Mitä sopii kertoa?

JOURNALISTI
9.4.2015

Markku Lappalainen, teksti

markku.lappalainen@journalistiliitto.fi

Pääkirjoitus.

Helsingin Tapanilassa maaliskuussa tapahtuneen nuoren naisen joukkoraiskauksen uutisointi on nostattanut toimittajien ammattietiikkaa koskevan verkkokuohunnan. Pääväite on: media salaa tietoa ja suojelee ulkomaalaistaustaisia rikoksentekijöitä. Monella on myös resepti vaivaan: tekijöistä on kerrottava kaikki, nimiä ja etnistä taustaa myöten – kernaasti vielä kuvan kanssa.

Keskustelua käydään pääasiassa internetissä. Karskeimmat puheenvuorot on kirjoitettu sivustoille, joilla lietsotaan laajemminkin pahaa mieltä avoimuuteen ja sananvapauteen vedoten. Erimielisyyttä ei juuri näy näillä sivustoilla.

Kun samanmieliset heiluttavat sanan säilää ilman asiallista vastavoimaa, syntyy helposti mielikuva, että kaikkihan näin ajattelevat. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin kovimman huudon perusteella voisi kuvitella. Kaikki mikä on periaatteessa julkista, ei aina ole julkaistavissa. Toimittajan on aina punnittava, mitä kerrotaan ja mitä ei kerrota. Näissä valintatilanteissa tukeudutaan muun muassa Journalistin ohjeisiin.

Tapanilan tapauksessa perinteinen media jätti lähes poikkeuksetta kertomatta rikoksesta epäiltyjen etnisen taustan. Toimittajien ammattieettisen ohjeiston mukaan syntyperää, kansallisuutta tai muuta ominaisuutta ei saa nostaa esille asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26). Tapanilan teosta epäillyt saatiin kiinni, ja he joutuvat oikeudessa vastaamaan teostaan.

Yksittäisellä rikostapauksella ei sovi leimata kokonaista kansanryhmää, mihin rikoksesta epäiltyjen etnisen taustan korostaminen olisi voinut johtaa. Uutinen ei saa johtaa siihen, että seurauksista joutuvat kärsimään syyttömät, muut samaan kansanryhmään kuuluvat.

Julkisen sanan neuvosto on tähän aiheeseen liittyneissä ratkaisuissaan todennut, että etnisen taustan kertominen poliisiuutisessa on perusteltua, jos tieto auttaa rikoksen tutkinnassa ja selvittelyssä tai jos sillä on olennaista merkitystä uutisen taustoittamisen kannalta. Tämä Journalistin ohjeiden kohta on tarkoitettu nimenomaan vähemmistöjen suojaksi.

Keskustelu rikosuutisten sisällöstä ja journalistien ammattietiikasta on paikallaan. Kovin päättömästi ei kuitenkaan kannata ryhtyä säntäilemään, vaikka joku äänekäs joukko omalla foorumillaan vaatii muutosta. Vika ei välttämättä ole eettisissä ohjeissa, jos joku pahoittaa mielensä niiden noudattamisesta.

Rakenteet mietintään

Journalistiliiton järjestörakenne hakee vertaansa. Vuosikymmenien saatossa toimitta-jien ammattikunnan yhdistysten verkostosta on kehkeytynyt liitto, joka koostuu erilaisista alueellisista ja valtakunnallisista järjestöistä.
Sanomalehtitaustaisella medialla on omat järjestönsä, samoin aikakauslehtiväellä, freelancereilla  sekä radio- ja televisiotoimittajilla. Mukaan on tullut uusia jäsenryhmiä, joille on haettu sija organisaatiosta.
Kaiken tämän sateenvarjona on liitto valtuustoineen, hallituksineen, toimistoineen.
Voisiko työn järjestää toisin? Sitä on kysytty monta kertaa vuosikymmenien saatossa, ja kysytään taas. Liiton yhdistyspäivillä Hämeenlinnassa maaliskuun lopulla asiaa puitiin pitkään. Se on hyvä alku pitkälle prosessille. Liiton hallitus on asettanut pohdintaa organisoimaan ja tukemaan erityisen valiokunnan. Tavoitekin on hyvä: parantaa jäsenpalvelua.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta