Pettävää kuin pisa

Onko Suuri Suomalainen Sananvapaus sittenkin myytti, kysyy Elina Grundström.

Sananvapaudesta on tullut uusi kansallisen ylpeyden aihe. Vähän samanlainen kuin pisa-tulokset.

Suomi oli jälleen ykkösenä Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä ja jaetulla kolmossijalla Freedom House -instituutin vastaavassa listauksessa. Olemme maailman kärkimaita myös korruption vähäisyydessä ja hallinnon avoimuudessa.

Suomea on alettu ulkomaillakin pitää sananvapauden mallimaana. Ensi vuonna Unesco järjestää maailman lehdistönvapauden päivän päätapahtuman Helsingissä.

 

Mutta onko Suuri Suomalainen Sananvapaus sittenkin myytti? Tai onko sille käymässä niin kuin pisa-tuloksille? Nehän alkoivat heiketä juuri silloin, kun suomalainen koulujärjestelmä alkoi saavuttaa kansainvälistä mainetta ja laajentua vientituotteeksi.

Suomessa sananvapauteen kohdistuu juuri nyt monia uhkia. Medioiden talous heikkenee. Lehtiä ja ohjelmia lopetetaan. Toimittajia irtisanotaan. Sisältömarkkinointi ja lobbaus ammattimaistuvat ja tunkevat journalismin tontille.

On myös turha kieltää, etteivät verkkomaailman vihapuhe ja Venäjän poliittinen tilanne vaikuttaisi toimittajiin mitenkään. Ne aiheuttavat uudenlaista itsesensuuria tai vähintään varpaillaan olemista ja sanomisten loiventelua.

 

Eniten olen kuitenkin huolestunut ihan perinteisestä ja vanhanaikaisesta sananvapauden rajoittamisesta. Mediat ovat heikon taloustilanteensa vuoksi aiempaa herkempiä nopeille omistajanvaihdoksille ja kaikenlaiselle omistajien, ilmoit-tajien ja päättäjien painostukselle tai ainakin heidän toiveidensa huomioimiselle.

Alalla on näkyvissä signaaleja siitä, että poliittisiin ja erityisesti taloudellisiin intresseihin liittyvävaikuttaminen journalismin sisältöön olisi lisääntymässä. Jos jutun tekemistä jostain aiheesta ei edes aloiteta tai jos jotain jätetään julkaisematta, se ei tule yleiseen tietoon, koska toimittajat eivät haluariskeerata työpaikkojaan. Mutta onhan näitä tapauksia ollut julkisuudessakin muutama, kuten Porttikielto Poriin -episodi ja Yrittäjäsanomien toimittajan koeajalla katkaistu työsuhde.

 

”Suomessa ei journalisti joudu päättäjiä koskevasta skuupista vankilaan, vaan työttömäksi”, kuten Aller Median toimitusjohtaja PauliAalto-Setälä kirjoitti Kauppalehdessä 11. toukokuuta.

Aalto-Setälä synkistelee kolumnissaan laatujournalismin kannattavuuskriisiä. Sosiaalinen media imee mainonnan, ja Yhdysvalloissa monet lupaavasti alkaneet yritykset luoda kannattavaa digijournalismia ovat epäonnistuneet The New York Timesia myöten.

Kun asiajournalismi ei enää kannata englanninkielisessäkään maailmassa, miten se voisi pärjätä ilman tukea niin pienellä kieli-alueella kuin Suomi?

Ainakaan meidän ei pitäisi tuudittautua hyviin sananvapaus-pisa-tuloksiimme. Ilmassa on jo kaikki merkit siitä, ettei kaikkea yhteiskunnallisesti tärkeää tietoa saada julkisuuteen. Vielä muutama vuosi sitten freelancer sai aina juttunsa kaupaksi, jos hänellä oli todellinen skuuppi. Nykyään skuupillekin voi olla vaikea löytää julkaisija.

21.5.2015
Facebook

Elina Grundström
elina.grundstrom@kolumbus.fi
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
93. vuosikerta