Palveluammatissa

JOURNALISTI
21.5.2015

Manu Haapalainen, teksti

Sören Viktorsson, 58, on valittu vuoden 2014 freelancetoimittajaksi.

Freelancetoimittajana pärjääminen ei ole aina helppoa, mutta olet onnistunut tekemään pitkän uran. Mikä on salaisuutesi?

Tärkeintä on asiakkaiden tyytyväisyys. He voivat olla varmoja, että minuun voi luottaa. En viivyttele. Yritän toimittaa jutut päivää tai kahta ennen deadlinea. On tärkeää, että asiakkaat saavat mitä tilaavat. Kysyn toimeksiantajilta tarkasti heidän toiveistaan. Tämä on palveluammatti.

 

Miten työnkuvasi on muuttunut urasi aikana?

Viime vuosina olen saanut enemmän toimeksiantoja myös suomalaisilta lehdiltä, esimerkiksi ammattiyhdistyslehtien ruotsinkielisille sivuille. Tätä kautta olen kotiutunut ihan uudella tavalla Suomeen. Suomen kieleni on nyt myös parempi.

 

Miten vertaisit suomalaista ja ruotsalaista journalismia?

Ero on pieni, mutta suomalainen journalismi on faktapainotteisempaa. Suomessa juttuihin halutaan vähemmän kuvailua säästä, ja siitä miten pääsin haastattelupaikalle. Täällä tykätään mennä suoraan asiaan. Luulen, että kieleni on ruotsalaisissa lehdissä aavistuksen värikkäämpää.

On kiva, että suomalaiset lukevat uskomattoman paljon lehtiä. Tunnen esimerkiksi monia eläkeläisiä, jotka tilaavat Hesaria, Höblää ja Suomen Kuvalehteä. He lukevat jatkuvasti.

 

Entä työkulttuuria?

Olen huomannut, ettäkirjeenvaihto suomalaisten toimeksiantajien kanssa on aika ytimekästä. ”Moi, meillä olisi yksi juttu, deadline silloin ja silloin, teetkö?””Kyllä”, vastaan, ja otan useimmiten heti yhteyttä haastateltaviin. Olen asunut Suomessa niin kauan, että olen tottunut siihen, ettei aina tarvitse puhua paljon. Itse asiassa tämä toimintatapa sopii minulle aika hyvin!

 

Millaista oli sopeutua Suomeen?

Alussa kieli ei ollut helppoa. Halusin välttämättä tehdä haastattelut heti suomeksi. Tallensin ne, ja kuuntelin tallennetta sanakirjan avulla.Se oli hyvä tapa oppia suomea. Minulla oli vain vähän tuttavia, joten ensimmäinen vuosi oli yksinäinen. Sitten rupesin opiskelemaan kiinaa yliopistossa, ja sain hiukan suomalaisia kavereita.

 

Oletko tyytyväinen nimenomaan freelancerina?

Aluksi en ehkä ollut, mutta nyt minulla on jo suhteellisen iso asiakaskunta. Olen tottunut tähän, kuukausipalkkaisena voisi olla jo vaikeaa. Voin itse päättää aikatauluistani. Tosin olen usein työn ääressä jo aamuseitsemältä. Minulla on hyvä itsekuri.

 

Pitäisikö freelancetoimit-tajien asemaa mielestäsi jotenkin parantaa?

Toivoisin, että palkkioitavoitaisiin korottaa. Samastajutusta saa enemmän liksaa, jos tekee ruotsalaiseen lehteen. Minun suomalaiset asiakkaani toki maksavat yleensä suhteellisen hyvin.

Sören Viktorsson, 58, on valittu vuoden 2014 freelancetoimittajaksi. Hän muutti suomen kielen opintojensa innoittamana Suomeen vuonna 1996, ja on työskennellyt täällä siitä lähtien. Hän kirjoittaa ruotsiksi sekä ruotsalaisiin että suomalaisiin lehtiin. Viktorsson kirjoittaa paitsi pohjoismaista, myös esimerkiksi Kiinasta. Hänen juttujaan julkaisevat muun muassa Medievärlden, Arbetet, Arbetsvärlden, Universitetsläraren, Hufvudstadsbladet, Ammatissa Pro, Kyrkpressen ja Acatiimi.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta