Viharunoilijat. Hate Poetry esiintyi Hampurissa 7. toukokuuta 2015. Kuvassa vasemmalta: Özlem Gezer (Der Spiegel), Yassin Musharbash, (Die Zeit), Mely Kiyak, Hasnain Kazim (Spiegel Online) ja Doris Akrap (Tageszeitung).

Vihaviestit kääntyvät kabareeksi Saksassa

JOURNALISTI
21.5.2015

Liisa Niveri, hampuri, teksti
Markus Klingenhäger, kuva

Hate Poetry on toimittajien tuuletus rasismia vastaan.

Hampurin Mojo-klubi on toukokuisena iltana täynnä ihmisiä. Lavalla on kuusi ulkomaalaistaustaista toimittajaa. Turkin lippu, Atatürkin ja Öcalanin kuvat ja halpakauppaketju Aldin muovikassit toimivat lavasteena. Taustalla soivat arabialaisrytmit.

Toimittajat lukevat vuorotellen kirjeitä, sähköposteja ja Twitter-viestejä ääneen ja nauravat: ”Mene haaremiin. Tee siellä likaisia juttuja! Googlasin nimesi. Et näytä saksalaiselta. Kirjoitan päätoimittajalle! Saksalaisuus alkaa nimestä.”

Saksassa valtaväestöstä nimeltään poikkeavat toimittajat saavat erityisen runsaasti vihapostia. He eivät kuitenkaan ole jääneet yksin koneidensa äärelle, vaan ovat kääntäneet vihaviestit riehakkaiksi esityksiksi. Suurimmat aplodit saava toimittaja palkitaan. Myös yleisöllä on hauskaa.

Hate Poetry on kuin käynti turkkilaisessa saunassa. Näytöksen aikana hikoilemme kollektiivisesti sonnan ulos kehosta”, kiteyttää Die Zeitissa työskentelevä toimittaja-kirjailija Yassin Musharbash.

Esitys kestää neljä tuntia. Nauru vapauttaa. Vaikka se välillä juuttuukin kurkkuun.

 

Idea Hate Poetrysta syntyi 2012 Berliinissä, kun vapaa toimittaja Ebru Taşdemir luki Facebookista hämmentävää palautetta. ”Arvoisa rouva persereikä”, todettiin viestin alussa.

”Ensin emme tienneet, miten toteuttaa show. Nyt kierrämme esiintymässä jo kolmatta vuottaympäri maata. Seuraavaksi ovat vuorossa Düsseldorf, Zürich ja München”, kertoo ryhmän perustajajäsen, kroatialaistaustainen Doris Akrap.

Hate Poetryssa toimittajat tuo-vat esiin kaikkein törkeimpiä kirjoituksia. Tabuja ei juuri ole. Murhauhkauksia ei kuitenkaan lueta.

”Mikä ero on Hitlerillä ja Merkelillä? Hitlerin aikaan olisit joutunut kaasukammioon!” raapustaa yksi vihakirjeen kirjoittaja.

”Miksi ulkomaalainen saa kirjoittaa saksalaismediaan, vaikka ulkomaalaiset eivät edes tilaa lehtiä?” kysyy toinen.

Vihapostin kirjoittajat eivät käsitä, kuinka joku, jonka nimi ei ole Müller tai Schmidt, saa ja ylipäätään osaa kirjoittaa saksaksi. Pelkkä ulkomainen nimi jutun tekijänä nostaa lukijan karvat pystyyn. Myös tietyt aiheet, kuten islam, kuohuttavat. Esimerkiksi Musharbashia pidetään muslimina, vaikka hän on kristitty.

Pääkuva: Viharunoilijat. Hate Poetry esiintyi Hampurissa 7. toukokuuta 2015. Kuvassa vasemmalta: Özlem Gezer (Der Spiegel), Yassin Musharbash, (Die Zeit), Mely Kiyak, Hasnain Kazim (Spiegel Online) ja Doris Akrap (Tageszeitung).

Kuva: Markus Klingenhäger

 

Vihapuheesta viihdettä

Hate Poetry on antirasistinen lavashow, joka käsittelee arkipäivän rasismia.
Ryhmän jäsenet saivat erikoispalkinnon vuoden toimittajina 2014 Saksassa

Lisätietoja: hatepoetry.com



4 2020
Arkisto

Lomauttaminen koronakiireen keskellä on moraalitonta, mahdollisesti jopa laitonta

Näyttää siltä, että moni mediayritys on ilmoittanut lomautuksista ja käynyt yt-neuvottelut ”varmuuden vuoksi”. Aikeissa on paljon moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta, kirjoittaa Maria Pettersson.

Tuomas Peltomäki työskentelee nyt kotonaan Hyvinkäällä. Seurana Nuka-koira.

Kollegan haastatteleminen on parasta journalismia, Tuomas Peltomäki

Nyt-liitteen esimies tietää, ettei Twitterissä selviä hengissä, ellei osaa näytellä tyhmää.

Mitt i vårt livs största story

”Det som händer ställer journalisten i svår position. Vi vinner ingenting på att skapa oro, men är trots allt satta till att granska makten, att ställa våra frågor i en situation där entydlig forskning saknas”, skiver Mikaela Löv.

Näin tehdään valaistus elokuvaan

Elokuvan valaistus on tarkkaa sunnittelua. Matleena Kuusela kertoo, miten työ eteni kesällä ensi-iltansa saavan Eden-elokuvan kohdalla.

Porsastelu päätyy joskus uutisiinkin

”Asiallisen uutistyylin ammattilaisillakin tuntuu olevan sisimmässään sokea piste yksittäisille värittyneille sanoille”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Uutismies jakoi ympärilleen hyvää mieltä

Kuolleita: Toimittaja Jussi Salokorpi 2.3.1964 Vaasa – 23.3.2020 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta