Pinkeäksi nöyrtynyt

JOURNALISTI
30.4.2015

Mari Manninen
marinkotimeili@gmail.com.
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien entinen Tukholman-kirjeenvaihtaja, nyt freelancer Pekingissä.

Jokainen kirjeenvaihtaja sairastuu korresponditikseen, kirjoittaa Mari Manninen.

Ulkomailla toimittajana oleminen on yhtä juhlaa. Nöyrtymisen juhlaa.

Ensin innokas toimittaja suunnittelee, mitä kaikkea uudesta asemamaastaan uutisoi. Sitten murehtii öisin, kun ei kaikkea ehdi.

Pian toimittaja onneksi huomaa, ettei ole väliä, mistä juttunsa tekee tai jättää tekemättä. Kyläilevät kaverit hihkuvat: Ihania kiinalaismummoja, puistotansseja! Hieno tunnelma on Allsång på Skansenissa! Näistä sinun pitäisi kertoa!

Ja toimittaja vastaa: Niinhän minä olen kertonutkin!

Nyt kun yksi ihminen puskee juttuja saman välineen moneen tuuttiin, lähipomotkin tilailevat juttuja aiheista, joista kirjeenvaihtaja juuri raportoi.

Toki kirjeenvaihtaja on Suomessa edelleen hieno titteli. Nimityksen jälkeen ilmaantuu uusia kavereita. Tätä vaivaa ei onneksi ole ulkomailla työskentelevällä freelancerilla.

Maailmalla suomalainen toimittaja on nobody. Ruotsalaisetkaan eivät tunne Helsingin Sanomia tai Yleä. Suomi on vaaraton kieli ja
mitätön maa, jonka median tekemiset hädin tuskin kiinnostavat edes kiinalaista vahdintakoneistoa.

Monet suomalaistoimittajat eivät saa muutaman vuoden ulkomaanpestin aikana yhtään paikallista ystävää. Aikuiskaverit löytyvät töistä ja harrastuksista, mutta kirjeenvaihtajat puurtavat yksin tai toisten kirjeenvaihtajien kanssa, eivätkä he ehdi harrastaa.

Toki he käyvät ulkona – muiden ulkomaalaisten kanssa. Porukalla yritetään ymmärtää sitä vaikeinta: paikallisten ajatuksenjuoksua.

Kirjeenvaihtajan napanuora kotitoimitukseen on puhelinlinja, jota pitkin kommunikoi alati kireämpi puurtaja. Jokainen kirjeenvaihtaja näet sairastuu korresponditikseen. Se on eristyneisyyden ja riittämättömyyden aiheuttamaa vainoharhaa siitä, mitä kotitoimitus kirjeenvaihtajasta ajattelee.

Moninkertainen ex-kirjeenvaihtaja Jukka Luoma on kuvannut korresponditista esimerkiksi näin: ”Alkaa kuunnella äänensävyjä puhelimessa: miksi se sanoi lopussa hei laskevalla äänellä?” Kotimaahan palattuaan kirjeenvaihtajaan iskee postkorresponditis, jossa hän ”kokee olevansa perhonen, josta tulee taas mato”.

Sopeutuminen kotimaahan vie kaksi vuotta. Sinä aikana ulkomaanmuistotkin kultautuvat. Eikös siellä ollutkin ihanaa!

Sitten on valmis lähtemään uudelle ulkomaanpestille.



9 2020
Arkisto

Rikkaiden omaisuudesta pitäisi julkaista tietoja paljon avoimemmin

Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Sinua masentaa, että Iltalehden lukijoita kiinnostaa tosi-tv eikä EU, Erja Yläjärvi

Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi viihtyy hyvin pomona eikä muista itsekään, mistä aiheista teki toimittajana juttuja.

Onko media oppinut virheistään, kun taloustuhon siivoaminen alkaa?

”Kun talous viimeksi horjui, suomalainen media epäonnistui tehtävässään. Se johtui siitä, että tiedotusvälineissä luotettiin järkähtämättä korkeisiin herroihin, joille oli suotu virat”, kirjoittaa Susanna Kuparinen.

Biden ja Trump suomeksi pikavauhdilla

Yleisradion pikatoiminnan tiimi kääntää vaaliväittelyt ja Oscar-gaalat suomeksi muutamassa tunnissa. Esimerkiksi Trumpin ja Bidenin toinen väittely alkoi Suomen aikaa 23. lokakuuta kello 04 ja tekstitetty lähetys TV:ssä kello 12.40.

”Suomeen tarvitaan ehdottomasti pysyvä mediatukijärjestelmä muiden Pohjoismaiden tapaan”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.

Koronatukea haettiin ainakin 271 tiedotusvälineelle

Suurin osa hakijoista on pieniä sanomalehtitaloja. Viestintäministeriön asettama työryhmä pohtii myös pysyvää mediatukea.

Työlainsäädäntö suojaa myös poikkeusoloissa

”Alan uusiin työsopimuksiin on keväästä alkaen ilmestynyt erilaisia covid-19-pykäliä. Kirjaukset ovat kuitenkin pääosin lain ja työehtosopimusten vastaisia ja siksi mitättömiä”, kirjoittaa juristi Mari Marttila.

Kuusi tapaa miellyttää johtolauseneurootikkoa

”Älä ole asenteellinen. Ainakaan neutraaliksi tarkoitettu uutisproosa ei tarvitse sellaisia verbejä kuin jyrähtää”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Ackrediteringsbusinessen blomstrar i Afrika

Det här betyder delvis att det är få frilansar som har råd och möjlighet att rapportera från Afrika. Samtidigt är det bra att komma ihåg att det här är verkligheten för största delen av de afrikanska journalisterna, skriver Liselott Lindström.

Voimistelunopettajasta tuli toimittaja

Toimittaja Esko Kähkönen 20. 4. 1927 Rovaniemi – 28. 9. 2020 Rovaniemi

”Imatran aluepäällikkö” ja ay-vaikuttaja on poissa

Toimittaja Heikki Luukkanen 25. 11. 1946 Ruokolahti – 27. 9. 2020 Helsinki

Yksin ei tarvitse selviytyä

Jokaisessa neuvottelussa ei voi voittaa, mutta mitään ei saa, jos ei uskalla pyytää, kirjoittaa Mediakunnan Johanna Sillanpää.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta