Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).

Kohta joku taas jäätyy

JOURNALISTI
19.3.2015

Marja Honkonen, teksti
Konsta Leppänen, kuva

Ylen eduskuntavaaligalleria oli aluetoimituksille suururakka. Jännittynyttä ehdokasta voi auttaa, mutta ei estää päätymästä nettihitiksi.

Kun vetää 25 vaalitenttiä kolmessa päivässä, sitä voi jo kutsua rutiiniksi.

”Siinä oli takki aika tyhjänä. Koko päivän piti olla vireessä”, kertoo Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto.

Veirto on yksi yleläisistä, jotka olivat mukana tekemässä jättimäistä eduskuntavaaligalleriaa eli vaalikoneen kyljessä julkaistuja tenttivideoita.

Yli 1 800 eli reilut 90 prosenttia ehdokkaista käytti mahdollisuutensa osallistua 10. maaliskuuta julkaistuun vaaligalleriaan. Gallerian tuottajan Juho Salmisen arvion mukaan tuotantoon käytetään noin kuusi henkilötyövuotta.

”Galleria on toteutettu omalla kalustolla ja työvoimalla, mutta se ei saanut haitata muuta työtä”, Salminen kertoo.

Vuosi sitten tehdyn eurovaaligallerian kokemusten perusteella tenttejä pystyttiin aikatauluttamaan enintään kuusi per tunti. Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiirin tenttejä tehnyt Veirto haastatteli tenttipäivinä 8 – 10 ehdokasta. Eniten työaikaa kului valmisteluun.

 

Vaaligalleriassa kameran eteen joutuivat myös kokemattomat ehdokkaat. Osa kokeneistakin jännitti leikkaamatonta tenttiä.

Eurovaaligalleriassa nähtiin oksennusta pidätellyt ehdokas, sujuvan ranskansa unohtanut ehdokas sekä ehdokas, jolla ei ollut aavistusta, mitä poliittisia ryhmiä parlamentissa on. Videot olivat gallerian katsotuimpia.

”Studioympäristö, kovat valot ja asemoinnit ovat omiaan jäykistämään. Ei se maailman miellyttävin tilanne ole kummallekaan, kun haastateltavan kanssa siinä istua kökötellään. Mutta se jo rentouttaa, kun katsotaan silmiin ja hymyillään”, Veirto sanoo.

Kesken tentin jäätyvää ehdokasta voi Veirron mukaan yrittää ohjailla tuomalla kysymyksiä lähemmäs tämän omaa mukavuusaluetta. Ehdokkaasta itsestään
kyselemällä sai esiin myös tämän persoonaa.

Veirto kuitenkin muistuttaa, että jokaisen ehdokkaan tavoitteena on kansanedustajuus. Siksi kaikilta kysyttiin vaikeitakin kysymyksiä.

”Tenttien on tarkoitus olla tiukkoja, mutta ei epämiellyttäviä.”

 

Jokainen tentti tehtiin haastattelijatoimittajan ja tuottajatoimittajan parityönä. Tuottaja tuki haastattelijaa kuiskaamalla korvanappiin jatkokysymyksiä ja auttoi rytmityksessä. Veirron mukaan napakka neliminuuttinen tuntui yleensä lyhyeltä.

”Siinä pisteltiin menemään aika tiukkaa tahtia.”

Tuottaja kuunteli haastattelut myös sillä korvalla, olisiko niissä jotain ”kulmakarvoja nostattavaa”. Aluestudioissa merkityt pätkät katsottiin vielä Pasilassa.

”Yhtä ei esimerkiksi julkaistu, koska siinä oli ehdokkaan terveyteen liittyvä tilanne. Hänelle tarjottiin uutta mahdollisuutta, mutta sitä hän ei käyttänyt”, koko gallerian tuottaja Salminen kertoo.

Lisäksi yksi tentti hyllytettiin rasistisen kielenkäytön ja yksi vailla pohjaa olevan rikossyytöksen vuoksi.

Haastattelija ei voi Veirron mukaan miettiä, mokaako itsekin niin, että päätyy netti-ilmiöksi.

”Aina ei voi tehdä kympin suoritusta, ja osa videoista lähtee kiertämään ihan älyttömistäkin syistä. Tätä työtä tehdään muutenkin julkisesti”, Veirto sanoo.

Kuva: Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).



5 2019
Arkisto

Toimittaja Aarno Malin tutki ihmismielen sairaimpia puolia ja sairastui itse

Journalistit joutuvat kohtaamaan mieltä järkyttävää materiaalia, mutta sen käsittelyyn on tarjolla vain vähän keinoja. Aarno Malin löysi Tor-verkosta sivuston täynnä lasten kiduttamista. Hän kirjoitti aiheesta jutun ja päätyi traumaterapiaan.

"Musiikkijournalismista on tehty musiikkibisneksen vihollinen"

Nykytilanteesta on syyttäminen erityisesti isoja artisteja ja heidän levy-yhtiöitään, kirjoittaa toimittaja Mervi Vuorela

Ylensyömät

Yle käyttää ohjelmahankinnoissaan paljon rahaa ja valtaa. Freejournalisteille, ohjaajille ja muille sisällöntuottajille yhtiö näyttäytyy joskus kyykyttävänä jättiläisenä. 24 tekijää kertoi Journalistille kokemuksistaan Ylen hankintakoneiston rattaissa.

Hallitusohjelma herättää toivoa – nousemmeko vihdoin pohjoismaiselle tasolle?

Media poikkeaa suurimmasta osasta muuta liiketoimintaa, ja median tukeminen oikeilla tavoilla on demokratian tukemista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Suosittelet kaikille päätoimittajille politiikkaan lähtemistä, Jouni Kemppainen

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen lähti eurovaaliehdokkaaksi, koska Juha Sipilä pyysi.

Näin käsikirjoituksesta syntyy esikoiskirja

Keväällä 2017 kustannustoimittaja Petra Maisonen avasi Tammen sähköpostista Satu Vasantolan käsikirjoituksen. Kirja valmistui vuodessa, mutta työ sen parissa jatkuu yhä.

Politiikan toimittajien työ muistuttaa scifiä, fantasiaa ja kauhua

Vaalien kaltaisissa julkisissa spektaakkeleissa ihmisten on varsin helppoa tarkistaa itse, mitä tapahtui. Ei siihen väliin tarvita toimittajaa. Sen sijaan asiantuntevaa toimittaja tarvitaan kuvailemaan, mitä muuta olisi voinut tapahtua, kirjoittaa Janne Zareff.

Yritys ja erehdys

On arkipäivää, että oikeinkirjoitusohjeiden vastaiset yritysnimet lipuvat lehteen sellaisenaan kenenkään puuttumatta, vaikka aihetta olisi, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vaikka Spleenish-kirjan tekeminen oli voimauttavaa, Ulla Donner pelkäsi, että tulos olisi muiden mielestä itsekeskeinen ja tylsä. ”Siksi olen ollut tosi iloinen, kun lukijat ovat kertoneet tunnistaneensa siitä itseään. Kun huomaa muidenkin pohtivan samoja ongelmia, ne eivät enää tunnu niin hallitsemattomilta.”

Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa, Ulla Donner sanoo.

När FNB lades ner lyfte Ny Tids chefredaktör Janne Wass upp frågan om hur statsstödet för tidningar på minoritetsspråk ska fördelas. ”Jag ansåg då och anser fortfarande att stödet inte ska gå oavkortat till SPT eftersom det är att kanalisera pengarna till KSF Media och HSS Media.”

Statsstöd öppnade dörrar för finlandssvenska medier

I fjol gick hela statsstödet för tidningar på minoritetsspråk för första gången till enbart svenskspråkiga aktörer. För Ny Tid och Nyhetsbyrån SPT är externa stöd ”avgörande”.

Käyttääkö ostaja sinua pankkina? Freelancerin kannattaa olla tarkkana maksuajoista

Laki rajaa maksuajan pituuden yritysten välisessä kaupassa 30 päivään, mutta tästä voidaan poiketa sopimalla. Mediayritykset käyttävät mahdollisuutta kernaasti, kirjoittaa Journalistiliiton freelance-asioista vastaava lakimies Hannu Hallamaa.

I kläm mellan lördagskorven och avokadon

Att skriva om klimatfrågan är bland det känsligaste man kan ta sig för. Det påminner närmast om flyktingfrågan 2016, skriver Journalistens nya kolumnist Mikaela Löv-Alden.

Kun toimittaja kysyy, hänelle vastataan

”Kaupunginjohtajalle kenties syyte sairaalajupakassa. Kukaan ei halua kommentoida” -juttu tuskin olisi nähnyt päivänvaloa Keskisuomalaisessa. Oli siis aika vaihtaa haastattelutaktiikkaa, Heikki Kuutti kirjoittaa.

Etujärjestön sielu

Kuolleita: Asiamies Arja Hellman 6. 2. 1946 Heinola  – 13. 5. 2019 Helsinki

Luonnonvoima

Kuolleita: Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen 17. 2. 1948 Laukaa – 3. 5. 2019 Laukaa

Kannustava kulttuuritoimittaja

Kuolleita: toimittaja Oiti Kotamo 5. 8. 1925 Virrat – 10. 2. 2019 Savonlinna

Suurisydäminen toimittaja

Kuolleita: Toimittaja Irene Sillanpää 26. 6. 1958  Helsinki – 12. 1. 2019 Helsinki

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta