Haastattelupakkoa ei ole

JOURNALISTI
9.4.2015

Matti Wiberg, teksti

Professori Matti Wiberg vaatii haastattelun pelisääntöjen selkiyttämistä.

Pääministeri Harri Holkeri vastasi keväällä 1990 kokoomuksen laivaseminaarissa M/S Mariellalla kahvitauolla toimittajan spontaaniin kysymykseen: ”Minä juon nyt kahvia.”

Kotikasvatuksen saaneelle ihmiselle asiayhteydestä ilmeni, että Holkerista kahvitauko ei ollut otollinen haastattelulle. Tätä käytännöllistä päätelmää toimittajat eivät kuitenkaan tehneet, vaan julkistivat Holkerin muka-haastattelun ensin MTV:n Kymmenen uutisissa ja sitten seuraavan päivän lehdissä ja vielä Yleisradion A-studiossa – ja tämän jälkeen vielä lukemattomia kertoja eri välineissä.

Media on neljännesvuosisadan pitänyt kohtausta sitovana todisteena Holkerin ylimielisyydestä, vaikka jos kohtaus jotakin todistaa, niin median huonotapaisuutta ja alkeellisista käytöstavoista piittaamattomuutta.

Kysymystä ei suinkaan esitetty Holkerille lehdistötilaisuudessa, vaan kahvitauolla. Toimittajat eivät kunnioittaneet Holkerin ruokarauhaa. Ei sellaisella pitäisi ylpeillä.

Jokainen voi Yleisradion Elävästä arkistosta tarkistaa, miten tungettelevan kaoottisissa olosuhteissa Holkeri lausuntonsa antoi.

 

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) oli tammikuussa astumassa EU:n ulkoasiainneuvoston kokoukseen Brysselissä, kun suomalaisista mediajoukoista joku toimittaja kärtti lausuntoa Ämarin suunnitellusta lentoharjoituksesta. Tuomioja totesi ohi kävellessään: ”Asia ei ole täällä esillä”, siis kokouksen
esityslistalla.

Tämän olisi pitänyt riittää toimittajalle, mutta hän intti: ”Mutta mitä sanotte?”, ikään kuin hän ei olisi käsittänyt, ettei ulkoministeri halunnut antaa tästä asiasta lausuntoa. Ministeri vastasi toimittajan puoleen kääntyen: ”En mitään.” Yleisradio näytti tämän kohtauksen pääuutislähetyksessään. Miksi ihmeessä? Repliikeissä ei ollut mitään uutista.

Yleisradion ajankohtaisohjelmien, varsinkin MOT:n tavaramerkiksi on tullut seuraava kaava: Soitetaan jollekulle, ja kun tämä ei ole kiinnostunut aloittamaan tai jatkamaan keskustelua toimittajan kanssa, haastattelusta kieltäytyminen eli tosiasiallinen journalistinen haaksirikko julkistetaan, rinta rottingilla. Kyseessä on mauton kosto haastattelusta kieltäytymisestä ja julkistuksen ainoa tarkoitus on saattaa kieltäytyjä epäedulliseen valoon.

 

Talouselämän johtajat eivät juuri ole paneutuneet kriisiviestintään kuin korkeintaan pinnallisesti. Kaikenkarvaisia konsultteja onkin pilvin pimein heitä neuvomassa toinen toistaan monimutkaisemmilla käytöskaavoilla. Periaatteessa pärjää kahdella sanalla: ”Kieltäydyn haastattelusta.”
Nämä maagiset sanat kannattaa kiperissä tilanteissa aina lausua sen jälkeen, kun on käynyt ilmi, että puhuttaja on toimittaja.

Sanojen lausumisen jälkeen kannattaa vaieta. Puhelun voi mainiosti katkaista näihin sanoihin. Ei haastattelu ole mikään oikeudellinen pakkokeino, johon toimittajalla on subjektiivinen oikeus.

Se, syntyykö jostakin haastattelu, ei ole yksin toimittajan tahdon asia. Hän tarvitsee myös haastateltavan suostumuksen – ennen haastattelua.

 

Median itsesääntelynormisto eli Journalistin ohjeet erottaa taustakeskustelun haastattelusta: ”Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.
Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.” (JO 17)

Nyt media toimii ikään kuin tuo ”aina kertoa” ei pätisi koskaan.

Arvioisin, että tuoreimmasta sadasta puhelusta minulle toimittaja on noin neljästi ilmaissut olevansa kiinnostunut vain taustakeskustelusta.

Noin 96 kertaa on jätetty ilmaisematta, onko kyseessä taustakeskustelu vai haastattelu.

Sattuipa hiljattain, että tiedusteluuni, onko kyseessä haastattelu vai taustakeskustelu, toimittaja vastasi: ”En tiedä.” Kehotin palaamaan asiaan vasta tämän selvittyä.

Vaikuttaa siltä, että toimittaja nykyään automaattisesti olettaa, että kaikki puhuteltavan sanoma voidaan julkaista haastatteluna.

Taustakeskustelun määritelmän mukaan sitä kai ei voi julkaista?

 

Asiasta, siis siitä, millä ehdoin puhuttelua voi pitää haastatteluna ja millä ehdoilla korkeintaan taustakeskusteluna ja millä ehdoilla haastattelusta kieltäytyminen on kiistatonta, kaivataan Julkisen sanan neuvoston selventävä linjaus.

Edes eliitin elämä ei ole keskeytyksetöntä lehdistötilaisuutta. Kukaan ei ole lausuntovelvollinen 24/7.

Kenelläkään ei ole kestovelvollisuutta antaa haastatteluja. Jokaisella on alati oikeus kieltäytyä haastattelusta.

Toimittajalla ei ole subjektiivista oikeutta haastatteluun yhtään sen enempää kuin toimittajalla on oikeus seksiin kenen tahansa kanssa. Kaksi tarvitaan tangoon, haastatteluunkin.

Kirjoittaja on valtio-opin professori Turun yliopistossa.



4 2019
Arkisto

Rahahautomo

Valokuvausjärjestö Finnfoto kylpee rahassa, jota se ei ole saanut jaettua kuvaajille.

"Politiikan toimittajat puhuvat liian vähän politiikan sisällöistä"

Vuoden journalistin Vappu Kaarenojan mielestä osa politiikan journalismista tuo mieleen urheilusivut.

Jos sössii lehdistönvapauden, voi heittää hyvästit demokratialle

Kansalaisen kannalta on yhdentekevää, lopettaako journalisti työskentelyn ennakkosensuurin vai netissä käydyn vihakampanjan seurauksena, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Maailma muuttuu vihamielisemmäksi toimittajia kohtaan

Suomi nousi tänä vuonna sananvapaustilaston kakkoseksi, mutta entistä harvemmassa massa tilanne on hyvä tai tyydyttävä. Kymmenen viime vuoden aikana työnsä vuoksi on kuollut yli 700 journalistia.

Freelanceriksi jääminen on heittäytymistä epävarmuuteen, jossa nirsous johtaa konkurssiin

Ennen halusin tehdä ensisijassa yhteiskunnallisesti merkittävää ja lukijaa koskettavaa journalismia. Sittemmin on valjennut yrittäjän arjen totuus, kirjoittaa Lauri Rotko.

Antaisit itse paremmat erätaukohaastattelut, Susanna Luikku

Avun toimittaja Susanna Luikku tähtäsi jääkiekkoilijaksi, mutta päätyi urheilutoimittajaksi. Hän suhtautuu kriittisesti otteluiden erätaukohaastatteluihin.

Haaga-Helian journalismiopiskelijat tarkistivat kansainvälisessä projektissa kuusi EU-väitettä. ”Työssä huomasi, miten paljon asiaa muutamaan lauseeseen saattaa sisältyä”, sanoo Emmi Syrjäniemi (oik.), joka oli mukana tarkistamassa Ville Niinistön (vihr.) twiittiä. Vierellä tarkistustyötä ohjannut lehtori Kaarina Järventaus.

Journalismin opiskelijat tarkistivat EU-väitteitä: enemmistö ”sinne päin”

EU-vaaleihin liittyvä projekti muistuttaa toimittajia tarkistamaan siteerausten faktat ja miettimään otsikoista syntyviä vaikutelmia.

Kom till Afrika, här finns plats!

När det gäller den finska marknaden för Afrikanyheter behöver jag sällan konkurrera med någon, skriver Journalistens nya kolumnist Liselott Lindström, Afrikastringer för Yle.

Ei mitään muttia – vai sittenkin pari?

Verbittömiä lauseita, mutta-sanalla alkavia virkkeitä, ja-sanan pois jättäviä listauksia. Kaikkia näkyy journalistisissa teksteissä jatkuvasti. Mutta saako näin tehdä, pohtii Ville Eloranta.

Pk-media, invandringskritik och andra ord

Vad finns inbyggt i begrepp som politisk korrekt (pk), islamisering, patriot eller i en valseger som liknas vid en tsunami, frågar Jeanette Björkqvist.

Hyvä juttu, ei kauppoja

Tuomo Pirttimaan juttukeikka Norjan vuonolle sujui kuin unelma, kunnes tuli aika kartoittaa aiheen virallista puolta.

Toimittaja aikoo erota päätoimittajan vaaliehdokkuuden takia

Sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajan ehdokkuus eduskuntavaaleissa hiertää toimituksen ja johdon välejä.

Nuoret haluavat reunoilta kovettunutta juustosämpylää siinä missä muutkin

Nuorten hupenevaa kiinnostusta ammattiyhdistysliikkeeseen selitetään usein joko sen imago-ongelmalla tai nuorten ideologisilla valinnoilla. Syy on kuitenkin muualla, kirjoittaa liiton opiskelijalähettiläs Martta Kallionpää.

Tervetuloa takaisin

Journalistiliitossa kokeillaan, millaisia tuloksia eronneiden jäsenten takaisin houkutteleminen tuottaa, liiton tiedottaja Manu Haapalainen kirjoittaa.

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta