Maailmanselityksiä toimittajien ehdoilla

JOURNALISTI
9.4.2015

Laura Myllymäki, teksti & Felix Kalkman, kuva

Kaksi vuotta sitten hollantilainen De Correspondent teki journalismin joukkorahoituksen maailmanennätyksen. Asemansa vakiinnuttaneen verkkojulkaisun resepti menestykselle oli antaa toimittajien itse päättää ja selittää, mikä on tärkeää.

Päivittäinen vastalääke päivän uutisille. Se on hollantilaisen verkkojulkaisu De Correspondentin motto.

Päätoimittaja Rob Wijnberg, 32, antaa nopeasti ymmärtää, että De Correspondentin olemassaolon tarkoitus on olla erilainen.

Kun Wijnberg maaliskuussa 2013 lähti yhtiökumppaneineen hakemaan idealleen joukkorahoitusta, ehtona oli, että jokainen tukija lahjoittaisi vähintään 60 euroa. Kahdeksassa päivässä mesenaatteja ilmoittautui 15 000, ja rahaa kertyi yli miljoona euroa. Julkaisu oli syntynyt, ja De Correspondent rikkoi journalismin joukkorahoituksen maailmanennätyksen.

Wijnberg lupasi suuria. De Correspondent kontekstoisi, taustoittaisi ja selittäisi. Se sanoisi itsensä irti uutiskilpailuista ja antaisi toimittajiensa itse päättää, mikä kulloinkin olisi tärkeää. Myös yleisön käsite luvattiin purkaa: lukija olisi nyt asiantuntija ja myötävaikuttaja juttuprosessissa.

Syyskuussa 2013 De Correspondent julkaisi verkkoalustansa ja aloitti toimintansa. Nyt tilaajia on noin 30 000, ja Wijnberg uskoo lunastaneensa lupauksensa.

Amsterdamia halkovan Amstel-joen varrella, kaupungin etelä-osassa sijaitsevan toimituksen sisäpihalla on pieni puutarha.

Myös De Correspondentin ”kirjeenvaihtajilla” on omat tonttinsa, puutarhansa, jonne he kirjoittavat juttuja kiinnostuksensa ja erityisalansa mukaan.

 

Wijnberg on filosofi. Ennen De Correspondentia hän työskenteli hollantilaisen NRC Next -päivälehden päätoimittajana. Hän tunsi olonsa epämukavaksi: oli raportoitava yllättävistä käänteistä, vaikka hän koki, että huomaamattomat ja rakenteelliset asiat muokkaavat yhteiskuntia paljon voimakkaammin.

Eurooppalaista journalismia vaivaa hänestä juuri uutisen määrittelyn ongelma. Hitaat prosessit eivät saa mediassa huomiota. Esimerkkinä tästä Wijnberg mainitsee Euroopan talouskriisin, joka oli verkkaisen ja osin näkymättömän kehityskulun tulos.

De Correspondentin 23-henkinen toimituskunta on opiskellut muun muassa historiaa, sosiologiaa, psykologiaa ja kasvatustieteitä. He kirjoittavat puutarhoihinsa siitä,
mistä he eniten ovat kiinnostuneita: kehityksestä ja edistyksestä, konflikteista, taloudesta, kulttuurista ja esimerkiksi tietoturvasta.

Wijnberg ei juuri arvosta niin sanottua toimittajakoulujournalismia. Hänestä journalismi määritellään valitettavan usein metodiikkana.

”Tärkeää ei ole, miten oppii kirjoittamaan reportaasin. Olennaista on, kuka olet ja mistä olet kiinnostunut”, hän sanoo.

Sen sijaan hyvällä toimittajalla, uskoo Wijnberg, on näkemystä, kiinnostusta ja halu ymmärtää.

 

De Correspondentin auteur-keskeisyys kuulostaa monin tavoin ihanteelliselta: on kuin julkaisun toimittajilla olisi täysin vapaat kädet toteuttaa itseään.

Hollantilaiset journalismin tutkijat kuitenkin huomauttavat, että suuri osa De Correspondentin menestyksestä juontaa juurensa Wijnbergin persoonaan.

Journalismin bisnesmalleja tutkineen Piet Bakkerin mukaan menestyksekkäiden startupien taustalla on usein julkkistoimittaja, jota yleisö rakastaa. Se vaikuttaa myös julkaisun menestykseen.

Yleisön ja toimittajien suhdetta tutkinut Yael de Haan sen sijaan sanoo, että De Correspondent on ansainnut luottamusta läpinäkyvyydellä. Se tuo julki vuosiraporttinsa, jossa selvitetään, millä tavalla tilauksista saadut rahat on käytetty. Lisäksi jutut ovat perusteellisesti lähteytettyjä: argumentit sisältävät hyperlinkkejä, jotka vievät lukijan sinne, mistä data on hankittu.

De Haanin mukaan De Correspondentin selittävä ote ja avoimuus ovat juuri sitä, mitä kriittinen yleisö mielellään tukee kriisiytyneessä Euroopassa. Niin sanottu niche-yleisö, joka jakaa samat kiinnostuksen kohteet, arvostaa maailmanselittäjiä, joiden toimintakulttuuri on avointa.

Bakker näkee Wijnbergin uudenlaisen journalismin evankelistana, jonka sanoman kestävyys arvioidaan tulevina vuosina.

”Uuden aloittaminen on helppoa, mutta sen ylläpitäminen on huomattavasti vaikeampaa”, hän sanoo.

Rob Wijnbergia keskustelu journalismin bisnesmalleista kyllästyttää silmin nähden. Hänestä aiheesta puhuvat ne, joilla ei mene kovin hyvin. Samalla hän ymmärtää mediatalojen tuskan. Vanhaa toimintatapaa ei ole yksinkertaista muuttaa.

Wijnberg uskoo De Correspondentin menestyvän jatkossakin, sillä se aloitti uhmakkaasti. Verkkojulkaisu ei ollut vain muutaman idealistin pöytälaatikkoprojekti, vaan suuri visio.

Seuraavan viiden vuoden aikana Wijnberg haluaa laajentaa De Correspondentia ulkomaille ja koota ulkomaankirjeenvaihtajien verkoston. Lisäksi hän haluaa tehdä De Correspondentista julkaisun sijaan alustan. Se tarkoittaa, että tilaajat voisivat luoda sivustolle tiedostoja, joita toimittajat vuorostaan voivat jalostaa edelleen.

Yksi asia on varma. De Correspondent ei aio alkaa julkaista ilmoituksia. Vaarana on, että ne voisivat ohjata käsitystä siitä, mikä on kiinnostavaa.

Kuva: Avokonttori. De Correspondentin avokonttoritoimitus sijaitsee Etelä-Amsterdamissa vanhassa galleriassa. Päätoimittaja Rob Wijnberg haluaa, että 23-henkinen toimituskunta saa mahdollisimman vapaat kädet aiheidensa käsittelyyn.

De Correspondent

  • Verkkojulkaisu, joka keskittyy tutkivaan ja analyyttiseen journalismiin.
  • Julkaisee juttuja päivittäin, mutta keskittyy uutisten sijaan selittämään ilmiöiden taustoja ja konteksteja.
  • Voittoa tavoitteleva yritys, joka myy sisältöä tilaajille mutta ei tilaa ilmoittajille.

decorrespondent.nl



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta