Iso lasku. Freelancetoimittaja Tiina Ruulio pitää tulevaa eläkettään pienenä suhteessa hintaan, joka siitä täytyy työuran aikana maksaa.

Kallis YEL

JOURNALISTI
9.4.2015

Aune Waronen, teksti &Vesa Laitinen, kuvat

Freelancetoimittaja maksaa 30 vuodessa 160 000 euroa saadakseen tuhannen euron eläkkeen.

Helsingin Sörnäisissä vanhassa tehdaskiinteistössä työhuonettaan pitävällä Tiina Ruuliolla, 56, on takanaan 22 vuotta työtä kokopäiväisenä freelancerina. Saman ajan Ruulio on maksanut yrittäjäeläkemaksuja keskimäärin 450 euroa kuukaudessa.

Ruuliolta on uponnut yrittäjän eläkelain mukaisiin YEL-maksuihin tähän mennessä nykyrahassa noin 120 000 euroa.

Hyvinä vuosina hän on maksanut enemmän, huonoina vähemmän. Edessä on vielä kahdeksan vuotta työtä ja 40 000 euroa eläkemaksuja, sitten koittavat eläkepäivät.

”En voi kuvitellakaan, että jäisin eläkkeelle varsinaisessa eläkeiässä. Vain pakon edessä jään, jos terveys pettää”, Ruulio sanoo.

Vaikka eläkemaksut saa vähentää verotuksessa, hän pitää maksamaansa summaa tuhannen euron eläkkeeseen verrattuna kohtuuttomana. Kaikki Ruulion mainitsemat summat koskevat nykytilannetta. YELin maksuprosentti nousee vuosittain: esimerkiksi kahdeksan viime vuoden aikana 53 vuotta täyttäneen kohdalla se on noussut 21,7 prosentista 25,2 prosenttiin.

 

Tiina Ruulio ei ole ainoa freelancer, joka pitää YELiä raskaana ja kalliina eläkejärjestelmänä. Moni journalistiyrittäjä maksaa YELin rinnalla yksilöllistä eläkevakuutusta tai sijoittaa rahaa esimerkiksi asuntoon. Myös Ruulio on kerännyt yksityistä eläkesäästöä.

”Mutta se säästö on syöty muutamassa vuodessa.”

Itsensä työllistäjät, joihin journalistiyrittäjät pääosin kuuluvat, tietävät YEL-vakuutuksen lakisääteisyyden viime vuonna ilmestyneen Itsensä työllistäjät 2013 -tutkimuksen mukaan hyvin. Vain noin joka kymmenes itsensä työllistäjä ei maksa itselleen lainkaan eläkettä.

Verkosta löytyvien freelancer-keskustelujen perusteella moni uskoo silti yhä, että oman sosiaali- ja eläketurvansa tason voi valita itse niin, että lain velvoite täyttyy maksamalla pienin mahdollinen eläkemaksu tai että eläkemaksu on sidoksissa tuloihin.

Mutta vaikka freelancer tekisi jonain vuonna tappiota, lain mukaan YEL on maksettava.

”Kyseessä ei ole mikään vapaaehtoinen vakuutus. Myöskään työtulon taso ei ole vapaasti määrättävissä, vaan se tulee määrätä yrittäjän eläkelain 112 pykälän mukaisesti”, sanoo Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Markus Palomurto.

YEL-maksu ei ole sidoksissa tuloihin, ei verotettavaan eikä muuhun tuloon tai liikevaihtoon, vaan työpanokseen, jonka perusteella työtulo määräytyy.

 

Mikä sitten on työtulo? Mikä on se summa, joka määrää, kuinka monta euroa freelancer tai toiminimiyrittäjä maksaa eläkemaksuja kuukaudessa, ja jonka perusteella hänelle karttuu eläkettä? YEL-työtulo vaikuttaa myös Kelan maksamien etuuksien tasoon, kuten sairauspäivärahaan ja äitiysrahaan.

Yrittäjän eläkelaki sanoo, että ”työtulo on se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä”.

Tilastokeskuksen mukaan toimittajan keskipalkka on 46 500 euroa vuodessa, 3 875 euroa kuukaudessa. Alin kymmenes ansaitsee 35 000 euroa vuodessa. Palkkatiedot on poimittu Tilastokeskuksen tietokannasta lokakuussa 2013 ja ne koskevat kokoaikaista, säännöllistä ja vähintään 30 viikkotunnin työskentelyä toimittajana. Keskipalkka on alan palkkojen aritmeettinen keskiarvo.

 

Printtimedialla on yleissitova tes. Markus Palomurron mukaan aivan suoraa linkkiä tessin mukaisesta palkasta YEL-työtuloon ei silti voi vetää.

”Tuo ’kohtuudella maksettava’ palkka ei ole välttämättä sama kuin tes-palkka. Mutta totta on, että moniin muihin luovien alojen ammatteihin verrattuna journalisteja on paljon työsuhteessa ja sitä kautta palkkadataa on käytettävissä työtulon arvioinnin tukena”,
Palomurto vastaa.

Moni freelancer ei silti pysty maksamaan lakiin perustuvan YEL-työtulon eläkemaksua, sillä mediatalojen maksamat palkkiot eivät nouse lähimaillekaan työsuhteisten ansioita.

”Silti työtuloon ei periaatteessa valita tasoa, joka yrittäjällä on varaa maksaa tai jota hän haluaa maksaa. Oikeassa elämässä tietysti on niin, että jos ihmisellä ei ole rahaa, hän ei voi maksaa sitä [työtulon mukaista eläkemaksua].”

 

Korkeita YEL-maksuja vastaan saa toki vastinetta. Vakuutuksessa ei ole riskiä eli eläke maksetaan, vaikka osakekurssit maailmalla keikkuisivat. Se tuo turvaa sairastumisen tai tapaturman varalle heti, kun vakuutus on otettu. Eläkettä maksetaan saman suuruisena, vaikka ihminen eläisi 120 vuotta.

Palomurto muistuttaa toimeksiantajan vastuusta.

”Tietenkin työskentelystä tulisi saada sen tasoinen korvaus, että se mahdollistaa lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen”, hän sanoo.

 

Miksi kokopäiväisesti työskentelevä Tiina Ruulio ei ole maksanut isompaa yrittäjäeläkemaksua?

”Enempää en ole pystynyt maksamaan. 400  –  500 euroa kuussa on paljon freelancerin palkkioista, vaikka nyt teen kokonaisia julkaisuja ja tulotaso on vähän parempi kuin se oli ensimmäiset 15 vuotta, jolloin tein juttukauppaa.”

Ruulion laskutus vuodessa on 37 000 – 39 000 euroa. Verotettavaksi tuloksi siitä jää 22 000 euroa, 1 833 euroa kuukaudessa.

Hän arvioi, että laskutuksen pitäisi olla vähintään 60 000 euroa vuodessa, jotta freelancer saisi maksetuksi itselleen asiallista eläkettä ja sosiaaliturvaa.

”Kuinka monella freelancerilla on tällaiset tulot? Itse joudun myymään asuntoni selvitäkseni eläkkeellä”, Ruulio sanoo.

Ongelma ei koske vain pitkän linjan freelancereita. Pitkän työuran jälkeen työsuhteesta irtisanottavilla viimeiset työvuodet freelancerina pudottavat eläketasoa dramaattisesti. Ainoa pelastus on riittävän suuri YEL-työtulo ja sen mukainen maksu.

Eläkearvio antaa silti vasta suuntaa tulevalle. Vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeen karttumat muuttuvat, mutta pieni eläke on yhä pieni eläke.

Ylimääräinen sanomalehtimieseläke olisi voinut pelastaa vaikeimpaan asemaan eläkeiässä joutuvia freelancereita. Järjestelmä lakkautettiin vuonna 2013.

 

Tiina Ruulion mielestä journalistien freelancetyössä yrittäjyydestä puhuminen johtaa harhaan.

”On naurettavaa, että ammatinharjoittaja, siis freelancetoimittaja, joka tienaa muutamia kymppitonneja vuodessa, olisi oikea yrittäjä.
Mutta muutakaan terminologiaa ei ole.”

Ruulio kritisoi yrittäjäeläkelakia, joka on hänen mukaansa tehty suuremmille yrityksille.

”Ammatinharjoittajilla pitäisi olla oma eläkejärjestelmänsä. YEL toimii sellaisissa tapauksissa, jolloin yritystä voidaan kasvattaa ja tuottaa sille lisäarvoa, tai jos yritys myy tuotetta, jonka volyymia voi lisätä tai jota voi monistaa.”

Kun mediatalot ostavat nykyisin kuvat ja jutut kertakorvauksella, edes tekijänoikeuksien myyminen eli saman aineiston monistaminen ei auta.

Kasvavaa yritystä pyörittävä yrittäjä voi maksaa pientä YEL-maksua, jos hän aikanaan myy yrityksensä ja turvaa voitolla eläkepäivänsä.

Journalistina itsensä työllistävän tärkein yritysomaisuus on yrittäjä itse. Työnteon loppumisen jälkeen sitä omaisuutta ei voi myydä eikä siirtää muille. l

Lisätiedot: tyoelakelakipalvelu.fi

Lue myös journalisti.fi: palkkio vai palkka?

Kuva: Iso lasku. Freelancetoimittaja Tiina Ruulio pitää tulevaa eläkettään pienenä suhteessa hintaan, joka siitä täytyy työuran aikana maksaa.

 

Yrittäjäeläke

  • Vuonna 2015 maksuprosentti on alle 53-vuotiailla 23,7 ja 53 vuotta täyttäneellä 25,2 YEL-työtulosta. Vuonna 2004 kaikenikäisten maksuprosentti oli 21,4. Vertailun vuoksi: maatalousyrittäjän alin MYEL-maksuprosentti on 12,79.
  • Ensimmäiseltä 48 kuukaudelta saa aloittavan yrittäjän alennuksen. Vakuutusmaksusta vähennetään 22 prosenttia.
  • YEL-työtulon minimi vuonna 2015 on 7 502,14 euroa, jolloin alle 53-vuotiaan eläkemaksu on 1 779,20 euroa vuodessa ja 148,26 euroa kuussa, 53 vuotta täyttäneellä 1 891,77 euroa vuodessa ja 157,64 euroa kuussa.
  • Jos YEL-työtulona on toimittajan keskipalkka, 46 500 euroa: YEL-maksu alle 53-vuotiaalle on vuodessa 11 027,59 euroa ja kuukaudessa 919,92 euroa, ja 53 vuotta täyttäneellä 11 725,55 vuodessa ja 977,08 euroa kuukaudessa.
    Lähde: Etera

Palkkio vai palkka?

Iso joukko media-alan freelancereita kuuluu siihen puolikkaaseen itsensä työllistäjistä, jolle jää kokopäiväisestä työstä käteen vähemmän kuin 18 600 euroa vuodessa.
Vaikka yrittäjän eläkelaki kiemurtaa irti tessistä sanamuodolla ’tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sovittua työtä’, monessa mediatalossa on aika katsoa peiliin.
Asia on ajankohtainen myös sähköisellä puolella. Sielläkin halutaan yhä enemmän ohjelmia, jotka tehdään yrittäjätyönä ja joista maksetaan palkkio, ei palkkaa.
Journalistiliitto on linjannut freelancestrategiassaan, että työn teettämisen on oltava työnantajalle saman hintaista työn teettämisen muodosta huolimatta.
Journalistiliiton ja Viestinnän keskusliiton välillä on solmittu alan kauppatapasopimus, joka koskee printtimedian freelancer-tehtävien toimitus- ja myyntiehtoja. Soveltamisalaa koskevassa kohdassa todetaan, että tekijä on itsenäinen yrittäjä tai ammatinharjoittaja, joka vastaa eläke- ja sosiaaliturvansa sekä lomiensa järjestämisestä.
”Ne sisällytetään tekijän ja ostajan välillä sovittuun kokonaispalkkioon”, sanotaan kaikkien osapuolten hyväksymässä tekstissä. Ovatko ne oikeasti siellä?
Aune Waronen


Isokin yrittäjä alivakuuttaa

Alivakuuttaminen on yleinen YEL-velvollisten ongelma. Siihen syyllistyvät kaikenkokoiset yrittäjät.
Eläketurvakeskus valvoo vakuuttamista seuraamalla eri rekistereitä, esimerkiksi alv- ja työnantajarekisteriä sekä ammatinharjoittajien verotustietoja.
Jos eläkevakuutus puuttuu, virastosta otetaan yhteyttä ja kehotetaan hoitamaan vakuutus kuntoon. Suomessa on 260 000 yritystä, mutta YEL-vakuutettuja vain noin 205 000.
Alivakuuttamista on vaikeampi osoittaa. Koska vakuuttamisen kohteena on työpanos eikä liikevaihto tai yrittäjän verotettava tulo, hyväkään toimeentulo ei pakota yrittäjää maksamaan todellisten tulojensa mukaista YEL-maksua.
Toisaalta pienituloinen itsensä työllistäjä esimerkiksi media-alalla, josta löytyy palkkatietoa, on periaatteessa velvoitettu maksamaan todellisiin tuloihinsa nähden ison YEL-maksun.
Alivakuuttamisen ongelma heijastuu nyt maksettaviin eläkkeisiin, sillä kuten muidenkin eläkkeiden kohdalla, sisään tulevilla YEL-maksuilla katetaan nykyiset eläkkeet.
Valtio tarvitsee jokaisen YEL-euron. Esimerkiksi vuonna 2013 valtion osuus YEL-eläkemenosta oli seitsemän prosenttia.
Eläketurvakeskus on selvittänyt alivakuuttamisen syitä. Yhtenä syynä mainitaan yrittäjän pienituloisuus.
Eläketurvakeskuksen kehityspäällikkö Markus Palomurto suosittelee silti yrittäjälle rehellisyyttä, kun tämä arvioi työpanostaan eli työtuloaan.
Jos teloo jalkansa liukkaalla kadulla, saa syövän tai masentuu ja joutuu sairauslomalle, YELin minimityötuloon eli 7 502,14 euroon perustuva, Kelan maksama sairauspäiväraha on 17,50 euroa päivässä. Kuukaudessa tulo on noin 400 euroa miinus verot.
Parin kuukauden yhtäjaksoisen työkyvyttömyyden jälkeen päiväraha nousee 24,02 euroon päivässä, joka on Kelan sairauspäivärahan vähimmäismäärä.
Minimityötulolla eläkettä kertyy 30 vuodessa nykylaskureiden mukaan 343,90 euroa. Se ei vaikuta lopulliseen eläkkeeseen senttiäkään, sillä takuueläke on joka tapauksessa 746 euroa. Sen saa, vaikka olisi koko ikänsä työttömänä.
Vuoden 2017 eläkeuudistus muuttaa summia, mutta pienimpien eläkkeiden kohdalla tuskin merkittävästi.
Aune Waronen



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta