Viharunoilijat. Hate Poetry esiintyi Hampurissa 7. toukokuuta 2015. Kuvassa vasemmalta: Özlem Gezer (Der Spiegel), Yassin Musharbash, (Die Zeit), Mely Kiyak, Hasnain Kazim (Spiegel Online) ja Doris Akrap (Tageszeitung).

Vihaviestit kääntyvät kabareeksi Saksassa

JOURNALISTI
21.5.2015

Liisa Niveri, hampuri, teksti
Markus Klingenhäger, kuva

Hate Poetry on toimittajien tuuletus rasismia vastaan.

Hampurin Mojo-klubi on toukokuisena iltana täynnä ihmisiä. Lavalla on kuusi ulkomaalaistaustaista toimittajaa. Turkin lippu, Atatürkin ja Öcalanin kuvat ja halpakauppaketju Aldin muovikassit toimivat lavasteena. Taustalla soivat arabialaisrytmit.

Toimittajat lukevat vuorotellen kirjeitä, sähköposteja ja Twitter-viestejä ääneen ja nauravat: ”Mene haaremiin. Tee siellä likaisia juttuja! Googlasin nimesi. Et näytä saksalaiselta. Kirjoitan päätoimittajalle! Saksalaisuus alkaa nimestä.”

Saksassa valtaväestöstä nimeltään poikkeavat toimittajat saavat erityisen runsaasti vihapostia. He eivät kuitenkaan ole jääneet yksin koneidensa äärelle, vaan ovat kääntäneet vihaviestit riehakkaiksi esityksiksi. Suurimmat aplodit saava toimittaja palkitaan. Myös yleisöllä on hauskaa.

Hate Poetry on kuin käynti turkkilaisessa saunassa. Näytöksen aikana hikoilemme kollektiivisesti sonnan ulos kehosta”, kiteyttää Die Zeitissa työskentelevä toimittaja-kirjailija Yassin Musharbash.

Esitys kestää neljä tuntia. Nauru vapauttaa. Vaikka se välillä juuttuukin kurkkuun.

 

Idea Hate Poetrysta syntyi 2012 Berliinissä, kun vapaa toimittaja Ebru Taşdemir luki Facebookista hämmentävää palautetta. ”Arvoisa rouva persereikä”, todettiin viestin alussa.

”Ensin emme tienneet, miten toteuttaa show. Nyt kierrämme esiintymässä jo kolmatta vuottaympäri maata. Seuraavaksi ovat vuorossa Düsseldorf, Zürich ja München”, kertoo ryhmän perustajajäsen, kroatialaistaustainen Doris Akrap.

Hate Poetryssa toimittajat tuo-vat esiin kaikkein törkeimpiä kirjoituksia. Tabuja ei juuri ole. Murhauhkauksia ei kuitenkaan lueta.

”Mikä ero on Hitlerillä ja Merkelillä? Hitlerin aikaan olisit joutunut kaasukammioon!” raapustaa yksi vihakirjeen kirjoittaja.

”Miksi ulkomaalainen saa kirjoittaa saksalaismediaan, vaikka ulkomaalaiset eivät edes tilaa lehtiä?” kysyy toinen.

Vihapostin kirjoittajat eivät käsitä, kuinka joku, jonka nimi ei ole Müller tai Schmidt, saa ja ylipäätään osaa kirjoittaa saksaksi. Pelkkä ulkomainen nimi jutun tekijänä nostaa lukijan karvat pystyyn. Myös tietyt aiheet, kuten islam, kuohuttavat. Esimerkiksi Musharbashia pidetään muslimina, vaikka hän on kristitty.

Pääkuva: Viharunoilijat. Hate Poetry esiintyi Hampurissa 7. toukokuuta 2015. Kuvassa vasemmalta: Özlem Gezer (Der Spiegel), Yassin Musharbash, (Die Zeit), Mely Kiyak, Hasnain Kazim (Spiegel Online) ja Doris Akrap (Tageszeitung).

Kuva: Markus Klingenhäger

 

Vihapuheesta viihdettä

Hate Poetry on antirasistinen lavashow, joka käsittelee arkipäivän rasismia.
Ryhmän jäsenet saivat erikoispalkinnon vuoden toimittajina 2014 Saksassa

Lisätietoja: hatepoetry.com



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta