Anna-Lena Laurén päätyi Venäjälle saatuaan opiskelijevaihdon kautta ystäviä Pietarissa. Kuva: Leksei Mjakishev

Venäjän ymmärtäjä

Anna-Lena Laurén, 39

Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagsbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja vuodesta 2011.

Toiminut mm. SvenskaDagsbladetin Helsingin-kirjeenvaihtajana 2003 – 2006 ja Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajana 2006 – 2010.

Julkaissut useita Venäjää ja Kaukasiaa käsitteleviä kirjoja.

Suomen Kuvalehden Journalismipalkinto 2013. Bonnierin Vuoden Journalisti -ehdokas 2014.

JOURNALISTI
11.6.2015

Manu Marttinen, teksti
Leksei Mjakishev, kuva

”Venäjällä itse keskustelu (obsjtjenie) on paljon tärkeämpää kuin se, saadaanko konkreettisiin kysymyksiin konkreettisia vastauksia. Prosessi on tärkeämpi kuin perille pääseminen. Venäläiset eivät luota siihen, että jokaista asiaa voisi ymmärtää täydellisesti. Sen sijaan on kiinnostavaa puhua, riidellä, oivaltaa”, sanoo Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén.

”Venäjällä haastateltava ei useinkaan kuuntele tarkasti mitä sanot, vaan vastaa ihan toisiin kysymyksiin: niihin, jotka hänen mielestään olisi pitänyt esittää. Havaintoni perustuu lukemattomiin haastatteluihin, joita olen venäläisten kanssa tehnyt.

Jos antaa haastateltavan puhua, esille voi nousta todella kiinnostavia juttuja. Yritän siteerata juuri sellaisia yksityiskohtia, jotka voivat valaista asioita yllättävällä tavalla.

Suurin ero Suomessa työskentelyyn on se, että Venäjällä täällä on paljon vaikeampi saada tietoja viranomaisilta. Tilanne on huonontunut viime vuosina. Jos heiltä aikaisemmin oli vaikea saada kommentteja, nyt se on käytännössä mahdotonta. Se on sääli, sillä tasapainon vuoksi olisi tärkeää saada enemmän informaatiota suoraan duumalta tai virkamiehiltä.

Ulkomaalaisen kirjeenvaihtajan arki ei ole suuresti muuttunut viime vuosina, mutta viisumi- ja akkreditointiasioissa Venäjällä ollaan nyt tarkempia. Meiltä vaaditaan nykyään esimerkiksi sellaisia dokumentteja, joita ei aikaisemmin ole vaadittu.

Suomessa Venäjä-raportointi on mielestäni suhteellisen laadukasta. Moskovassa on monta suomalaista kirjeenvaihtajaa, joilla on erilaisia näkemyksiä. Meillä on täällä edelleen viisi kirjeenvaihtajaa, enemmän kuin muilla Pohjoismailla. Ruotsalaisia ja norjalaisia on kaksi ja tanskalaisia tietääkseni kolme.

Palaan Suomeen, kun lapseni aloittaa koulun, sillä jokaisella lapsella on oikeus juuriinsa. Sain itse turvallisen lapsuuden Paraisilla. Olen vasta nyt ymmärtänyt, että juuri se teki minusta vahvan ihmisen.”


Kuva: Anna-Lena Laurén päätyi Venäjälle saatuaan opiskelijevaihdon kautta ystäviä Pietarissa.

Anna-Lena Laurén, 39

Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagsbladetin Moskovan-kirjeenvaihtaja vuodesta 2011.

Toiminut mm. SvenskaDagsbladetin Helsingin-kirjeenvaihtajana 2003 – 2006 ja Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajana 2006 – 2010.

Julkaissut useita Venäjää ja Kaukasiaa käsitteleviä kirjoja.

Suomen Kuvalehden Journalismipalkinto 2013. Bonnierin Vuoden Journalisti -ehdokas 2014.

Rantasen valinta

Talouselämän toimittaja Esko Rantanen valitsi palstalla esiteltäväksi Hufvudstadsbladetin Venäjän-kirjeenvaihtajan Anna-Lena Laurénin.

”Ihastelen, miten hän kuvaa venäläistä ihmistä kolumnissaan (Ryssar svarar bara sina egna frågor, Hbl 3. 5.): kuinka venäläinen ei vastaa koskaan kysymykseen, vaan siihen kysymykseen, joka toimittajan olisi pitänyt esittää. Laurén luonnehtii venäläistä ihmistä hauskalla, rehellisellämutta silti sympaattisella tavalla.

Hänen journalistinen hyveensä on näyttää, miten asiat ovat. Se, ettei sormi pystyssä tuomitse Putinia tai venäläisiä, ei tee hänestä mielestäni diktatuurin kannattajaa. Päinvastoin, uskon että hän edustaa asiallisuutta ja todellista suvaitsevaisuutta paremmin kuin moni muu toimittaja.”



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta