät sopeutuneet kirjoitusohjeeseen

”Moni uusi puolueennimi oli rakenteeltaan erilainen kuin vanhat, joten niiden erisnimisyyden häivyttäminen alkukirjaintempulla tuntui oudolta robotiikalta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Den ensidiga bevakningen av rikspolitiken

Att den åländska riksdagsledamoten är den mest frekvent intervjuade rikspolitikern i de åländska medierna är varken konstigt eller fel, det är avsaknaden av andra röster som är det, skriver Felicia Bredenberg.

Kun hätä on suurin, on kollega lähellä

Juuri kun Radio Novan uutiset olivat alkamassa, ankkuri Jussi Karhunen tunsi muljahduksen mahassaan.

Totuuden tyyni tulkki on poissa

Toimittaja Jorma Lehto 2. 3. 1947 Seinäjoki – 25. 3. 2021 Mustasaari

”Alla finlandssvenska medier är dåliga på något sätt”

Vårens näst sista Mediespråkswebbinarium kräver självironi och god humor. Den 23 april ger sig komikern Alfred Backa nämligen på den finlandssvenska journalistiken i en roast där alla får sig kring öronen.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta