Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).

Kohta joku taas jäätyy

JOURNALISTI
19.3.2015

Marja Honkonen, teksti
Konsta Leppänen, kuva

Ylen eduskuntavaaligalleria oli aluetoimituksille suururakka. Jännittynyttä ehdokasta voi auttaa, mutta ei estää päätymästä nettihitiksi.

Kun vetää 25 vaalitenttiä kolmessa päivässä, sitä voi jo kutsua rutiiniksi.

”Siinä oli takki aika tyhjänä. Koko päivän piti olla vireessä”, kertoo Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto.

Veirto on yksi yleläisistä, jotka olivat mukana tekemässä jättimäistä eduskuntavaaligalleriaa eli vaalikoneen kyljessä julkaistuja tenttivideoita.

Yli 1 800 eli reilut 90 prosenttia ehdokkaista käytti mahdollisuutensa osallistua 10. maaliskuuta julkaistuun vaaligalleriaan. Gallerian tuottajan Juho Salmisen arvion mukaan tuotantoon käytetään noin kuusi henkilötyövuotta.

”Galleria on toteutettu omalla kalustolla ja työvoimalla, mutta se ei saanut haitata muuta työtä”, Salminen kertoo.

Vuosi sitten tehdyn eurovaaligallerian kokemusten perusteella tenttejä pystyttiin aikatauluttamaan enintään kuusi per tunti. Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiirin tenttejä tehnyt Veirto haastatteli tenttipäivinä 8 – 10 ehdokasta. Eniten työaikaa kului valmisteluun.

 

Vaaligalleriassa kameran eteen joutuivat myös kokemattomat ehdokkaat. Osa kokeneistakin jännitti leikkaamatonta tenttiä.

Eurovaaligalleriassa nähtiin oksennusta pidätellyt ehdokas, sujuvan ranskansa unohtanut ehdokas sekä ehdokas, jolla ei ollut aavistusta, mitä poliittisia ryhmiä parlamentissa on. Videot olivat gallerian katsotuimpia.

”Studioympäristö, kovat valot ja asemoinnit ovat omiaan jäykistämään. Ei se maailman miellyttävin tilanne ole kummallekaan, kun haastateltavan kanssa siinä istua kökötellään. Mutta se jo rentouttaa, kun katsotaan silmiin ja hymyillään”, Veirto sanoo.

Kesken tentin jäätyvää ehdokasta voi Veirron mukaan yrittää ohjailla tuomalla kysymyksiä lähemmäs tämän omaa mukavuusaluetta. Ehdokkaasta itsestään
kyselemällä sai esiin myös tämän persoonaa.

Veirto kuitenkin muistuttaa, että jokaisen ehdokkaan tavoitteena on kansanedustajuus. Siksi kaikilta kysyttiin vaikeitakin kysymyksiä.

”Tenttien on tarkoitus olla tiukkoja, mutta ei epämiellyttäviä.”

 

Jokainen tentti tehtiin haastattelijatoimittajan ja tuottajatoimittajan parityönä. Tuottaja tuki haastattelijaa kuiskaamalla korvanappiin jatkokysymyksiä ja auttoi rytmityksessä. Veirron mukaan napakka neliminuuttinen tuntui yleensä lyhyeltä.

”Siinä pisteltiin menemään aika tiukkaa tahtia.”

Tuottaja kuunteli haastattelut myös sillä korvalla, olisiko niissä jotain ”kulmakarvoja nostattavaa”. Aluestudioissa merkityt pätkät katsottiin vielä Pasilassa.

”Yhtä ei esimerkiksi julkaistu, koska siinä oli ehdokkaan terveyteen liittyvä tilanne. Hänelle tarjottiin uutta mahdollisuutta, mutta sitä hän ei käyttänyt”, koko gallerian tuottaja Salminen kertoo.

Lisäksi yksi tentti hyllytettiin rasistisen kielenkäytön ja yksi vailla pohjaa olevan rikossyytöksen vuoksi.

Haastattelija ei voi Veirron mukaan miettiä, mokaako itsekin niin, että päätyy netti-ilmiöksi.

”Aina ei voi tehdä kympin suoritusta, ja osa videoista lähtee kiertämään ihan älyttömistäkin syistä. Tätä työtä tehdään muutenkin julkisesti”, Veirto sanoo.

Kuva: Vaalitenttejä liukuhihnalta. Normaalit työpäivät tuntuvat kevyiltä verrattuna vaaligalleriarutistukseen, Yle Lahden toimittaja Tuija Veirto kertoo. Ensimmäisessä tenttirupeamassa vastapuolelle istui muiden muassa lahtelainen Sirkku Hildén (sd.).



3 2020
Arkisto

Kriisioloissa medialta vaaditaan malttia

Koronauutisoinnissa sekä toimittajien että yleisön on pakko oppia sietämään epävarmuutta ja muuttuvia tilanteita. Ja myös mediayhtiöiden on joustettava, kirjoittaa Maria Pettersson.

Päivi Anttikoski otti selfien Valtio­neuvoston linnan wc-tiloissa. Ennen ­koronaviruksen leviämistä ja valmiuslain käyttöönottoa siihen oli vielä aikaa.

Suosittelet kaikille toimittajille viestintäjohtajan uraa, Päivi Anttikoski

Valtioneuvoston viestintäjohtaja haluaa järjestää tiedotustilaisuuksia ihmisille eikä toimittajille.

Uutissatiiri viihdyttää ja viettelee, mutta se ei ole journalismia

”Satiirissa voidaan myös tarjota oikeamielistä identiteettiä katsojille”, kirjoittaa Janne Zareff.

Finländska medier dryper av vita räddare

När medierna lyfter upp en enskild person som hjälte kan det bidra till ökad volontärturism, skriver Liselott Lindström.

Koronaviruksen lyhennys voi olla uhkapeliä

”Vaikka 'koronan uhrien' ei tulkittaisikaan viittaavan pöytäpeliriippuvuuteen, myös otsikoissa olisi tyylikkäintä puhua (korona)viruksesta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon

MV-lehteen liittyvä oikeudenkäynti saattaa venyä jopa syksyyn.

Freelancer sairastaa omaan laskuunsa

”Freelancerin pitäisi saada työstään riittävä korvaus, joka riittää työterveyshuollon ja sairauspäivärahan maksamiseen”, kirjoittaa Hanna Kaisa Hellsten.

Yt-neuvottelut ovat neuvottelut, eivät sanelua, muistutti käräjäoikeus

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi helmikuussa Helsingin Evankelisen Opiston maksamaan korvauksia journalistisen alan opettajan työsuhteen päättämisriidassa. Oikeus arvioi sitä, käytiinkö yt-neuvottelut laillisesti.

Monipuolinen toimittaja ja tarkka vesipallotuomari

Kuolleita: Toimittaja Pasi Natunen 15. 7. 1967 Kuopio – 4. 2. 2020 Tuusula

Sanojen taitaja ja älykäs keskustelija

Kuolleita: Kulttuuritoimittaja Katriina Laine 27. 8. 1943 Pori – 4. 2. 2020 Pori

Uutisia Raumalta viideltä vuosikymmeneltä

Kuolleita: Uutispäällikkö Maija-Liisa Tuominen 5. 4. 1926 Kokemäki – 22. 2. 2020 Rauma

Ahkera ja leppoisa elävän kuvan ammattilainen

Kuolleita: Ohjaaja ja leikkaaja Matti Markkanen 26. 8. 1945 Kotka – 6. 11. 2019 Mikkeli

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta