Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).

Kohta joku taas jäätyy

JOURNALISTI
19.3.2015

Marja Honkonen, teksti
Konsta Leppänen, kuva

Ylen eduskuntavaaligalleria oli aluetoimituksille suururakka. Jännittynyttä ehdokasta voi auttaa, mutta ei estää päätymästä nettihitiksi.

Kun vetää 25 vaalitenttiä kolmessa päivässä, sitä voi jo kutsua rutiiniksi.

”Siinä oli takki aika tyhjänä. Koko päivän piti olla vireessä”, kertoo Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto.

Veirto on yksi yleläisistä, jotka olivat mukana tekemässä jättimäistä eduskuntavaaligalleriaa eli vaalikoneen kyljessä julkaistuja tenttivideoita.

Yli 1 800 eli reilut 90 prosenttia ehdokkaista käytti mahdollisuutensa osallistua 10. maaliskuuta julkaistuun vaaligalleriaan. Gallerian tuottajan Juho Salmisen arvion mukaan tuotantoon käytetään noin kuusi henkilötyövuotta.

”Galleria on toteutettu omalla kalustolla ja työvoimalla, mutta se ei saanut haitata muuta työtä”, Salminen kertoo.

Vuosi sitten tehdyn eurovaaligallerian kokemusten perusteella tenttejä pystyttiin aikatauluttamaan enintään kuusi per tunti. Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiirin tenttejä tehnyt Veirto haastatteli tenttipäivinä 8 – 10 ehdokasta. Eniten työaikaa kului valmisteluun.

 

Vaaligalleriassa kameran eteen joutuivat myös kokemattomat ehdokkaat. Osa kokeneistakin jännitti leikkaamatonta tenttiä.

Eurovaaligalleriassa nähtiin oksennusta pidätellyt ehdokas, sujuvan ranskansa unohtanut ehdokas sekä ehdokas, jolla ei ollut aavistusta, mitä poliittisia ryhmiä parlamentissa on. Videot olivat gallerian katsotuimpia.

”Studioympäristö, kovat valot ja asemoinnit ovat omiaan jäykistämään. Ei se maailman miellyttävin tilanne ole kummallekaan, kun haastateltavan kanssa siinä istua kökötellään. Mutta se jo rentouttaa, kun katsotaan silmiin ja hymyillään”, Veirto sanoo.

Kesken tentin jäätyvää ehdokasta voi Veirron mukaan yrittää ohjailla tuomalla kysymyksiä lähemmäs tämän omaa mukavuusaluetta. Ehdokkaasta itsestään
kyselemällä sai esiin myös tämän persoonaa.

Veirto kuitenkin muistuttaa, että jokaisen ehdokkaan tavoitteena on kansanedustajuus. Siksi kaikilta kysyttiin vaikeitakin kysymyksiä.

”Tenttien on tarkoitus olla tiukkoja, mutta ei epämiellyttäviä.”

 

Jokainen tentti tehtiin haastattelijatoimittajan ja tuottajatoimittajan parityönä. Tuottaja tuki haastattelijaa kuiskaamalla korvanappiin jatkokysymyksiä ja auttoi rytmityksessä. Veirron mukaan napakka neliminuuttinen tuntui yleensä lyhyeltä.

”Siinä pisteltiin menemään aika tiukkaa tahtia.”

Tuottaja kuunteli haastattelut myös sillä korvalla, olisiko niissä jotain ”kulmakarvoja nostattavaa”. Aluestudioissa merkityt pätkät katsottiin vielä Pasilassa.

”Yhtä ei esimerkiksi julkaistu, koska siinä oli ehdokkaan terveyteen liittyvä tilanne. Hänelle tarjottiin uutta mahdollisuutta, mutta sitä hän ei käyttänyt”, koko gallerian tuottaja Salminen kertoo.

Lisäksi yksi tentti hyllytettiin rasistisen kielenkäytön ja yksi vailla pohjaa olevan rikossyytöksen vuoksi.

Haastattelija ei voi Veirron mukaan miettiä, mokaako itsekin niin, että päätyy netti-ilmiöksi.

”Aina ei voi tehdä kympin suoritusta, ja osa videoista lähtee kiertämään ihan älyttömistäkin syistä. Tätä työtä tehdään muutenkin julkisesti”, Veirto sanoo.

Kuva: Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).



5 2020
Arkisto

Tämä voi olla ainoa tilaisuutemme mediatukeen

Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa valtio on jakanut journalismille koronatukea 24 – 66 miljoonaa euroa normaalin mediatuen päälle. Suomessa tiedonvälitystä ei tueta, vielä. Nyt tilanne on kuitenkin lupaavampi kuin vuosikymmeniin, kirjoittaa Maria Pettersson.

Kuohuva toimitus on loistopaikka edetä uralla, Riikka Räisänen

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja tietää jo, kuka kolumnisti seuraavaksi ehdottaa yhtiön rahoituksen leikkaamista.

Koronan mukana kiire katosi ja filosofia palasi

Kodissamme on nukuttu enemmän kuin aikoihin. Yhtenä yönä en saanut unta, kun olin nukkunut niin jumalattoman paljon edellisinä, kirjoittaa Lauri Rotko.

Medier med mössan i hand

”Det är problematiskt om mediernas roll och deras stödbehov villkoras med coronavirusutbrottet”, skriver Dan Lolax.

Mediatuki on demokratiatuki – ja poliitikkojen olisi aika ymmärtää se

”Median asia ei ole vain median asia. Se on kansalaisten asia. Ja tämä tuntuu poliitikoilta unohtuneen”, kirjoittaa Hanne Aho.

Arvoisat kansalaiset, muistakaa resilienssi!

”Lohdullista – mutta samalla oireellista – on se, että moni journalisti pyrkii edelleen selittämään resilienssin”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Verkko toi uutta ay-koulutukseen

”Verkkokoulutus osoittautui yllättävän käteväksi ja vuorovaikutukselliseksi koulutusmuodoksi”, kirjoittaa työehtoasiamies Terhi Tarvainen.

Direktsändningarnas man

Döda: Redaktör Tomas Ek 6. 1.1957 Helsingfors – 2. 5.2020 Helsingfors

Teräväkielinen pomo muisti myös kannustaa

Kuolleita: Päätoimittaja Pekka Hyvärinen 20. 7. 1951 Kuopio – 10. 5. 2020 Helsinki

Uutisia, ei niinkään analyysejä

Kuolleita: Toimittaja Olli Pohjanpalo 21. 3. 1954 Hamilton Kanada – 11. 5. 2020 Helsinki

”Julkaistu kuva oli hyvä kuva”

Kuolleita: Valokuvaaja Mauri Vuorinen 11. 10. 1928 Hämeenkyrö – 30. 3. 2020 Tampere

Oikeutta puolustava marjakapitalisti

Kuolleita: Toimittaja Helena Hyvärinen 6.11. 1950 Tampere – 1.5.2020 Tampere

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta