Suomalaisen median muslimiongelma

JOURNALISTI
26.2.2015

Elina Grundström

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja Viesti-lehden päätoimittaja.

Kun Julkisen sanan neuvosto viime elokuussa antoi langettavan tuomion lauseesta, ”Koraanin mukaan muslimi voi naida kristityn tai juutalaisen”, olin puulla päähän lyöty.

JSN vaati Kainuun Sanomia oikaisemaan tämän väitteen, koska neuvoston mukaan ainoastaan muslimimies voi naida kristityn tai juutalaisen, mutta nainen ei.

Tämähän ei pidä paikkaansa. Itse olen asunut muslimienemmistöisissä Kaakkois-Aasian maissa, ja tunnen sieltä monenlaisia pariskuntia. Musta orkidea -kirjani päähenkilö on musliminainen, joka on nainut alun perin kristityn miehen. Ja sen verran tunnen Koraaniakin, että tiedän sen olevan vähintään yhtä monitulkintainen kuin Raamattu.

 

Podin JSN:n päätöstä monta päivää. Olin surullinen, suorastaan huonovointinen. Siinä meni samalla kertaa päreiksi monta asiaa, joihin uskon: sananvapaus, uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet.

Suomen poikkeuksellisen hyvä sanavapaustilanne perustuu suurelta osin siihen, että meillä on toimiva journalistinen itsesääntelyjärjestelmä, jonka kulmakivi on JSN.

Kun tärkein itsesääntelyelimemme alkaa esittää dogmaattisia uskonnontulkintoja, jotka kaventavat ihmisoikeuksia, se imee hapen ilmasta, jota journalismi hengittää. Se heikentää JSN:n uskottavuutta, johon journalistinen vapautemme perustuu, ja se vaarantaa ihmisoikeudet tuottaessaan yhteen kansanryhmään kohdistuvia Suomen lain vastaisia sääntöjä.


Pahempaa oli tulossa. Charlie Hebdo -iskun jälkeen kaikista maailman ihmisistä juuri JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen totesi Helsingin Sanomille, että iskussa kohtasi ”kaksi demokratiakäsitystä, länsimainen ja islamilainen, jotka eivät ole yhteen sovitettavissa”.

Väite oli paitsi virheellinen myös tulkittavissa muslimien kollektiiviseksi syyllistämiseksi.

 

Viime vuosien huolestuttavimpia ilmiöitä on ollut muslimivastaisuuden nousu Euroopassa. Suomessakaan ei ole 1930-luvun jälkeen ollut yhtä voimakasta yhteen kansanryhmään kohdistuvaa kielteisen julkisuuden aaltoa kuin netissä jylläävää muslimiviha.

Suomessa uutistoimittajat ovat toki olleet tarkkoina siitä, etteivät vastuuta kaikkia muslimeja ääriryhmien teoista, mutta pullosta päässyt islamofobian henki häivähtelee journalismissa muilla tavoilla.

Verkkosivujen kommenttiketjuista ei siivota edes selvää kansanryhmää vastaan kiihottamista. Näitä mielipiteitä ruokitaan kolumneilla, joissa esitetään yleistyksiä siitä, mitä islam on ja ei ole, ja mitä kaikkien muslimien pitäisi tehdä estääkseen ääriryhmien pahat teot.

Kaiken lisäksi pilakuvapiirtäjiin kohdistuneet terrori-iskut ovat saaneet monet toimittajat ajattelemaan, että sananvapauden korkein muoto on muslimien pilkkaaminen.

 

Kaikki tämä saattaa lopulta olla pienempi ongelma Suomessa asuville muslimeille kuin toimittajille. Kaikki mikä banalisoi sananva-pautta ja kaventaa ihmisoikeuksia, pilaa juuri sitä ilmaa, jota journalismi hengittää.



8 2020
Arkisto

Harva meistä on korvaamaton superneuvottelija

Työehtosopimukset ovat siitä käteviä, että niiden ansiosta tavan ihmisen ei juuri koskaan tarvitse huolehtia lomista, työajasta, vähimmäispalkasta tai siitä, maksetaanko sairauden ajalta palkkaa, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Onneksi minä en joudu jakamaan mediatukia

”Mediatukea olisi rehdimpää perustella työpaikkojen säilymisellä kuin demokratialla”, kirjoittavat Annukka Oksanen ja Elina Yrjölä.

Vapaapäivien pitäminen on sinulle lähinnä uuvuttavaa, Minna Holopainen

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen tekee töitä melkein koko ajan ja on mahdollisesti itsekin tekoäly.

Näin syntyy Trendin syysmuotijuttu

Trendi tilasi stylisti ja valokuvaaja -työparilta helmikuussa syysmuotijutun. Kesällä kuvaaja ja malli vaihtuivat koronan takia. Juttu kuvattiin elokuussa kotieläintilalla.

Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

”On viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta”, kirjoittaa Ville Eloranta.

Vi måste respektera – och kredda varandra

”Vi måste respektera varandras arbete och kredda den som kreddas bör”, skriver Felicia Bredenberg.

Koronasta vauhtia muutoksiin

”Voisiko pandemiakurjuuden keskeltä löytyä jotain hyvääkin? Voidaanko esimerkiksi itsensä työllistäjille saada vihdoin pandemian vauhdittamana turvatumpi asema”, kysyy Suomen freelance-journalistien uusi puheenjohtaja Maria Markus.

Munkit ja possut

Kesätoimittaja Ilkka Vänttisen kuvissa näkyi sikoja juuri niin kuin pitikin – ja lisäksi jotain aivan muuta.

Uutistoimistotuki ehkä osaksi median koronatukea – tuen haku on alkanut

Median koronatukea voi saada journalistisen työn kustannuksiin. Myöntämisen ehtona on mainosmyynnin lasku. Erillistä uutistoimintaan suunnattua tukea on saanut aiemmin muun muassa STT.

Etävaltuusto nosti hien otsalle

Kuuluuko? Näkyykö? Journalistiliiton historian ensimmäisessä valtuuston hybridikokouksessa teknisiä pulmia ratkottiin lennosta, kirjoittaa Kira Närhi.

Herrasmies on poissa

Kuolleita: Toimittaja Matti Vainio 20. 6. 1935 Sortavala – 5. 9. 2020 Hämeenlinna

Arvostettu monitoiminainen

Kuolleita: Toimittaja Liisa Laine Oulu 25. 3. 1936 – 8. 8. 2020 Helsinki

Hjärtat klappade för nyheter och rättvisa

Döda: Journalisten Ia Henriksson 5. 1. 1974 Helsingfors – 11. 7. 2020 Helsingfors

« Takaisin
logo Suomen Journalistiliiton
ammattilehti
94. vuosikerta