Pettävää kuin pisa

JOURNALISTI
21.5.2015

Elina Grundström
elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Onko Suuri Suomalainen Sananvapaus sittenkin myytti, kysyy Elina Grundström.

Sananvapaudesta on tullut uusi kansallisen ylpeyden aihe. Vähän samanlainen kuin pisa-tulokset.

Suomi oli jälleen ykkösenä Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä ja jaetulla kolmossijalla Freedom House -instituutin vastaavassa listauksessa. Olemme maailman kärkimaita myös korruption vähäisyydessä ja hallinnon avoimuudessa.

Suomea on alettu ulkomaillakin pitää sananvapauden mallimaana. Ensi vuonna Unesco järjestää maailman lehdistönvapauden päivän päätapahtuman Helsingissä.

 

Mutta onko Suuri Suomalainen Sananvapaus sittenkin myytti? Tai onko sille käymässä niin kuin pisa-tuloksille? Nehän alkoivat heiketä juuri silloin, kun suomalainen koulujärjestelmä alkoi saavuttaa kansainvälistä mainetta ja laajentua vientituotteeksi.

Suomessa sananvapauteen kohdistuu juuri nyt monia uhkia. Medioiden talous heikkenee. Lehtiä ja ohjelmia lopetetaan. Toimittajia irtisanotaan. Sisältömarkkinointi ja lobbaus ammattimaistuvat ja tunkevat journalismin tontille.

On myös turha kieltää, etteivät verkkomaailman vihapuhe ja Venäjän poliittinen tilanne vaikuttaisi toimittajiin mitenkään. Ne aiheuttavat uudenlaista itsesensuuria tai vähintään varpaillaan olemista ja sanomisten loiventelua.

 

Eniten olen kuitenkin huolestunut ihan perinteisestä ja vanhanaikaisesta sananvapauden rajoittamisesta. Mediat ovat heikon taloustilanteensa vuoksi aiempaa herkempiä nopeille omistajanvaihdoksille ja kaikenlaiselle omistajien, ilmoit-tajien ja päättäjien painostukselle tai ainakin heidän toiveidensa huomioimiselle.

Alalla on näkyvissä signaaleja siitä, että poliittisiin ja erityisesti taloudellisiin intresseihin liittyvävaikuttaminen journalismin sisältöön olisi lisääntymässä. Jos jutun tekemistä jostain aiheesta ei edes aloiteta tai jos jotain jätetään julkaisematta, se ei tule yleiseen tietoon, koska toimittajat eivät haluariskeerata työpaikkojaan. Mutta onhan näitä tapauksia ollut julkisuudessakin muutama, kuten Porttikielto Poriin -episodi ja Yrittäjäsanomien toimittajan koeajalla katkaistu työsuhde.

 

”Suomessa ei journalisti joudu päättäjiä koskevasta skuupista vankilaan, vaan työttömäksi”, kuten Aller Median toimitusjohtaja PauliAalto-Setälä kirjoitti Kauppalehdessä 11. toukokuuta.

Aalto-Setälä synkistelee kolumnissaan laatujournalismin kannattavuuskriisiä. Sosiaalinen media imee mainonnan, ja Yhdysvalloissa monet lupaavasti alkaneet yritykset luoda kannattavaa digijournalismia ovat epäonnistuneet The New York Timesia myöten.

Kun asiajournalismi ei enää kannata englanninkielisessäkään maailmassa, miten se voisi pärjätä ilman tukea niin pienellä kieli-alueella kuin Suomi?

Ainakaan meidän ei pitäisi tuudittautua hyviin sananvapaus-pisa-tuloksiimme. Ilmassa on jo kaikki merkit siitä, ettei kaikkea yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa saada julkisuuteen. Vielä muutama vuosi sitten freelancer sai aina juttunsa kaupaksi, jos hänellä oli todellinen skuuppi. Nykyään skuupillekin voi olla vaikea löytää julkaisija.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta